Työväenasuntomuseo

Siltojen alla oleillessani päätin ryhdistäytyä. Eihän elämä voi olla pelkkää tanssia ja talousspriitä. Kysymysten sekalainen tulva täytti pääni, tosin tarkemmin asiaa tutkittuani täyteläinen tunne saattoikin johtua taskulämpimästä tärpätistä, joka oli vain salakavalasti kysymyksen muotoon naamioitunut. Mistä ihmeestä aloittaisin ryhtiliikkeeni? Mitä kunnon kansalaiselta, porvaria pelkäävältä työläiseltä oikein odotetaan? Ennen kaikkea, millaisessa murjussa sitä pitäisi oikein asustella, jos työläiseksi alkaisin. Postikaan kun ei suostu toimittamaan jokapäiväistä talousaviisiani tänne siltarumpujen katveeseen.

Työväenasuntomuseon pihapiiri ja yhä käytössä olevat kaupunginvuokra-asunnot

Kippasin liekkieliemen katuojaan ja lähdin laahustamaan kohti Työväenasuntomuseota. Siellä selviäisi varsin seikkaperäisesti, kuinka uuttera työmies on Helsingissä, erityisesti työväen Kalliossa asustanut kautta vuosikymmenten. Huolella entisöidyt hellahuoneet kertoisivat minulle millaista arki on ollut, kun pientä huonetta on asuttanut kokonainen perhekunta.

Heppa hellahuoneessa

Työväenasuntomuseo on perustettu vanhaan työläiskortteliin, joka pelastui vastoin alkuperäisiä kaupunginisien ajatuksia purkamiselta ja uudisrakentamiselta. Rakennus on valmistunut vuonna 1909 ja on siten Helsingin vanhin kunnallinen työväenasunto. Museon lisäksi pihapiirissä on edelleen muutama vuokra-asunto, joskaan eivät enää aivan alkuperäisellä tekniikalla varustettuina. Museon puolella sen sijaan on hyvinkin autenttista tavaraa tarjolla, pienenä erikoisuutena mainittakoon, että kahdessa asunnossa ovat nähtävillä ihan alkuperäisten asukkaiden käyttämät huonekalut ja tilpehöörit.

Kierrätyskö muka modernia? Ennen oli kaikki paremmin...

Pirtsakat oppaat ovat silminnähden innoissaan kierroksen aikana esitellessään erilaisia yksityiskohtia pitkin matkaa. Ja kuin tilauksesta samaan aikaan asumuksia katselmoimassa oli vanhempia rouvashenkilöitä, joilta ei meinannut tarina katketa kesken, kun he innostuivat kertomaan, miten olivat joskus muinoisina antiikin aikoina asuttaneet ihan vastaavia asuntoja Helsingissä ollessaan. Kuinka ollakaan, sattuipa eräs maturoituneempi neitokainen asuneenkin samassa pihapiirissä ennen ajanlaskun alkua. Kierros oli varsin kiehtova ja ajatuksia herättävä - kannattaakohan koko ryhtiliike ja aloilleen asettuminen vai viettäisinkö sittenkin vielä tämän kesän raikulipoikana rannoilla ja kalliolla.

Työmiehen päiväpalkalla saisin ostettua vaikkapa purkin lakritsia - ei ihan huono tarjous!

Työväenasuntomuseo

http://www.hel.fi/hki/museo/fi/Museot+ja+n_yttelyt/Ty_v_enasuntomuseo