Sydän pakahtuu, itkee verta ja riemuitsee. Kuinka voikaan löytyä paikkoja minne haluaisi jäädä asumaan. Kaunis luonto ympärillä, vanhat rakennukset maalaiset, kissanpennut suloiset ja ihmiset iloiset. "Maatila" Timolassa, paikka josta kerroin aiemmin. Paikka minkä ohitse lenkkeilin ja korvan taakse ylös merkitsin. Rauhan kotipesä. Täällä voi kuvitella viettävänsä kesäpäivänsä iloiten, rantasaunassa hien pois kylvettäen ja laiturilla lintuja ihaillen. Paikka meinasi vetää mut itkun partaalle. Miksi olen syntynyt kaupunkiin? Miksen maalle? Miksi tämän hetkisen elämän ympäröi elektroniikka, media ja kiireiset ihmiset? Vai olenko jo sitten sen ikäinen, että voisin maalle muuttaa. Erakoituminen tiedättekö ei kuulosta yhtään pahemmalta, jos sen saisi tällaisessa paikassa viettää. Luulen, että jokaisen täytynee käydä katsastamassa tämä paikka omin silmin, ei kuvista voi välittyä se sama tunnelma minkä tuolla pääsi tuntemaan ja näkemään.
Tien toisella puolella sijaitsee majatalon oma rantasauna. Kota, ihana vanha vene ja metsää ympärillä. Polkua pitkin pääsee tänne ihanaan suomalaiseen ympäristöön mieltänsä kylvettämään.
Kukapa ei haluaisi syödä aamiaista sinisessä salissa? Rauhaisan ihana aamupala vanhan tuntu ympärillä. Meneekös tämä mun hehkutus jo yliampuvaksi? No ei voi mennä! Täällä ei voi edes ikävä iskeä nykyteknologiaan, telkkareihin tai internetiin. Liikaa kaikkea muuta ihailtavaa.
Ja katsokaapa kun kerkesin päästä vielä rakastumaan; kissanpentuihin.
Reissublogista eläinblogiksi. No eipä voi mittään. Ihania otuksia joka iikka :)
Hirvolan Pihapuiston Majatalo sijaitsee siis Timolantie 100. Nettisivuilta löytyy lisää tietoa tästä paikasta! http://www.hirvola.fi/