Italian alkeeni ovat olleet jo pidemmän aikaa hivenen ruosteessa. Tätä asiaa ei ole edesauttanut myöskään siirtyminen chileläisiin viineihin näin loppukesän kynnyksellä. Päätin piristää kielitaitoani ja pistäytyä Ristorante Comossa, joka pitää majaansa keskustassa Narinkkatorin liepeillä. Maalaisempia varten paikan maamerkiksi voisi antaa Kampin keskuksen välittömän läheisyyden. Ruokalista olikin ilahduttavan alkukielinen ja tilausta tehdessä olikin kielenkannat solmiutua umpeen.
Alkupalana kolmen erilaisen antipaston lajitelma, mukana muun muassa kampasimpukkaa
Puitteet ovat hienot, joskin ensikertalainen saattaa hivenen hapuilla etsiessään ruokapuolta jonne kuljetaan baarin läpi. Yleisilme on erittäin siisti ja henkilökuntakin ottaa hymyillen vastaan. Pääsinkin paistattelemaan henkilökunnan täyden huomion alla. Ehei, en ollut peruskirjailijamaisessa kaatokunnossa vaan ainakin hetkellisesti ravintolan ainoa asiakas. Arki-iltojen parhaita puolia onkin, ettei silloin juuri tarvitse jonotella.
Tutkimusryhmäämme oli vahvistettu vierailevalla ruokakriitikolla Hämeenlinnasta
Sivummalla ravintolaa vallitsi seesteisen hiljainen tunnelma
Keittiönkin tekemisiä voi pöydästä seurata, kuten nykyiseen avoimmuuden ilmapiiriin kuuluu. Valitettavasti keittiön tuotokset eivät kokin italomaisesta huiskimisesta huolimatta ansainneet suurempia kehuja. Viini soljui vikkelästi alas, mutta itse annokset eivät olleet kovin mieleenpainuvia, eivät hyvässä eikä pahassa. Todennäköisesti seuraavana päivänä pitäisikin kuitista tarkistaa, mitä tuli syötyä. Makuasioita.
Pääruokaan ei saanut väriä kuvaa muokkaamallakaan
Ristorante Como
http://www.ravintola.fi/como_helsinki