Kohti Valoa

Hikisen työpäivän jälkeen kaipaa usein kahvia. Ja mulla oli takana todella hikinen päivä.. Kävin töiden jälkeen kahvila Valossa, jossa mulle tarjottiin lisävirtaa kofeiinin muodossa. Sen avulla räpistelin sitten päivää eteenpäin.

Muistutus sisäpihalla

Tampere on kuppiloita tulvillaan. Menin Valoon, koska siellä paahdetaan kahvit ihan paikan päällä. Paljon tuoreempaa tavaraa ei helpolla löydy. Aattelin testata, että kuinka lie paremmalta tuo maistuu. Ja olihan se hyvää, kelpaa varmana myös hifistelijöille! Ite en ihan sellaseks tunnustaudu, mutta on mullakin makuaisti. Elämys edusti ihan eri äärilaitaa kun nää termarissa seisseet lounaspaikkakahvit, yhhhh... Kauhulla muistelen entisen oppilaitokseni kallista myrkkyä. Että nam nam, latte uppos hyvin, espresso viä paremmin!

Pöytänäkymä. Haaveilin matkasta, mutta kahvin jälkeen päädyin Kalevaan.

Tällänen ihanuus nuuhkutteli herkkutuoksuja Valon ovella kun lähdin!

Oli se Valo muuteski aika viihtysä. Kiva hieman kierrätyshenkinen sisustus, lehtiä, pelejä, ihmisiä.. Kahvia ois saanu ostettua kotiokkin. Mikä erityisesti kuulosti kivalta, oli että elokuussa on Valokino, jolloin sisäpihan terassilla  pääsee katteleen elävää kuvaa. Sinne pitää ehkä mennä. Kanske. Maybe!