RockCock
Rokkikukkona Kuopiossa
Kotikaupungin kuumat kadut alkoivat polttaa jalkojen alla turhan tulisina. Tossujen liimaantuessa pehmittyneeseen pikisoraan oli etsittävä uusia laidunmaita, joilla temmeltää niin tasajalkaa kuin nelinkontinkin. Vikkelä vilkaisu karttaan ja suunta oli selvä. Kuopio RockCock vilvoittavien vetten äärellä Väinölänniemessä tulisi tarjoamaan suojaisan sataman villin festariviikonlopun ajaksi tälle suurkaupungin herralle. Rokkikukon rytkyt ylle, amerikanrauta alle ja suuntana sydänsavo kaukaa kotoa.
Lähes perille päästyäni paikallistuntemukseni pistettiin puntariin. Lähtökohdat tosin eivät olleet kovin hurjat. Pohjatietona oli, että paikkakunnalla on tapana kasvattaa outoa eläinlajia, kalakukkoa. Näinpä navigointilaitteiston äkillinen pimeneminen sai suunnistajanvaistoni pingottumaan äärimmilleen ja käytin "seuraa muita" -nimellä tunnettua intiaanikikkaa festivaalialueen yhyttämiseksi. Selviytymistaitoni palkittiin ja pääportti siinsi pian edessäni. Oli aika unohtaa nukkumaanmenoajat ja sulkea puhelimet - oli aika tömistellä tannerta kaksi päivää tauotta!
Kuopio RockCock tarjosi kahdenpäivän ajaksi äärimmäisen kovan kattauksen kotimaisia artisteja terästettynä muutamalla ulkomaisella nimipumpulla. Ajan saatossa tapahtuma näyttää kasvaneen ulos pelkästä rock'n'rollista ja viikonlopun musiikkipläjäys houkutteli mustiin niittipaitoihin verhoutuneiden metallimiesten ohella monenlaista festarivipeltäjää lipat vinossa. Ja jos jotain eripuraa musiikillisten tyylilajien paremmuudesta pääsi pitkien pöytien ääressä syntymään, oli kaunat kuitattu viimeistään Kaija Koon keikkaan mennessä, jossa koko festarikansa jammaili iloisesti keskenään.
Isolla lavalla esiintyivät itseoikeutetusti Turmion Kätilöt! Kotikenttäedusta nauttinut yhtye rykäisikin täpötäydelle kuulijakunnalle kivenkovan shown, joka varmasti paloi monien verkkokalvoille vähintäänkin lavalla laulatetun rälläkän ja siitä sinkoilevien kipinöiden saattelemana. Väkevää oli meno muidenkin artistien yhteydessä. Bändien takoessa yhä tiukempaa poljentoa ämyreiden läpi, ahdettiin yleisön joukossa syntyneisiin spontaaneihin lihamyllyihin -moshpittinäkin tunnettu- yhä enemmän yläosattomia metallifaneja pyörimään, muiden takoessa nyrkkejään ilmaan jatkuvasti tiiviimpään tahtiin.
Musiikillisen annin lisäksi alueella oli erilaista oheistoimintaa. Perinteisen festarihölmöilyn ohella oli mahdollista seurata surmanajonäytöstä. Savolaiset eivät ihan pieneen olleet tyytyneet, joten oli paikalle retuutettu maailman suurin surmanajopallo, jossa moottoripyörillä päristeltiin. Jos meno näytti häkin ulkopuolelta vauhdikkaalta, niin häkin sisäpuolella tunnelma oli varmasti tiivis. Viimeistäänkin siinä vaiheessa kun häkkiin talutettiin lisähaastetta tuomaan Petri Nygård, joka tunnetaan paremmin räppärinä kuin surmanajoshown esteenä. Tällä kertaa, syystä tai toisesta, Nygård malttoi olla varsin kiltisti paikallaan ilman lavaesiintymisestään tuttua pomppimista.
Viikonloppu tarjosi melkoisen määrän touhuamista ja hupaisia hetkiä. Osasyynä tähän lienee talonviininäkin tunnettu vahva saksalainen yrttilikööri, jota pitkin matkaa tuli maistelua tapahtuman tekijöiden kanssa. Ammattimiehiä, totesin. Ja jos monipuolisesta tarjonnasta huolimatta ei ehtinyt pomppia nuppiaan sekaisin, oli pitkin kaupunkia niin virallisia RockCock -jatkoklubeja, joissa tämä viimeistään onnistui. Leppoisasta toilailusta huolimatta festarikansa on varsin hyvätapaista, eikä paikallaolijat ryhtyneet virkavaltaa vaivaamaan. Sen sijaan savolaiset olivat sitäkin hövelimpiä tarinaniskijöitä ja lupsakkaa juttuseuraa. Liekö syynä syvä etelän murteeni vai järkähtämättömän komea ulkoasuni, mutta hetkeäkään ei tarvinnut näivettyä yksinäisyydessä festarilaitumilla kirmaillen. Mikäpä siinä rillutellessa, laineiden liplattaessa Väinölänniemen idylliseen rantaan jykevien kitaravallien pauhatessa läpi kesäillan.
Ja mikä tärkeintä, maukkaan esiintyjäkatraan ohella juhlakansaa hellittiin sään herrojen toimesta läpi viikonlopun - edes Mokoma ei saanut manattua takatalvea saapuvaksi.
Kuopio RockCock
