Juhannus..

Miten juhannus meni? Helsingin kaduilla kävellen, samalla räkäkännissä olevien tuijottelua. Ensimmäinen juhannus, kun ei juurikaan mitään tullut tehtyä. Harmi. Yksi viikonloppu muiden joukossa.

Helsingin keskusta vilisi autoja ja ihmisiä melkein enemmän, kuin mitä normaalina viikonloppuna.. ei vaan täällä ei todellakaan ollut oikein ketään. Osa kaduista oli ihan kuolleena, tuuli vähän ujelsi ja roskat lenteli. Ei ääntäkään. Toisella kadulla kaveriporukka kierrätti taskumattia ringissä ja osa alaikäisistä pikkuprinsessoista ajatteli asioida keskellä katua ihmisten edessä. Tässäkö juhannus? Noh.. melkein kyllä joo.

Tämä taisi olla ensimmäinen juhannus, kun ei suunnitelmia oikein ollutkaan. Ehkä väliin on hyvä heittää kaupunkijuhannus, jonka jälkeen seuraavina kesinä tästä juoppokansan juhlasta osaakin nauttia enemmän, kun sitä mökille pääsee viettämään ystävien tai perheen kesken. Mikä tässä vielä huonointa, en nähnyt edes kokkoa! Mulle itselle juhannus on ollu pienestä pitäen melkeinpä se kesän kohokohta. Tällöin suunnattiin perheen kesken asuntovaunulla tai -autolla pois kotikolosta muualle kesän viettoon. Siksi vähän harmittaa. Mutta onhan kesää vielä jäljellä. Kerkee tapahtumaan yhtä jos toista.

Helsinki ei varmastikaan ollut täysin kuollut. Keskustasta ei vaan löytynyt onnettomien ihmisten keskeltä sitä fiilistä. Luulenpa, että jos muutamia kilometrejä olisi täältä pois päin ajanut niin olisi Helsingin läheltä löytynyt menoa ja melskettä takuuvarmasti.

Mitä tästä opimme? Itse opin ainakin sen, että juhannus on metsien lähellä oloa, soutelun, sanomisen ja nuotion vieressä istumisen aikaa, ehdottomasti. Kaupunkilomailu jätetään ainakin minun kohdalla muille viikonlopuille.