Tosi makee vierailukeskus

#VisitFazer, Fazer Visitor Center on käynnin arvoinen.

Vantaan Vaaralassa sijaitseva Fazerin moderni vierailukeskus avattiin viime vuoden lokakuussa. Pyöreän, kauniin ja kutsuvan rakennuksen on suunnitellut arkkitehtitoimisto K2S ja sen sisälle rakennetun näyttelykokonaisuuden on määrittänyt Tuuli ja Kivi Sotamaa.

Minä menin paikalle bussilla ja linjan 562 pysäkki jäi reilun kilometrin päähän Kirkkotielle. Onneksi pysäkillä seisoskeli paikallistuntemusta omaava mies, jolta sai kysyttyä oikean suunnan. Googlen ohjeiden perusteella olisin ollut pulassa, sillä se antoi ohjeeksi kävellä pysäkiltä lounaaseen nousevaa ylämäkeä, jollaista ei ollut näkyvissä mailla halmeilla. Sen sijaan tasamaata tallaten pääsi erehtymättä perille.

Kuussillantietä pitkin matka taittui nopeasti ja hetkisen jälkeen silmiin jo mutkan takaa häämötti kirkkaana loisteleva rakennus. Talo sulautuu mukavasti maastoon, mutta erottuu kuitenkin houkuttavana avaran piha-alueen reunassa. Sisällä tutustumiskierroksella kerrottiin, että laajalle piha-aukealle on istutettu hyötytarha hedelmäpuineen ja marjapensaineen. Näiden lisäksi siinä kasvaa kauraa ja ruista sekä yrttejä ja kukkasia, joten paikkaan on ehdottomasti mentävä kesällä uudelleen.

Vierailukeskuksen ovi avautuu lasiseinien keskeltä suoraan avaraan tilaan, jonka keskustaa hallitsee trooppinen viherhuone. Sen seinien läpi saattaa ihailla kaakaopuita, joista yhdessä näkyi kehittymässä olevia hedelmiä. Suipot, sitruunan muotoa muistuttavat heldelmät sisältävät kymmenittäin noin sadan gramman painoisia kaakaopapuja, ja erilaisia kaakaolajikkeita on kymmenittäin ja hedelmiäkin usean värisiä.

Kierroksen alussa tulijaa tervehti valtaisa Mignonpupu. Se on munista muotoiltu, huomiota herättävä maskotti. Aluksi kerrottiin napakka tietoisku Fazerin perustamisen ajoista uuden vierailukeskuksen syntyyn. Maisteltiin suklaita jolloin sai kokea miten kaakaomassan määrä vaikuttaa suklaan makuun. Sitten olikin näyttelykierroksen vuoro.

Voi ihme miten on osattu sisällyttää niin paljon yrityksen historiaa, esineistöä ja mielenkiintoisten, toimintaan vaikuttaneiden henkilöiden tarinoita kompaktiin näyttelytilaan oivaltavalla tavalla. Ihana oli kuulla esimerkiksi Tove Janssonin osuudesta Fazerin historiassa. Kuinka hän nuorena vähävaraisena taiteilijana maksoi joskus Fazerin omistaman asuntonsa vuokran maalaamalla tapetteja ja tekemällä mainosjulisteita.

Todella mielenkiintoisia olivat esineet ja muistot yrityksen alun venäläis-ranskalaisen kahvilan ajoilta Kluuvikadulta. Mielenkiintoista oli kuulla myös rouva Berta Fazerin vaikutuksesta yrityksen kehittymiseen. Vahvoja naisia on yrityksen kahvassa edelleen, sillä Majlen Fazer on voimakkaasti kehittämässä vastuullisuustoimintaa ja valvoo muunmuassa kaakaoviljelmien tuotantoa ja toimintaa. Hän pitää otteessaan muun muassa sopimusviljelijöiden koulutuksen ja kehittämisen sarkaa ja huolehtii kaikin puolin raaka-aineiden eettisistä arvoista.

Ja kaiken kruunasi tietysti viimeinen pysäkki. Se maistelu! Alun suklaatastingin kuluessa saattoi jo harhautua ajattelemaan, että tässäkö se sitten oli, se maistelu. Vaan mitä vielä! Viimeisellä etapilla avautuivat tuhannet makoisat maut, ja pitihän niitä maistella. Ensin vaan suosikkeja, ja sitten sellaisia, joita ei tuntenut ja sitten vielä vähän toisten suosikkeja ja vielä pikkuisen kauniin värisissä kääreissä olevia... Huh. Tämän jälkeen odotti vielä kahvilan makoisa - ja onneksi suolainen - kinkkujuustopiirakka paahteisen kahvin kera.

Makoisaa, mielenkiintoista ja muistiin painuvaa oli. Kesällä taas uudelleen kavereitten kera.