Vallisaari, tuo Suomenlinnan pikkuveli,
on vihreä keidas niittyineen ja lampineen
Osuipa alkukesään sateeton ja kaunis ilta jolloin matkani suuntautui Vallisaaren ennalta tuntemattomiin maisemiin. Vesibussiin siirryttiin Kauppatorin laidalta ja kirkas aurinkoinen keli kirkasti matkalaisten taipaleen. Kansipaikoille oli päästävä, vaikka tuuli raikkaasti heiluttelikin hiuksia sekaisin ja kaulahuivia sai kietoa hitusta tiukemmalle. Kyselimme olisiko samalla lipulla mahdollista tehdä pysähtykset Suomenlinnassa ja Lonnassa ja kuulimme, että vaikka bussi laitureissa pysähtyykin, ei maihin nousu samalla lipulla ole suotavaa. Menomatkalla pysähdyimme Lonnan laituriin ja kyllähän siinä niin kävi, että vieraita kieliä puhuvia pariskuntia paatista maihin kiipesi. Ajattelimme heidän ehkä menneen Lonnan ravintolaan, mutta Vallisaaren poluilla heidät pian taas näimme.
Vallisaaren Torpedolahden laituriin rantauduttuamme lähdimme kävelemään pitkin Aleksanterin polkua kohti piknik-paikkaamme, jonka tunnustelujoukot olivat ottaneet etukäteen selville. Noin viidentoistaminuutin kävelyn aikana ohitimme sievän lammen, jossa eräs seurueemme jäsen kertoi lapsena uineensa. Nyt ei enää lampea suositella uimakohteeksi, sillä sen pohjalla vaanivat terävät romut joihin voi itsensä rikkoa, tiesi joku kertoa.
Minut yllätti saaren vihreys ja se, että polku kulki korkeaksi kasvaneitten puitten siimeksessä. Vettä hädin tuskin häämötti reitin varrelle. Kustaan miekan saavutimme pian ja pikkuisen matkaa sen jälkeen avautui silmiimme laajempi niitty, jossa oli hyvä pitää taukoa. Hyvä onni meillä olikin, sillä niittyaukion pöydät olivat vapaina meidän saapuessamme.
Ryhmämme valoitti pöydät, kävimme evästämään ja niihän siinä kävi, että juttu porisi iloisesti niin pitkään, että oli aika jo siirtyä lauttalaituriin, jotta kotiin pääsy tuli turvatuksi. Vallisaaren toinen puoli retkisatamineen jäi siis selviteltäväksi seuraavalla kerralla.
Mukava päiväretkikohde. Helppokulkuiset sorakäytävät joissa voi työntää vaikka pyörätuoliakin. Kuivakäymälöitä sopivin välimatkoin, samoin katettuja pöytä/penkkiryhmiä. Kaunis keli kruunaa kokemuksen.
