Värikäs kauppatori

Eilen lähdin töiden jälkeen käymään kauppatorilla, ensimmäisen kerran tänä kesänä.

Jostain syystä Kauppatori ei ole oikein koskaan ollut mun juttu. Maaseudun tyttönä tuntuu oudolta hakea perunoita ja marjoja kaupungin ytimestä, kun on tottunut vaan kävelemään paljain varpain kasvimaalle ja noukkimaan luonnon antimet ilmaiseksi „omalta maalta“. Jos kuitenkin torille eksyn, suosin enemmän pienempiä toreja, ja etenkin pienempiä paikkakuntia, ne kun on musta hirmu idyllisiä ja hintakin on usein kohdallaan. 

Kauppatorilla kävi aikamoinen vilske ja siellä oli jopa vähä sellaista ”etelän meininkiä”, kun torimyyjät huutelivat kojuistaan ja tarjosivat maistiaisia. Tori oli täynnä ihania marjoja, sesongin kasviksia, sieniä ja kukkia (...ja toki myös sitä turistikrääsää.) Vaikka tuotteet olivat suurimmaksi osaksi suomalaisia niin fiilis oli kansainvälinen. Paikalla oli tietysti paljon turisteja ja olikin kiva vain kierrellä torilla, istua kahville ja katsella turisteja. Sitä tulee aina tehtyä omilla ulkomaan reissuilla, miksei siis myös kotikaupungissa. 

Vaikka tori yllättikin minut värikylläisyydellään, niin silti jotain jäi puuttumaan... nimittäin se fiilis. Liekö syynä sitten sijainti tai väen paljous, mutta en aistinut samaa toritunnelmaa, kuin mitä pienemmillä toreilla on aistittavissa. Tori-meininkiin kun mielestäni ei kuulu kojuilta huutelu, kalliit hinnat ja autojen melu, vaan ennemminkin rauhallinen (jopa hidas) meininki, mikä tarkoittaa sanomalehden lukemista, kahvia ja marjoja  (tosin mun tapauksessa varmaan pullaa) nauttien. Torilla voi istua vaikka parikin tuntia, ihmetellen vaan maailman menoa. Saattaapa joku alkaa vaihtamaan kuulumisiakin. 

Niin tai näin, Kauppatori ei ainakaan vienyt mun sydäntä mennessään, vaikka ihan kiva siellä on pari kertaa kesässä käydäkin. Niin ja ne lokit. No ne on joka kerta ihan yhtä rasittavia.