Ruska hehkuu Lohjan puissa
syysretki kulttuurin ja luonnon helmaan
Vielä ehtii ruskaretkelle ennen kuin värit sammuvat ja lehdet putoavat. Meidän retkemme ulottui Huovilan puiston ja Kärkolän 150 vuotispäivien kautta Lohjaan, Tytyrin elämyskaivoksen teatteriesitykseen sekä Siuntion lintutornin ruovikkorannoille.
Huovilan puistossa oli vilkas tunnelma, tuikut välkkyivät polkujen varsilla ja makkara- sekä lettukojuilla jonotettiin kiihkeästi. Lapsille oli ohjelmassa jännitystä, kun paloautojen kolonnat esittelivät sisuksiaan ja pitivät myös sammutusesityksen. Kuvia yritin räpsiä tapahtumasta parhaani mukaan, mutta hämärän hetki teki kuvista suttuisia, eikä valojen satumainen välke välity niistä juurikaan. Mukava tapahtuma se oli. Ihmisiä satamäärin niin pieneen puistikkoon saapuneina sai aikaan melkoisen markkinatunnelman. Mutta kyllä kannatti tulla, ilotulitus juhlan loppuhuipentumana oli mahtava!
Viikonlopun varsinainen kohde oli Tytyri ja siellä Elämyskaivoksen teatteriesitys Meidän aika. Olipa erikoinen juttu. Kokoonnuimme ensin pieneen toimisto/kahvilaan kaivoskuilun ja Kone Hissien esittelyrakennuksen liepeille, josta meidät sitten pienissä ryhmissä vietiin kypärin varustettuina modernilla ja äänettömällä sekä uskomattoman nopealla hissillä syvälle, 80 metriä maan alle ulottuvalle, kaivoskäytävälle. Käytävän varrella oli kaikenlaista taidetta jota pitäisi mennä vielä erikseen tutkimaan varsinaiselle kaivoskierrokselle. Niitä järjestetään kuulemma joka päivä, paitsi maanantaisin.
Tietysti taas kiersimme Lohjanjärven rannan polut ja Laguksen lammikot.
Näytelmä oli koskettava ja kummasti tunnelmassa kiinni pitelevä, vaikka esiintyjiä siinä olikin vain kaksi. Näytelmän isä ja tytär eli Kai Lehtinen ja Anna Rimpinen. Jutun näytelmästä voi lukea vaikka tästä. Koskettava ja todellinen tarina. Hyvä ja satuisan kaunis 3D-lavastus pehmensi tunnelmaa sopivasti.
Kotiin koukimme Siuntion kautta ja ihailimme lintutornin maisemia ja veden rantaan muuttoaikeissa kerääntyneitä valkoposkihanhia ja joutsenia. Mahtava meteli oli, kun milloin mikäkin porukka läpsytteli siipiään ja teki lähtöä. Useat ryhmät kuitenkin tyytyivät vain lennähtämään kierroksen ja palasivat sitten takaisin kaislikon reunaan ruokailemaan.
Joutsenet näyttivät olevan päättäväisempiä, sillä ne nousivat siivilleen ja häipyivät juhlavasti etelän suuntaan. Niinkuin mekin pian niiden jälkeen.
