Eukot olalle ja let's go

Kesäisin monen suomalaisen tapahtuman kuvailuun riittää yksi ja ainoa sana - hulluus. Jotenkin kummassa olemme onnistuneet keksimään kännykänheiton, suojalkapallon, kesäpilkin ja ties mitä muita suoraan sanottuna sekopäisiä lajeja.

Omaperäisimpien lajien listalla kärkipaikkaa pitää kuitenkin eukonkanto. Sonkajärvellä jo 19. kertaa järjestettävät lajin MM-kilpailut ovat vuosi vuodelta saaneet enemmän huomiota myös ulkomailla. Osallistujia on tänä vuonna saapunut aina Australiasta asti ja mediaedustusta on lähetetty muun muassa Unkarista. Oli siinä kyllä Budapestin pojilla ihmetystä kasvoilla, kun ensimmäinen lähtö starttasi.

Jos kisalipun hinta jostain syystä kirpaisee liiaksi, tarjoaa myös porttien ulkopuolelle rakennettu markkina-alue paljon nähtävää. Vaikka myyntipaikoilla myytävät lomamatkat ja bändipaidat eivät innostaisikaan, kannattaa ainakin jok'ikinen arvontalomake täyttää ja käyttää. Onpa erään vakuutusyhtiön arpajaispalkintoina pyöräilykypäröitä, joita allekirjoittanut olisi viikko sitten Tahkolla kaivannut. Ruokapaikkoja alueella on aina makkaragrilleistä perinnejäätelökioskeihin. Lapsille on tarjolla viihdykkeitä possujunan, pallonheiton ja pomppulinnan muodossa.

Lauantain ohjelma alkaa karaoken finaalilla. Pian tämän jälkeen starttaa eukonkannon joukkuekisa, jossa kuusi joukkuetta taistelee maineesta ja kunniasta. Samaa eukkoa kantavat vuorotellen kolme ukkoa, jotka vaihtopaikalla sammuttavat janoaan pullollisella kivennäisvettä ennen matkan jatkumista. Voittajasta ei ole epäselvyyttä, kun kylän oma joukkue Sonkarun saapuu maaliin mykistävällä puolen minuutin voittomarginaalilla.

Noin tunnin mittaisen breikin jälkeen viikonlopun päätapahtuma, todellinen eukonkantokisa alkaa. Yhteensä 46 paria selvittää reitin läpi ja lopulta voittajan korokkeelle nousevat Ville Parviainen ja Janette Oksman. Toiseksi jää pitkään kärkipaikkaa hallussaan pitänyt brittikaksikko Rich Blake Smith ja Anna Marguerite Smith, joille kilpailu on heidän ensimmäisensä. Mitalikolmikon täydentää viime vuoden mestaripari Taisto Miettinen ja Kristiina Haapalainen.

Ensimmäisen eukonkantokisavierailuni jälkeen on hyvin todennäköistä, että palaan Sonkajärvelle vielä jonakin toisena vuonna. Ilmapiiri niin kisa-areenalla kuin aitojen ulkopuolella kojuilla on huikea ja sen kokisi uudestaan enemmän kuin mielellään. Kilpailemaan lähden vasta, jos taustalla on joku todellinen älynväläysvedonlyönti.

Erityisen mielenkiintoista on nähdä, tuleeko kisoista vielä aikojen saatossa kansainvälisesti nykyistäkin isompi juttu. Kisoja katsotaan laajasti ympäri maailmaa ja osallistujia oli tällä kertaa Suomen ulkopuolelta kahdentoista parin verran, mutta lisää ehdottomasti mahtuisi mukaan. Olisihan se hienoa, jos eukonkannossakin nähtäisiin Suomi-Ruotsi –maaottelutrillereitä, tai miksei vaikka eri maiden välisiä maajoukkuejuoksuja.