Rauha, Toivo ja Hilja

Wilhelmiina, Hilda, Augusti, Lyydia, Valo. Surun ja kaipuun tanner puhuu hiljaisuudella ja rauhalla. Muurien taakse jäävän Kehä 1:sen arkinen kaahaava melu kaikkoaa kun astuu porteista sisään. Pyhyys ja kaipuu elää vahvana kauniissa lehdossa, jonka maahan nukkuneet ovat takas annetut.

Kävelen aistien ja muistellen.

Täällä saa olla hiljaa ja omillaan.

Mietin miten monta taustaa ja tarinaa on tämä tanner täys. Sankareita, rakkaita, tuntemattomia siskoja ja veljiä, lapsia, uhreja ja unohdettuja. Kaipuusta muistelen kuuntelemaan partisaanivalssia. Kaunis ja koskettava on etenkin sen kolmas säe:

”Jollen saavu toukokuuhun,


veli pellot muokatkoon.


Luuni jäivät multaan muuhun,


olen mikä ollut oon.


Mene pellon pientareille,


poimi tähkä kämmeneen,


anna suudelmasi sille,
elän siinä uudelleen.


Anna suudelmasi sille,
elän siinä uudelleen.” 

-S. Magierski (säv) /Saukki (san)

Kuljeskelen kuulostellen kiviin kaiverrettuja nimiyhdistelmiä. Hilda Matilda, Lahja Aleksandra, Ari Jalmari. Mikä nimi tai pari nousee taas historiasta muotiin, juuri kun se on jo miltei unohdettu. HS:n laskurilla voi katsoa milloin arviolta oma nimi on taas nousussa, tai kuinka monta kaimaa on. Tosin vain, jos nimesi on suosittujen nimien listalla.

http://www.hs.fi/elama/a1305801877641

Hieno on tuo hiljainen rauha, joka täällä maalla lepää. Vain niin rohkea on pieni kurr, joka uskaltaa tulla ihan vierelle nuuskimaan. Ei ollenkaan hullumpi paikka jäsentää ajatusta ja elämää täydessä rauhassa muistojen luomassa.