Väreissä hehkuva Hamina

Haminan syksy näkyy maahan pudonneina kultaisina lehtinä ja keskuspuiston jäätyneitten lampien kimmeltävässä pinnassa. Bastionien punaiset tiilimuurit hehkuvat kuuran harmaaksi hopeoimassa maisemassa ja historiallinen ympyränmuotoinen keskusta katuineen on herttainen ja kaunis. Päivän kirkkaus korostuu talojen keltaiseksi maalatuissa seinissä, ne kertaavat auringon valon heijastuksillaan.

Historialliset rakennukset; Raatihuone, Johanneksen kirkko sekä Upseerikoulu edustavat vanhaa kaunista arkkitehtuuria. Uusklassista tyyliä edustava, C.L. Engelin piirtämä kirkko on väriltään harvinainen, vaalean sinisiä kirkkoja olen harvemmin tavannut. Oranssina puolestaan hehkuu Pietari Paavalin ortodoksinen kirkko. Aivan toisenlainen muoto on saanut asunsa ranskalaisen arkkitehtinsa L. Viscontin kynästä.

Kävelemme pitkin kaartuvia katuja, aukeita puistikoita ja ihailemme talojen väritystä. Eräässä pihassa kasvaa oransseja lyhtykoisoja, jotka nyt pakkasten tultua hehkuvat väriloistossaan lumikiteiden valkoisuutta vasten.

Rannassa on vielä paljon veneitä. Niiden värikkäät pohjat ja valkoiset sisustat hohtavat veden sinistä ja tyyntä peiliä vasten. Syksyn kuivattama lämpimän ruskea heinä ja rantakaislat taipuvat tuulessa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen pysähtynyt Haminaan. Aikaisemmin on tieni kulkenut aina kaupungin ohitse jonnekin muualle.

Syksyisessä hämärässä vesitornien sinertävä valoteos on kaunis tummenevaa taivasta vasten. Rantoja pitkin kulkeva kävelyreitti ulottuu torneille saakka ja sillan alta voi suunnata tiensä Tervasaareen, Rampsin laituriin, jossa räiskyvän punainen laivan kylki ilostuttaa silmiä. Saari jatkuu kiilamaisena kielekkeenä kurotellen kohti ulappaa ja sen kärjessä on viihtyisä uimaranta somine piknik-katoksineen. Suloinen paikka, mutta pirteä pikkupakkanen ei innosta pitemmäksi aikaa leiriytymään.