Evia, tuntematon Kreikan saari

Syysloma Eviaa kierrellen sujutteli sukkelasti. Matkatoimistojen viimeisiä Kreikka-viikkoja vietiin, kun lokakuun puolessa välissä suuntasimme Evian saarelle. Tämä kohtalaisen tuntematon saari on Kreikan toiseksi suurin, heti seuraava, jo paljon paremmin tunnetun Kreetan jälkeen.

Hyvin vähän on tietoa saatavissa Evialta löytyvistä nähtävyyksistä, mutta jonkin verran kuitenkin. Kohdekaupunkimme, tai kylämme, Eretria mainittiin erääksi Kreikan varhaisimmista asutuskeskuksista ja vanhat temppelin ja amfiteatterin rauniot sieltä löytyivätkin.

Nyky-Eretria palmubulevardeineen on eläväinen kylä, josta on suora yhteys mantereelle puolen tunnin autolauttakyydin avulla. Maanteitse matka kulkee kauniin Halkidan (Chalkis, Chalkida eng.) kaupungin läpi, joko vanhaa viehättävää siltaa ja merenlahden rantateitä pitkin kierrellen, tai uutta upeaa riippusiltaa pitkin huristaen. (vinkki: Ateena - Halkida moottoritie tulee suoraan uudelle sillalle).

Halkidaan ihastuin kovasti. Siellä voisin viettää koko loman. Kaupungin kauniit rannat ja kukkulan huipun Venetsialaislinnan, Karabalan, rauniot, maisemat ja kansantaiteen museo ovat näkemisen, ja kiipeämisen arvoiset. Linnakukkulalle voi toki ajaa myös autolla. Kukkulan juurella on myös sievä julkinen uimaranta kaikkine palveluineen.

Pohjois-Evia

Halkidasta pohjoiseen päin ajellessa vastaan tulee Limnin kylä, joka muinoin on ollut merenkulun keskus, mutta nyt vain pienempien veneitten satama. Sievä kylä rantakatuineen ja tavernoineen. 
Ajella kannattaa vielä pohjoiseen päin, sillä edessä on todellinen uimarien paratiisi, Edipsoksen kaupunki kuumine lähteineen, Thalassa-hotelleineen ja lämpimän veden rantoineen. Merivettä lämmittää maan uumenista pulppuava kuuma vesi, jonka ansiosta uiminen on miellyttävää, vaikka ei haluaisi vulkaanisissa rikkialtaissa viruakaan.

Kun tekee hyppäyksen Halkida-Edipsos-tieltä saaren itärannalle, löytää kreikkalaisten oman rantakohteen Agia Annan. Se on matalasti rankennettu lomakylä pensionaatteineen ja bungaloweineen. Näin syksyllä kaikkialla oli autiota ja kuppilat kiinni, mutta ranta oli siisti ja maisemat mukavia. Ranta on sorapohjainen, joten sukeltajille ja snorklaajille lienee täällä hyvät mahdollisuudet nähdä jotakin, kun tyrskyt eivät vello sedimenttiä silmille.

Etelä-Evia

Halkidasta etelään, Eretrian jälkeen seuraavaksi, (joka välissä on toki pikkuisia, toisiinsa kiinni kasvaneita kyliä), saavutaan Amarynthoksen kalastajakylään.

Suloinen Amarintti on kasvanut kaupungiksi, jossa on paljon tarjontaa. Löytyy yökerhoa ja hotellia, rantakuppilaa ja tavernaa sekä pitkä rantaa myötäilevä kävelykatu, jonka varrella nähtävää, juotavaa ja purtavaa on sopivin välimatkoin. Amarinttiin kävelimme hotellistamme, Eretria Conference & Spasta, osittain pitkin vilkasta, penkereetöntä maantien laitaa ja osittain meren rannasta löytyneitä vanhoja kävelyteitä ja rantavesiä pitkin kahlaten. Mainiot maisemat ja täysi hiljaisuus. Kesäresidensseinä käytetyt talot seisoivat tyhjinä.

Saaren eteläkärjessä sijaitsee kaunis kaupunki Karistos. Karistos on kuuluisa laajoista, kirkasvetisistä rannoistaan. Sieltä tehdään myös saaren parhaimmat sukellusretket.

Meitä hämmästyttivät Karistoksen niemeä raidoittavat betonipintaiset maantiet, jotka kulkivat ristiin rastiin pitkin vuorten huippuja keskellä jylhää ja kivikkoista autuitta. EU-tukirahoin on täällä rakennettu infra valmiiksi rahakkaiden Ateenalaisten tulla. Muutama hulppea villa olikin jo rakennettu, mutta pääosin maisemat olivat avarat ja tyhjät.

Vielä on mainittava Kymin kaupunki, jonne reitti kulkee aivan meren rannassa kiemurtelevaa tietä. Jos navigaattorimme asetuksena olisi ollut rantakaupunki, olisimme ehkä säästyneet tällä erää vuoriston serpentiiniltä, mutta yläkaupunkiin kiertelimme jonkin matkaa pitkin mutkaista, mutta ruskan värjäämää ja kaunista metsämaisemaa. Yläkaupunki on perinteinen, kapeiden ja sokkeloisten katujen ahtauttama taajama, jonka keskellä on suuri kirkko. Valitettavasti sade pilasi orastavat valokuvaustoiveet ja jatkoimme ilman pysäystä rantaan. Ranta-Kymissä ei satanut juuri lainkaan, joten kävelimme pitkin rantarakennelmia, meren tyrskyjä ihaillen. Meri värjäytyi oranssiksi ylhäältä vuoristosta valuvan ruskean mutaveden osuessa turkoosiin veteen.

Mukava saari, jossa on paljon nähtävää. Lokakuun puolivälissä alkavat syyssateet, joten kannattaa matkustaa ennen sitä. Vettä nimittäin tulee kaatamalla, eikä suinkaan leppoisasti ripsutellen.