Musiikkinautintoja Väinölänniemellä

Vuodesta toiseen rockhenkiset ihmiset kerääntyvät yhtenä viikonloppuna Kuopion Väinölänniemelle nauttimaan kotimaisen ja ulkomaisen rockmusiikin kärkinimistä. Neljän lavan ja reilun kolmenkymmenen esiintyjän voimin Kuopio RockCock on Suomen mittakaavassa merkittävänkokoinen festivaali, jota paikallisten lisäksi saapuvat katsomaan myös monet ulkopaikkakuntalaiset. Majoitus kaukomatkalaisille järjestetään läheiselle Maljalahden kentälle rakennetulla leirintäalueella.

Tämän vuoden tapahtuman ehdoton päätähti on saksalainen Scorpions, joka ottaa päälavan haltuun myöhemmin lauantai-iltana. Popedan, Juha Tapion ja muiden suomalaisten suosikkien rinnalla nähdään viikonlopun aikana myös muun muassa pohjoisirlantilainen Therapy? ja ruotsalainen H.E.A.T.

Meidän nelihenkisellä äijäporukallamme oli kuitenkin aivan eri suosikki. Perjantaina iltaviideltä päälavalla nimittäin esiintyi Haloo Helsinki!, joka oli pakko nähdä, ja tietysti eturivistä. Tästä johtuen istuimme neljästä eteenpäin lavan edessä paahtavassa auringossa, jotta saisimme paikat mahdollisimman läheltä ja siten kenties ylävitoset keikan aikana laulajalta. Lopulta toiveemme kävi toteen – olimme koko yleisön ainoat Ellin koskettamat kuuntelijat! Lisäksi sain kopattua yhden kitaristin viskomista Haloo Helsinki! –plektroista. Ei paha!

Hyviä esiintyjiä oli totta kai myös muita. Erityisesti mieleen jäi kolme bändiä: puolipaikallinen Rainbowcrash veti todella hyvän keikan Peräniemen Kasinolla, jossa paikalla oli sillä hetkellä harmillisen vähän kuuntelijoita. Toisen huippusuorituksen teki H.E.A.T, jonka energisyys tarttui yleisöön heti ensimmäisestä biisistä lähtien. Kolmanneksi, mutta ehkä vähiten yllättäen, perjantain yhden mielestäni parhaimmista esityksistä tarjosi Popeda.

Alueella oli niin ikään paljon muutakin häppeninkiä. Tavallisia krääsäkojuja halpoine aurinkolaseineen ja leikaulanauhoineen oli useita, samoin grilliruokapaikkoja. Myös anniskelualueita oli lähes joka puolella niemeä. Erilaisia pelikojuja oli tarjolla aina pallonheitosta tikaskiipeämiseen, joista jälkimmäistä kävin itsekin kokeilemassa sadan euron päävoitto mielessäni.

Täksi vuodeksi Väinölänniemen rantahiekoille oli rakennettu uusi rentoalue, joka tarjosi rohkeimmille mahdollisuuden muun muassa benjihyppyyn ja flyboardin kokeilemiseen. Kymmenen jälkeen myyntikojujen vieressä järjestettiin myös surmanajonäytös, jossa CageRiders-ryhmä uhmasi painovoiman lakeja ajaen moottoripyörillään rautapallon sisällä.

Vaikka mielipiteeni Kuopio RockCockista ovat aina välillä olleet hieman kriittiset, muuttuivat ne tänä vuonna kertaheitolla. Erityisen silmiinpistävää oli järjestyshäiriöiden vähäisyys, mistä iso käsi sekä järkevästi käyttäytyneelle festarikansalle että hyvin toimineille järkkäreille. Lisäksi järjestäjät pitivät varsinkin iltapäivällä lämpötilojen noustessa lähelle kolmeakymmentä huolen siitä, että yleisöä kasteltiin esitysten aikana muutamia kertoja vesisuihkuilla. Myös vesipisteitä oli enemmän kuin riittävästi.

Vaikka RockCockin liput ovatkin melko arvokkaita, suosittelen siellä vierailemista ainakin yhtenä päivänä, mikäli listoilta löytyy edes kaksi tai kolme ennalta kiinnostavaa esiintyjää. Monet bändit ovat karismaattisten lavaesiintymistensä ansiosta livenä tuhat kertaa parempia kuin radiosta kuultuina, joten niille kannattaa antaa mahdollisuus.