Kohteena Ruotsi

Kokeilin omia siipiäni Helsingin lentokentällä, ja laskeuduin ventovieraiden kanssa Kööpenhaminaan. Suunnistin Kastrupin rautatieasemalle, ja hyppäsin junaan. Juna vei minut Malmön kautta Hööriin, missä minua odotti tien kysyminen tuntemattomilta, ja suunnistaminen ilman täysin päivitettyä karttaa. Hakuammuntaa harjoittamalla löysin perille, ja minut otettiin hyvin vastaan.

Niinkuin Suomessakin, etelä-Ruotsissakin ilmat paranivat heti karattuani maasta toiseen, ja reissun aikana rusketusrajat muuttuimat näkyvämmiksi kuin Tukiainen internetissä. Viikkoni sisälsi ruskettumisestani päätellen paljon ulkoilua. Pelattiin hirmu paljon erilaisia pallopelejä perheen tyttöjen kanssa, Skäralidsin kansallispuistossa, ja heitin viimein talviturkkini lähistöllä sijaitsevan järven pohjaan vesipatjojen avustuksella. Höör on tunnettu luonnostaan, joten kiskoin juoksutossut jalkaan ja lähdin seikkailemaan ympäristössä olevaan metsään. Maisemat olivat uskomatomat, ja olisin mielelläny tuonut ko. metsän mukanani nyrkin kokoisista etanoista huolimatta. 

Jätin ruotsiin pari murusta sydäntäni, joista toinen jäi Malmööhön. Tämä kaupunki piti sisällään kaunista arkkitehtuuria, kauniita ihmisiä ja onnekseni vierailuni aikana myös lähes tukahduttavan kauniin sään. Ihmiset seurusteli ostoskatujen kymmenien kahviloiden ja ravintoloiden terasseilla, kulkivat käsi kädessä ja hymyilivät. Kaiken lisäksi Malmö on hyvin monikulttuurinenn kaupunki, jonka havaitsi jopa muutaman tunnin mittaisella visiitillä. 

Sydämeni isompi muru jäi Ruotsin ilmatilaan, jonnekin Malmöön ja Tukholman väliin. Perheen isä lentää pienen yhtiön pieniä matkustajakoneita, ja tämä kysyi kulmakarvojaan nostaen tahtoisinko lähteä hänen mukaansa töihin. Häkellyin, innostuin ja vastasin myöntävästä, ja näin alkoi yksi elämäni parhaista seikkailuista. Maisemien upeus moninkertastui näköalan laajetessa 180 asteeseen. Sanat loppuisivat kesken yrittäessäni kuvailla sitä näkymää tai tunnetta, joten jätän ne mielikuvituksenne varaan.

Palasin Suomeen hyvin tyytyväisenä, monia kokemuksia rikkaampana ja vähän kielitaitoisempana melkein puolelta öin. Lentokentällä minua odotti vanhempani, syntymäpäivä toivotuksia, veljeni ja vadelmasorbettia. Lähteminen oli mahtavaa, mutta palaaminen oli vähintään yhtä mahtavaa.