Joskus suunnittelet pääseväs ysiltä töistä ja meneväs suoraan kotiin, mutta lopulta ootkin kotona aamuseiskalta. Lauantai oli niitä päiviä.
Ensteks työvuoro venähti 3 tuntia (Uuu salaisuus julki:Teen välillä muitakin hommia kuin reissubloggailua). Sitten sain houkuttelevan kutsun: bisselle olutravintola Konttoriin. Noo mikäs siinä, kotiin ehtii myöhemminkin. Siitä kivasti viereisen hotellin yökerhoon, hehkeällä työ-lookilla. Sieltä kaverin kanssa porukan viimeisinä pois (mites tää ny näin meni??). Melkein lähdin jo kotiin, mutta vastaan pyöräili sopivasti toinen kaveri "eväitä" repussa ja ehdotti, että mennään koskenrantaan istumaan hetkeks. Kolmeks tunniks, kun tarkkoja ollaan. Oli ihan kivaa istua, höpöttää ja kattoo kun aurinko nousee. Siinä vaiheessa kun kaupungin aamuvirkku työntekijä oli saanu melkein koko rannan siivottua teinien siideritölkeistä, ajateltiin, että ehkä meidänkin on aika pikkuhiljaa mennä kotiin. Eikä menny ees taksihommiksi kun aamubussit kulki jo, jes! Mitäpä niistä turhista suunnitelmista, talvella on sitte taas aikaa nukkua :)
Tommosten päivien jälkeen on hyvä seuraavana päivänä vähän pötköttää vaikka rannalla. Aion tänä kesänä kierrellä vieraita (miksei tutumpiakin?) rantoja Mansessa ja lähipitäjissä. Kesän lopussa selviää sitten se kaikkien aikojen paras piitsi!Tournee alko Peltolammin uimarannalta, mutta vähä reisille meni kun aurinko lähti karkuun ja tuli kylmä. Jäi siis talviturkki heittämättä. Mukana olleelta seuraneidiltä sain kuitenki sisäpiirin tiatoo, että poukamassa on yleensä lämpimämpää vettä kun muualla ja ihana hiekkapohja. Plussaa myös isosta nurtsista, joka sopii vaikka frisbeen heittelyyn, laitureista ja WC:n olemassaolosta. Porukkaa oli kaikensorttista. Ehkä seuraavalla rannalla uskallan jo uida...
Peltolammin uimaranta