Fiskars henkii historiallista tunnelmaa
Luonnon kauneutta ja vireää kyläkulttuuria syksyn iloksi
Vielä kannattaa tehdä viikonloppureissu Fiskarsin viehättävään ruukkikylään.
Me osuimme paikalle parahultaisesti maastopyörien kokoontumisajoon, emmekä todellakaan olleet yksin. Vaan ei hätiä mitiä, hyvin mahtui ruukkimaisemiin suurempikin joukko viikonlopun viettäjiä.
Pajat ja ravintolat olivat auki. Hyvää ruokaa sai Kuparipajan tasokkaassa ravintolassa ja mukavia iltoja saattoi istua Pesulaan perustetun café Laundryn terassilla.
Märän kesän ja alkusyksyn jälkeen oli mukavaa osua kerrankin poutaiseen viikonloppuun. Kuivempien kelien ansiotako lie, mutta Fiskarsin upeissa tammi- ja vaahterametsissä oli myös jo aavistus ruskan muhkeista sävyistä nähtävissä. Kiertelimme kylän raitteja, piipahdimme olusille kahviloiden terasseilla ja katselimme museoiden antia sekä pikku putiikkien tarjontaa.
Lasipajalla oli meneillään lasinpuhalluksen saloja raottava kurssi, jota saimme myös hetken verran seurata paikan päällä. Edullisia lasituotteita, sekä käyttölasia että taidetta, olisi ollut myytävänä, mutta valitettavasti hektisen kurssin työvaiheet pitivät lasimestarin kädet kiireisinä. No, toisella kerralla sitten ostoksille.
Katsastimme tarjolla olevat tontit sekä kauempana Katinsuolla, että aivan kylän ytimestä rinteelle kohoavalla punaisten tupien alueella. Mukava oli haaveilla asumisesta tässä entisaikojen tunnelmaa henkivässä paikassa.
Vanha yläruukin alue Nikarin kalusteverstaineen ja museoineen oli hiljaisuudessaan suloinen. Monenlaista uutta toimintaa siellä näytti olevan, teatterin tiloja vanhassa valimossa sekä pihaproduktioiden jälkiä menneeltä kesältä.
Tietysti piipahdimme myös Rekolan panimolla (jonka pihasta kirmasivat metsiin ja pelloille kymmenet maastopyöräilijät). Maistelimme Mustaa valssia ja Katajan kuisketta; hyviä olivat molemmat oluet. Panimon myymälästä saimme ostettua myös Fiskarsin juustolan Thierry Jungin valmistamia artesaanijuustoja. Oivallisia makuyhdistelmiä syntyi!
