Helsinki Samba Carnaval 2013
Höyhenten pyörteissä
Samba! Bumba bumba, rumba, SAMBA! Tietotoimistoni mukaan Stadiin olivat rantautuneet Suomen kovimmat sambakoulut mittelemään mestaruuksista. Tarjolla olisi niin mainetta ja kunniaa pukukilpailuissa kuin karnevaalikulkueessakin sekä Suomen kuumimmat sambakekkerit päivän taittuessa illaksi. Tästä olisi otettava selvää, sillä Grimmin satujen teemaan asustautuneet sambailijat suorastaan vaativat ääneti mukaansa. Tällöin ei juurikaan kysellä, oliko tullut lainattua edellisenä iltana jo hivenen huomista yöelämän pyörteissä.
Lumikki sambatunnelmissa
Sen sijaan, että kulkuetta katseltaisiin yleisörynnistyksen seasta ja yritettäisiin kyynerpäillä raivata tie hyvälle paikalle, jossa nauttia sambavaunuissa keikkuvista ja vähäpukeisista... hmmm... rumpurytmeistä, oli keksittävä jokin uudenlainen lähestymistapa tilanteen haltuunottamiseksi. Näinpä päätin soluttautua itse kulkueeseen! Kävin puhdistamassa paikallisen naamiopuodin irtohöyhenistä, öljysin lihakseni ja otin paikan turkulaisen Samba Cariocan isomman vaunun varakipparina! Varakipparin tehtäviin kuului myös olla osa vaunun käyttövoimaa ja jammailla yleisömeren edessä parhaita poseerauksia esitellen.
Sambalavetin ykköspilotti kipparihattuineen valmistautumassa lähtöön
Samba Cariocan suuremman karnevaalilavetin keulakoriste lienee täysin katulaillinen
Kun yleisö oli ensin saanut varsin vapaasti tutustua Senaatintorille raahattuun rekvisiittaan annettiin marssikäsky kulkueelle ja oli aika ottaa jo hyvin öljytyt lihakset esille. Joutsenkärry lähti matkaan kärkiryhmässä varakipparin jammaillessa loputtoman kamerameren ympäröimänä. Hyvin muodostonut kroppani komeileekin tätä nykyä lukemattomissa kotialbumissa ja uskoakseni - lainkaan kotiinpäin vetämättä - keskiaukeamamateriaalina...
Marssikäsky kohti Esplanadia
Milja ja pukukilpailun kakkossijoittunut riikinkukkoasu raivasi väylän auki
Varakipparin ja vaunun käyttövoiman vastualueelta pääsi nauttimaan karnevaalitunnelmasta parhailta paikoilta
Yleisö näytti viihtyvän varsin hyvin kulkuetta seuratessaan, joskin turistit olivat hivenen hämmentyneen näköisiä. Ilmeisesti he eivät vain olleet tottuneet Rio de Janeiromaiseen tunnelmaan täällä Napapiirin tuntumassa tai sitten ylväs olemukseni aiheutti aiheestakin hymynkareita. Pari tuntisen vaunun puskemisen jälkeen suuta kuivasi kuin santapaperia ja oli jätettävä kauniit ja rytmikkäästi keikkuvat... hmmm.... sambasaundit taakse ja lähdettävä etsimään vilvoittavaa ja hivenen varjoisaa terassia, jossa kerätä voimia illan päätöskekkereihin.
Suomen Sambakoulujen Liitto ry
