Kaupunkilapset kalassa

Eikun soutuveneen kyytiin ja kalastelemaan. Pilvet tekivät tietä myrskylle ja piillottelivat auringon pimentoon melkein heti, kun vene lähti rannasta. No mutta onneksi ne melkein heti myös väistyivät ja aurinko pääsi taas lämmittämään. Ei tarvinnut pelätä että kastuisi sen koommin.

Mulle iski eilen heikko olo ja luultavasti pienen lämmönkin nosti, mutta burana suuhun ja tekemään jotain mistä on aikaa jo ainakin kuusi vuotta. Ongella onkiminen olisi ollut varmaan iisimpää ilman mitään ohjeistusta, kun taas sitten virvelöinti... Voiko virvelillä saada edes kaloja..? No me ei ainakaan saatu, mutta ennen tätä virvelöintiä sai matoja hetkisen etsiä, kunnes sitten löydettiinkin kunnon apajat. Rautalapio käteen ja matoja kaivamaan. IHANAA!

Alkuun ei meinattu saada virveliä toimimaan. Ihmeen vaikea vekotin, eikö? Loppujen lopuks innostuin sitä heittämään ja veivaamaan takaisin ainakin miljoona kertaa. Karkasko kalat meidän naurua, oliko järvi tyhjänä kaloista vai eikö meillä ole sitten taitoa? Ja kalamiehet ja -naiset ruudun toisella puolella ihan huoletta naurakaa. Nauroin itsekin. Ei virvelöintiin taida tarvita edes matoja? No mutta ne kerättiinkin siihen, että meillä oli aikomuksena mennä ihan tavan onkimaan. Onkeja ei vaan siellä ollutkaan.. Puuh.

Tänä kesänä aion kyllä tehdä ainakin yhden onnistuneen kalareissun, luultavasti jonkin kalastuksesta enemmän perillä olevan kanssa. No vielä on muutama viikko kesää jäljellä, hyvin kerkeää!