Ihastuin Ouluun

Kyllä meitä sateisena kesänä hemmoteltiin, kun otimme läntisen suuntimon kohti lappia ja ajelimme kaikessa rauhassa Oulun kautta.

 

 

Ihana Oulu yllätti. Monesti on Oulusta ohi ajettu ja joskus jopa Rotuaarin reunalla pyörähdetty ja torilla käyty, mutta nyt tehtiin ensimmäinen kunnollinen rantautuminen.

 

Karavaanille löytyi rauhallinen ja sopiva ruutu Raatin saaren suurelta pysäköintipaikalta. Raatista oli lyhyt matka keskustan menoihin ja Hupisaarten huveihin.

 

Puistofriikkinä olin ottanut etukäteen selvää koko keskustan halkovasta kanavasta, jonka varsi näytti mukavan puistoisalta. Ja sitä se olikin! Monta kukkapuskaa ja -penkkiä tuli kuvattua ja puiston varren vanhoja kauniita rakennuksia katseltua. Aurinko paistoi ja helle helli, vaikka muualla Suomessa sateesta kärsittiin.

 

 

 

Torilla oli vilkas meno ja kerrankin osui kuviin ihmisiä! Ihan pakosta. Täytyihän se polliisin erikoinen siellä sitten syödäkin, vaikka olin haikaillut monien Rotuaarin ravintoloiden perään.

 

 

 

Seuraavana päivänä oli vuoro kiertää Hupisaaret sekä keskustan tuntuman kävelysillat, Pikisaari somine taloineen sekä Tuiran rannan vehmaat maisemat ja Elballakin käytiin.

 

 

 

Oulussa toteutuu kaikkien suomalaisten toive asumisesta keskellä kaupunkia omakotitalossa järven rannalla, tosin järvi on kai joki tai meren lahti, mutta turvallisen tuntuinen sellaisenakin. 

 

 

Yhdeksi suosikeistani muodostui Oulu, vaikka Nallikarin rannalla oli autiota ja tyhjää kun sade vihmoi iltapäiväksi pilvistyneeltä taivaalta. Eedenissä ei sitten enää haitannut. Siellähän kastui kuitenkin...