Pahkaparatiisissa kokonainen elämäntyö

Huittinen. Ajoin maaseudulla hunajan perässä ja päädyin tuttujen houkuttelemana Mauno Suonpään Pahkaparatiisiin. Leppää, haapaa, kuusta, koivua. Kaikki metsistä kerättyä, mielikuvituksellisia olioita ja eriskummallisia luonnon oikkuja, vaan ei mitään käsiteltyä, korkeintaan lakattua. Käännyn pihalla pahkaparatiisitalliin, jossa on tarkat päivämäärät ja PAHKAPARATIISI -tekstit puuvänkyröistä. Kokonainen talli mitä eriskummallisempia tarinoita ja keräelmiä, itse Mauno tupsahtaa tuon tuosta paikalle ja lähtee opastamaan pahkakierrokselle. Tarinat on niin hupaisia, että välillä en tiedä ihmetelläkö vänkyröitä vai kuunnellako vaan Maunon mielikuvituksellista tapaa tarinoida. Ai mitä, tämä olikin vasta ensimmäinen osio, siis alkajaisiksi ”vaan” tallillinen. Vau, ihmettelen kuinka kauan tätä suurenmoista harrastusta on jatkunut ja vastaukseksi saan kepeät 70 vuotta. No huhhuh. Seuraavana käppäilemme vanhaan asuintaloon, joka on myös aivan täynnä erilaisia eläimiä, kuppeja, naamoja, hahmoja. Eikä tämäkään kokoelma oo vielä tässä, pihalta löytyy lisää vänkyröitä ja kahvilasta vielä mokoma muu lisää ja pieni putiikkikin. Tosi vaikuttava kokoelma, raapustan vieraskirjaan pitkän tekstin ja kiitän Maunoa näin vaikuttavasta, sydämmelisestä ja suuresta elämäntyöstä.

580 listattua ja reilusti yli 4000 kerättyä aarretta hengailee Huittisissa vailla ihmettelijöitä.  www.pahkaparatiisi.fi