Hiljaisuutta keskellä kaupunkia

Toissapäivänä jolpottelin Kampin narinkkatorin vilskeessä. Seesteinen, okran värinen puuseinämä torin laidalla kutsui luokseen. Laivaa, alusta tai jopa arkkia muistuttava tötsä, Kampin kappeli, sepä se siinä. Havahduin, etten ollut siihen laittanut silmääni juuri millään lailla siihen siitä asti kun se nyt siinä on uljaasti seisonut (vuodesta 2012). No kappas, maanantaina oliskin sopivasti aamuhartaus kello 08. Mikseipä menis sinne.

Tässä hiljaisuuden kappelissa ei juurikaan seurakunnallisia toimituksia järjestetä, kappeli halutaan pitää auki kansalle hiljentymiseen aivan melskeen ytimessä. Ja tämä pysähtyneisyys ulkopuolisesta suhinasta kyllä pysäyttää. Aivan mieletön akustiikka tuossa munanmuotoisessa kopperossa. Hiljennyin aistimaan, joskin epäergonomiseen penkkiin, tyhjyyttä ja rauhallisuutta. Ei ärsykkeitä tai mielen manipuoloijia, hihaa ja mieltä vetäviä mainosballeriinoja tai yli-innokkaita arvontaan osallistuttajia. Mmmm. Lyhyessä seremoniassa unohduin tyystin tuon kupun sisällä olevani hektisessä keskustasssa, joka on muuten kiehtovan mystinen aamun ensitunneilla. Pidän niin paljon paikkojen tutkailusta omituisina aikoina, kuten näinä varhaistunneilla herkuttelulla, aamulla heräävässä kaupungissa on jotenkin tosi keväänlainen, heräävä ja raitis tunnelma.

Kappeli on avoinna arkisin 7-20 ja viikonloppuisin 10-18.