Talvinen Rovaniemi

Matkustin Rovaniemelle Intercityn kyydissä yhdellä istumalla. Lisämukavuudeksi olin sentään varannut itselleni paikan ravintolavaunun yläkerrasta, Duetto plus -luokasta. Penkkini sijoittui  ikkunaan päin, selkä käytävälle ja työtasokin olisi ollut, mutta minähän olin lomalla. Joukkoon sulauduin kuitenkin asettamalla tablettini pöytäpinnalle. Vieruskaverit puuhasivat läppärillään ahkerasti nakuttaen aina Tampereelle saakka. Siellä porukka vaihtui ja loppumatkalla tunnelma oli rennompi.

 

Perillä Rovaniemellä, ensimmäsitä kertaa kun asemalla itsekseni olin, en tiennyt sen tarkemmin menettelyistä ja seistä tönötin taksi-tolpan ja -kyltin kohdalla ihmetellen viereistä pitkää jonoa... ihmisiä suksipusseineen. Taksia tilatessani sain sitten kuulla, että kaikki autot on liikkeelle lähetetty ja kyytiin pääsee vain jonottamalla. Onneksi ilta oli leuto ja jono eteni sutjakkaasti. Kiinalaisturistit näyttivät kyllä kaivavan villahuivia ja pipoa lisälämmikkeeksi ja tamppasivat nahkakengissä jalkojaan lämmitellen niin, että lopulta hellyin päästämään heidät jonossa edelleni. Ystävällinen kiinalaismies kysyi taksiin noustessaan josko minulla oli sama suunta ja voisin tulla samaan kyytiin. En viitsinyt silmälaseja esiin kaivella, nähdäkseni heidän hotellinsa nimeä, vaan arviolta vastasin, että minun majapaikkani on eri puolella kaupunkia. No, siellähän sitä sitten Ounasvaaran Sky-hotellin aulabaarissa kohdattiin...

Kävelimme paljon auringonpaisteesta nauttien. Hyvää ruokaa saimme  Ravintola Nilissä, jossa söimme Rovaniemi-menun. Siellä nautimme myös Nilin maahan tuomista La Bodega de Pinoson viineistä. Alicantesta, Espanjasta peräisin olevat viinit olivat uusi tuttavuus ja sain tutustua minulle uuteen viinirypälelajikkeeseen, Airén. Talon viinin Vermador Oarganic Whiten ja Red sopivat oivallisesti menun ruokiin. Palvelu oli ystävällista ja keittiön tervehdykset maukkaita.  Ruokailun aloitti "Luikkuliemi," poron luista kokoon keitetty tymäkkä kuksallinen mustaa, vahvaa lihalientä jonka maku oli eksoottinen, mutta maistuva. Pääruoasta pöytäseurani sanoi, että ensimmäistä kertaa eläessään syö raakaa poroa, mutta kehui sen maukkaaksi kerran maistettuaan. 

 

Pääsiäisesta johtuen ei kaupungin ohjelmistossa ollut tarjolla konsertteja, näytelmiä tai muita huvituksia ja päädyimmekin musiikillisen annin kaipuussamme yömessuun. Kaunis, ekumenisen tuntuinen tilaisuus, jossa kirkkolaulu kantautui kauniisti jylhän kivikirkon seinämistä. Virret olivat kovin outoja, mutta sävelkulultaan helpot säkeet saattoi kyllä laulaa hetken kuunneltuaan. Uusi kokemus tämäkin.

Kirkkosali on kaunis ja alttaritauluna toimi seinän kokoinen fresko, joka kuvasi Ounasvaaran laelle laskeutunutta Kristusta, ja valaistiin vaikuttavasti esityksen aikana.  Siinä silmien alla sai seurakunta istua kaunista kuvaelmaa ihaillen. Fresko on vastikään puhdistettu kirkkaaksi - ranskanleivällä!

 

Alvar Aallon oivaltavia rakennuksia

 

Arkkitehtonista kulttuuria sain ihastella Alvar Aallon suunnittelemassa kirjastossa ja Teatteritalo Lappiassa. Kirjaston arkkitehtuuri on mainiota! Hieno idea on kirjastosalin lattiaan upotetut poterot lukupöytineen ja hyllyineen. Vaikuttava on myös koko pohjakerroksen valloittanut musiikkiosasto partituureineen, levyineen sekä kuuntelutiloineen.

Teatteri eli Lappia-talo oli vaikuttava. Talo on vasta vähän aikaa sitten avattu suuren, ja hintavan, remontin jäljiltä. Puhtoista ja kaunista siellä olikin. Aallon tyylille uskolliset keraamiset tummansiniset laattaseinät välkkyivät   auringon valossa ja seinien taide; kudokset ja maalaukset loivat aulatilaan tunnelmaa. Lieneekö portaikon ja lattian kivi ollut marmoria, kaunis se ainakin oli. Mitään näytäntöä ei osunut nyt kohdalle mikä oli harmi. Mielelläni olisin tutustunut myös katsomosaliin.

 

Ensimmäinen talvinen Rovaniemen kokemukseni oli miellyttävä. Asiaa auttoi aurinkoinen ja leuto sää, joka salli mukavan patikoinnin poluilla ja rannoilla.