Matkalla koripallomatsiin

Jees. Ensin Bussilla Helsinkiin.

Kampista kävellen kohti tapahtumapaikkaa. Kuljen Töölönlahdenrantaa lauantaihölkkääjien lomitse.

Puistossa pomppii aikuinen mies kinuen lapsen lailla. Ettei vaan vaimoa hävettäisi. Pokkaani pidellen kuljen ohi.

Mannerheimintiellä nostan seinästä rahaa. Takanani vaatimaton jono ; kaksi miestä, pikkupoika ja isohko muovikuormuri.

Kisahallille päästyäni vastaan tulee huomattavan pitkien komistusten joukko. Varmaan ei veikkaus mene kovin pieleen, jos arvaa

että siinä illan päätähtiä.

Norkoilen aulassa tabletti-tietokonettani näpelöiden ja odotan katsomoon pääsyä.

Mielenkiintoista. Paikalla on myös kohtuullisen kokoinen sakki teinityttöjä. Olisipa itsekin tuossa iässä päässyt tällaisiin

paikkoihin.

Siinä sitten tyttöjen kanssa yhdessä pällistelemme pelaajien menoa pukuhuoneeseen. Tytöt laulavat välillä vanhaa Dingoa.

Ovien auetessa könyän tutulle paikalleni. Tilaa on yllinkyllin valittavaksi kun tulee ajoissa paikalle.

Nyt alkaa jo tapahtua pelikentälläkin. Miehet saapuvat lämmittelemään.

DJ veivaa iskevää biittiä. Tunnelma on suorastaa hekumallinen, kuitenkin lapsillekkin sopiva. Tässäpä on tilaisuus

siemaista termospullosta kuumaa teetä.

Peli alkaa. Tupa on täysi ja tanssityttöjä piisaa.

Meteli kohoaa ajoittain melkoiseksi. Ukot kentällä kiitävät päästä päähän.

Jännitän vaihteeksi kertaa vierailevan joukkueen puolella. Eurot eivät menneet hukkaan tälläkään kertaa.