Toscana Verde - kevätloma Keski-Italiaa kierrellen

Kaunista ja kukkivaa oli huhtikuun puolessa välissä Toscanan kumpuilevissa maisemissa. Lumoava Chiantin viiniviljelmien keskellä kiemurteleva Strada del Vino puikkelehti monien pikkukylien ja kaupunkien läpi. Brolion linna (kuva ihan alhaalla), tuo Ricasoli-viinisuvun hulppea kotipaikka, paistatteli päivää poggion eli mäen huipulla. Sen pihatasanteilta oli loistavat näkymät alas laakson viiniviljelmille ja puutarhan puksipuukäytäville. Kevättä oli ilmassa kovin, sillä linnan pihan tulppaanit olivat täydessä kukasaan ja puistopuutarhassa leiskui jakaranda sinipunaisessa värissään. Mustarastaan laulu kuului sypresseistä ja lämmin tuuli hulmutteli hiuksia. Ihanaa!

Linnapuiston pääsymaksu (5 €) sisälti viinin maistelun, jonne osallistuttiin alhaalla, kylän keskustassa olevassa viinimyymälässä. Myymälärakennukseen kuului myös suuri juhlatila, ja vitriineihin oli kerätty seudun valokuvia ja vanhoja viinin valmistuksen välineitä. Oli esillä myös tilan viinien saamia pokaaleja ja muita palkintoja.

Täältä tiemme mutkitteli eteenpäin, halki peltojen, kirkkaan punaisten unikkojen reunustamaa strada localea pitkin. Nautimme maisemien vilinästä ja pysähdyimme tutkailemaan Greve in Chiantin kylää ja pitämään ruokataukoa. Voi niitä antipasteja! Alkuruuan alkupalaksi tuli korillinen ohutta, rapeaa leipää ja tomaattilevitettä. Alkuruuaksi maukasta toscanalaista kinkkua, makkaraa, juustoa, oliiveja ja paikallista muffinin malliin leivottua leipää. Pääruuaksi valitsimme 'kevyesti' pastaa, joka oli höystetty kasviksilla. Niin tuhti olo ei kuitenkaan tullut, etteikö olisi jaksanut nauttia jälkiruuaksi Tre Dolce -annosta, joka piti sisällään palan kolmea erilaista äkkimakeaa leivonnaista.Näillä eväillä jaksoikin jo pitkälle iltaan.

Tiistaina, toisena lomapäivänä matkamme suuntautui Firenzeen (kuvat alhaalla). Autolle oli vaikeaa löytää parkkipaikkaa, mutta viimein äkkäsimme pienen parkkialueen jota vartioitsi musta mies. Mies viittilöi meitä tulemaan ja osoitti paikan pian vapautuvan lähtemässä olevan auton ansiosta. Ajoimme ruutuun ja kyselimme menettelytapoja. Ei muuta kun raha kouraan ja kaikki ok. Vähän jäi epämääräinen olo, mahtoiko kyseessä olla lainkaan virallinen paikoitusalue ja odottaisiko tullessa sakkolappu ikkunassa. No, ei auttanut ihmetellä, jos jotain meinasi ehtiä nähdä. Niinpä kiertelimme keskikaupungin nähtävyydet, päivittelimme Uffizin pitkää jonoa ja toista ja kolmatta mokomaa Duomolle ja sen näkötornia muistuttavaan tapuliin. Kuvasimme katunäkymiä ja patsaita ja tietysti Ponte Vecchiota Arno-joen yllä. Aurinko läkätti kuumasti ja olo oli ihanan kesäinen.

Minulla paloi mieli Bobolin puutarhaan (kuva alhaalla) ja sinne päädyimmekin mutkan kautta takaportista. Itse puutarha oli vielä vihreässä asussaan. Pionit ja ruusut vasta nupulla. Palazzo Pitti avautui ylhäältä katsoessa näkyviin koko komeudessaan ja polveilevat portaikot ja suihkulähde esiintyivät edukseen. Komea oli myös maisema alas kaupunkiin, joen toiselle puolelle.

Kauniin Fiesolen kukkulan (kuva alhaalla) kautta palailimme kotihotelliin Laterinaan.

Seuraava retkikohteemme suuntautui vanhaan, alkuperäisessä asussaan säilyneeseen Gubbion vuorikylään. Sen Isä Matteo -televisiosarjasta tutut kapeat kadut ja käytävät lumosivat puhtaudellaan, ruukkuistutuksillaan ja jylhillä maisemillaan. Kesäkelistä huumautuneena halusin vielä kiivetä jyrkän koukerotien ylös mäen harjan Alberghille ja näköalaterassille. Puolessa välissä matkaa meinasivat voimat hiipua, mutta sain lupauksen terassibaarissa odottavasta Sprizzistä ja jaksoin kuin jaksoinkin perille saakka!

Täältä jatkoimme matkaa Assisiin, jonka totesimme jäävän toiseksi vertailussa, mutta kenties voittavan turistien määrässä. Kierroksen viimeinen etappi oli Cortona, joka osoittautui siistiksi, leveämpikatuiseksi ja varakkaammaksi kyläksi kuin edeltävät. Hienoja merkkiliikkeitä oli katujen varsilla ja näkymät laaksoon hyvät. Täällä valitsimme illallispaikaksi näköalaravintolan, vaikka epäilimme sitä kalliiksikin. Ruoka oli hyvää ja hinnat sittenkin kohtuulliset. Kaksi ruokalajia viineineen 68 € kahdelta. Laterinaan palasimme pimeän laskeuduttua, onneksi matka ei ollut pitkä.

Riminiin tutustuminen oli ollut kotosalla puheen aiheena ja jäänyt epäilyksi, mutta suuntasimme sinne kuitenkin, muka rantapäivää viettämään. Perillä vallitsi kova tuuli ja vaalean, melkein valkoisen leveän rannan yllä viuhui harmaa hiekkapilvi. Kävimme kuitenkin autiota rantaa ihastelemassa. Turistitoiminnot olivat vielä talviunilla, vain viitisen ihmistä osui silmiin koko pitkällä rantakaistaleella.

Rantakadulta löysimme kuitenkin terassiravintolan, joka oli lasisilla seinämillä tuulelta suojattu ja tilasimme annoksen Cozze alla Marea. Saimme vadillisen sinisimpukoita ja vaaleaa, rapeaksi paahdettua leipää sekä sitruunan lohkoja. Hyvää oli.

Riccione osoittautui rannoiltaan nuhjuiseksi ja oli yhtä lailla autio vielä. San Marinoon päätimme mennä kokeeksi, josko autolle sieltä paikka irtoaisi - ja löytyihän se, tosoin vain maksulliselta alueelta. Kannatti kuitenkin käydä, sillä linnat ovat aivan ihanat!

Loppupäivät kierreltiin lähiseudun kyliä ja metsäteitä. Vallombrosa oli ihana. Aivan erilaista Italiaa, kiekuraisten vuoristoteiden ja kastanjametsien kätköistä löytyvät luostari, jossa nyt Riserva Naturale ja Botanica, joka tosin jäi käymättä. Lämpöasteita siinä viisi-kuusi, kuvatessa henki höyrysi ja sormet menivät kohmeeseen. Luostarin edustan karppiallas oli kaunis ja siellä asusti suuria kaloja sekä joku harvinainen valkoinen sammakko!

Kastanjametsän pohjassa kukki valkoisia kukkasia, joista en vielä ole selkoa saanut, mitä lie ovat.

Stia puolestaan on kylä Arno-joen rannassa. Sen pikkuruinen vanha keskusta oli sievä ja nopsaan läpi kävelty. Ihana linnapuisto Kameliapuineen jäi mieleen ikuisiksi ajoiksi.

Poppi ja Bibbiena olivat somat pikkukylät matkan varrella. Poppin keskustasta huiskautimme vahingossa ohi. Se kun sijaitsee korkealla mäellä, joka jäi sivuun uuden keskustan läpi ajaessamme. Emme jaksaneet kääntyä takaisin, vaan katselimme Poppiin sitten Bibbienan keskustan tasanteelta.

Lopuksi suuntasimme vielä Caprese Michelangeloon. Siellä ei juuri muuta mainittavaa nähtävää ollut kuin juuri tuo Michelangelo Buonarottin synnyinkoti ja alkutaipaleen asumus. Etsimme valtaisaa taloa, sillä tiesin että 'Angelon' isä toimi kaupungin Podestana määräten siis lähes kaikesta. Talo oli kuitenkin aika vaatimaton, vanhan muuripihan keskellä seisova rakennus. Museokin siellä olisi ollut, mutta ei siellä Angelon töitä ollut esillä, vaan myöhempien aikojen ikonien, joten sen sivuutimme.

Nämä paikat tuli koluttua:

ma: Chianti: Brolio, San Felice, Greve in Chianti
ti: Firenze, Fiesole, Monterchi
ke: Gubbio, Assisi, Cortona
to: Rimini, Riccione, San Marino
pe: Vallombrosa, Stia, Poppi, Bibbione, La Verna, Caprese Michelangelo
la: Arezzo, Rondine, Castello di Fibocchi
su: Orvieto