Siivillä!

"Kanansiipikulttuuri" taitaa olla Tampereella ihan omaa luokkaansa. En ollu ajatellu asiaa ennenkun muutin muualle ja huomasin, että kunnon siipiä ei tunnu löytyvän oikein mistään. Tai näin oli ainakin Itä-Suomessa.

Entiä mikä meitä Manselaisia vaivaa, kun ne siivet on niin kova juttu täällä. Mutta ohanneny hyviä! Wingsit on tunnettua mättöö etenkin lätkänpelaajien keskuudessa. Ne maistuu poikkeuksellisen hyviltä myös siinä kohtaa, kun edellisyö on venähtäny vähän turhan pitkäksi ja seuraavana iltapäivänä alkaa tehdä mieli ruokaa. Jos jostain syystä ei oo kykenevä kohtaamaan ulkomaailmaa ja lähteen ravintolaan, voi jonkin sortin pelastuksena toimia keittiöstä löytyvä Texas Pete-pullo. Siittä sitte lorautetaan soossia kaupan kanansiipien sekaan ja yritetään hakee lohtua sitä kautta..

Tampereella on Hookkia, Spiikkiä (Speakeasy), Sticky Wingersiä ja vaikka mitä.. Mää halusin kuitenkin mennä sinne mistä kaikki on täällä saanu alkunsa, eli Siipiweikkoihin. Ravintola Siipiweikot  Aleksanterinkadulla on Suomen (ja Euroopan!) ensimmäinen kanansiipiin ja kastikkeisiin erikoistunut ravintola, ja se on ollut pystyssä vuodesta 1993. Ravintolan ulkopuolella ei oo suuria mainoksia, joten sinne ei välttämättä kovin helposti vahingossa eksy. Toisaalta paikalla on Tampereella niin vahva maine, että kaikki kyllä tietää sen muutenkin. Asiakkaita oli arki-iltanakin paikalla ihan kiitettävästi. Ravintolasta oli vain yläkerta auki kun me mentiin sinne, ja siellä tunnelma oli konstailematon ja sopivan hämyisä. Alakerta on ilmeisesti auki vilkkaampina aikoina. Sitä saa muuten myös vuokrattua omiin tilaisuuksiin ja ravintolasta saa tilattua siivet myös muualla järjestettäviin kekkereihin.

Saatiin annokset, joiden mukana tuli perinteisesti Aura-dippi ja kasviksia. Ite vedin medium-kastikkeella 7 siipee ja ranut. Viime kerrasta olikin pitkä aika, ja ei voi sanoo ku namnam... Palvelu pelas hyvin ja siivet oli semmosia ku pitääkin, sopivan rapeita ja  runsaasti kastiketta. Ainiin ja kummää sanoin että siivet on jääkiekkoilijoiden ruokaa, niin pitää mainita että siähän oli Timo Jutilakin syömässä samaan aikaan. Juti on niin tuttu naama Tre:n katukuvassa, että mulle ei tullu miäleenkään että oisko ollu hyvä tän blogin puolesta mennä jutulle tai ottaa kuva tms. Parempi vaan että saivat syödä rauhassa, niillä näytti olevan ihan hauskaa ilman muakin :D Mutta tässä oli jälleen paikka, jota voin ilolla suositella muillekin!

PS. Siivet ei sitte oo mitään ensitreffiruokaa, niitä on turha yrittää syödä sievästi tai sotkematta. Ihan vaan vinkkinä ;)