Syksyn sävel

Tämä kätösissäsi pitelemä blogi päräytettiin käyntiin kuuluvin fanfaarein kun yöt olivat yöttömiä, linnut liversivät ja lannevaatteessa keikaroidenkin oli kuuma kulkea kadulla. Nyt on toisin. Ulkoa kantautuu ääniä kuinka hampaat kalisevat yhteen ja sadepisarat ropisevat peltikattoa vasten. Leppoisat kesäpäivät ovat ohi ja kirmaaminen hiekkarannoilla saa odottaa ensi kevääseen. Ei aurinkotuolissakaan ole kiva käyskennellä turkiksissa pinacoladan jäätyessä lasiin kiinni. Syksy tuo mukanaan monenlaisia velvoitteita. Viimeistään nyt on hakattava halkoja talven varalle, on voideltava sukset ja etsittävä lumikengät valmiiksi. Villit ja vapaat viikonloput, huolettomat aamut ja kuohuviinipiknikit ovat jäämässä taakse raskaiden velvoitteden vaatiessa veronsa. Tavallaan tämä tarkoittaa sitä, että bloggaaminen maailmanmenosta ei tapahdukaan enää yhtä reaaliaikaisesti. Kylmä kangistaa. Palelevin sormin kirjoittaminen ottaa enemmän aikaa, liikkeet hidastuvat. Talviuni vie torkuilleen koko bloggarin. Näinpä tähän väliin, vielä kun kroppa tottelee mieltä, on aika kiittää tähänastisesta. Erityisen lämmin kiitos lukijoille. Kiitos värikkäästä palautteesta, hämäristä yöllisistä puheluista ja vieläkin omalaatuisemmista tekstiviesteistä. Kiitokset kanssaseikkailijoille, jotka urheasti ovat tehneet monet blogin tarinat mahdollisiksi. Kiitos myös niille selkään taputtelijoille, jotka ovat tarjonneet inspiroivia juomia hetkinä, jolloin bloggarilla on lankakerät levällään ja punainen hukassa. Nyt on aika kerätä hetki henkeä ja katsoa, mitä seikkailuja syksyinen Helsinki tuo tullessaan!

Nyt on kerättävä viimeisetkin ruoanrippeet talven varalle!