Tiedekeskus Heureka

Kirpsakka, kaunis syyspäivä. Tikkurilan asema ja häikäisevä aurinko. Astelen sillalle Keravanjoen yli kohti tiedekeskus Heurekaa. Viime kerrasta onkin... lasketaas, ehkä noin 15 vuotta! Jo oli aikakin päivittää tämä kohde. Astun aulaan lippuluukulle. Iltapäivä on hiljainen, koululaisryhmät, joista suurin osa kävijäkunnasta koostuu on jo kerenneet koteihinsa. Pystytteillä on juuri uusi näyttely, Maan alle. Geologiaa ja kaivoksia sisältävä näyttely aukeaa reilun viikon kuluttua, joka tekee tiedepuistoon taas lisää kuhinaa.

Pääsen kiertelemään eri teeemaisiin näyttelyihin, nyt paikalla voi tutustua muun muassa ruoansulatukseen, rahan valmistamiseen tai puolustusvoimien kanssa yhteistyössä valmistettuun Suojaan! -näyttelyyn. Jokaiselle on jotakin, se on ehkä parasta tässä tiedekeskuksessa. Aikuisenakin innostun täysin näistä fysiikan ihmeistä, entäpä sitten lapset, ne vallan pääseväkin kokemaan, intoilemaan ja puuhaamaan täällä. Heureka kutsuu mukaan ihmeiden tielle tutkimaan ja oivaltamaan.

Aika sujahtaa tällaisissa paikoissa niin, etten taaskaan ehdi millään leikkiä kaikilla vempaimilla. Mutta puolipallon muotoisessa planetaariossa vaikuttava avaruusteknologiaa koskeva näytäntö saa aikaan koskettavia elämyksiä ja ajatuksia ihmisyyden pienuudesta. Olo samaan aikaan helpottuu, arkiset pikkuseikat tuntuu hetken verran mitättömiltä. Ja toisaalta avaruusteknologiaa koskeva elokuva saattaa myös pelonsekaisiin kysmyksiin siitä, mihin kaikki teknologia ja uteliaisuus tulee koko ihmiskansan viemään? Huh, intensiivistä! Onneksi näytäntö on juuri sopivan pituinen rentoutumiseen ja uppoutumiseen, mutta pian havahdun taas nouseviin valoihin ja pääsen takas helposti lähestyttäviin ihmeisiin, lentävään mattoon ja henkilöauton ilmaan nostoon tosta vaan noin!

Inspiroivnta on, että tiedepuistojen pysyisi hyvin konkreettinen tutkiminen, tekeminen ja kehittyminen. Loistavimpia paikkoja jättää lapsille vahvoja elämyksiä. Tärkeeltä tuntuu, että fokus voitaisiin pitää konkreettisessa puuhastelussa, havainnoissa ja eri tavalla näppäryyttä osallistavissa jutuissa. Kotonakin on nimittäin ihan varmana ruutuja, joilla pelata ja näprätä vain sormilla. Mutta onneksi Heurekassa kannustetaan yhdessä tekemiseen, useammassa kohteessa pääsee peliin vaikka koko perhe. Ja ihan syystä ovat tietyt klassikot esillä vuosikausia. Ilmassa vaijerilla ajettavaa pyörää (jota vihdoin uskalsin ajaa), fakiirisänkyä tai kuukävelyä ei vaan unohda vaikka ne on nähnyt vaan kerran silloin aikapäiviä sitten.

Lisää uudesta 11.10.2014 avautuvasta Maan alle näyttelystä, sekä muusta käytännön infosta

http://www.heureka.fi/fi