RUISROCK 2014

Ruisrockista alkaa olla jo yli viikko, enkä ole saanut omien kiireiden ja kaikenlaisen häslingin takia mitään aikaiseksi siihen tai mihinkään muuhunkaan liittyen. Nyt kuitenkin on uusi viikko ja aikaa paneutua tähän blogiin täydellä panoksella.

Turun Ruissalossa vietettiin paahtavassa auringonpaisteessa aivan mielettömiä festareita. Lauantaina festivaalialueella oli 35 000 ihmistä, eikä liene ihme. Huippuartistit vetivät puoleensa valtavat massat festivaalikansaa ja lopulliseksi kävijämääräksi koko viikonlopun ajalta kasautui 93 000 ihmistä.

Lauantaina lähdin Helsingistä aamupäivällä kohti Turkua ja iltapäivästä seisoinkin jo lauttajonossa menossa festarialueelle. Olin erityislaatuisen mielissäni tästä kuljetuksesta alueelle (mahdollista vain henkilöille joilla oli festivaalipassi) sillä kävelymatka alueelle on mielestäni etenkin takaisintulomatkalla äärimmäisen puuduttava.

Junassa matkalla Turkuun!

Ja Aurajokea pitkin Ruissaloon.

Venekyydillä pääsimme suoraan rantalavan liepeille ja juuri kun saavuimme paikalle Karri Koira ja Ruudolf aloittelivat keikkaansa! Kiidimme suorinta tietä rantalavan reunoille ja olimme viettäneet festareilla noin 10 minuuttia kun jo ihmettelin kuinka pelkästään yhdellä keikalla oli niin paljon ihmisiä? Lisäksi jokainen juhlija oli käsittämättömän onnellisen näköinen (liekö syynä aurinko ja toinen festaripäivä…) ja sanoinkin ystävälleni jonka kanssa festareilla olin, että “miten täällä voi kaikki olla näin hyvällä tuulella?!”

Rantalava.

Karri Koiran ja Ruudolfin tyyli esiintyä on aina ollut mukaansatempaava ja hauska, kun lopuksi lavalle kapusi mukaan myös Musta Barbaari ja Yusuf, jotka ainakin saivat jokaisen keikkaa seuranneen kasvoille hymyn! Yleisö lauloi jokaisen kappaleen kohdalla mukana (mukaanlukien minä)  vaikka muutamat uudet biisit menivät vähän ohi…

Meikäläinen siellä festaritunnelmissa.

Seuraavaksi lähdimme katsomaan JVG:tä ja parin ensimmäisen biisin jälkeen lähdimme pois, sillä tällä kertaa kyseinen duo ei jotenkin iskenyt. Jatkoimme matkaamme takaisin rantalavalle, jossa oli vuorossan Jenni Vartiainen. Kuuntelimme Jenniä aikamme kunnes vuorossa oli yhtye jonka keikkaa olin henkilökohtaisesti odottanut kaikista eniten, eli Lost Society.  

Lost Society on jyväskyläläisistä nuorista miehistä koostuva “thrash-jyrä” (kuten Ruisrockin tiedotteessa bändiä kuvailtiin) ja keikalla sai kyllä moneen otteeseen hieraista silmiään kun ihmettelin mistä tämä kaikki energia edes kumpuaa. Hiukset ainakin pyörivät lavalla siihen tahtiin, että heikompaa hirvittäisi ja klassista “kaljanjuonti-huumoria” saatiin kuulla juurin sen verran mitä osasi odottaakkin. Keikan loppupuolella keskelle yleisöä muodostui valtava Mosh-pit johon en sentään itse yltynyt mukaan…  Lisäksi rohkenen epäillä, että yleisössä varmasti suli useampiankin sydämiä maailman suloisimmille pojille joilla oli jokaisella vallan valloittavat hymyt (nimim. myönnän)!

Aivan mahdoton tehtävä ottaa noista pojista kuvaa, kun ne heilu kokoajan jokaiseen suuntaan. Mun Lumia kuitenkin suostui tallentamaan yhden kuvan jossa ollaan paikallaan, mutta silmät kiinni... heh.

Tässä on juuri julistettu löytyneeksi Ruisrockin kaunein ihminen!

Kyseisen keikan jälkeen oli korvat ja jalat senverta hellänä, että piti istua hetki ja ihmetellä sitä miten poikki olimme jo kuuden tunnin festaroimisen jäljiltä. Pian suunnistimme kuitenkin Veronica Maggion keikalle ja kieltämättä oli kohtalaisen valjua meininkiä Lost Societyn jälkeen, vaikka Veronica onkin aivan ihana!

Veronica Maggion jälkeen kävimme kiertelemässä aluetta ja koska tähän postaukseen tulee jo niin valtavasti asiaa, aion tehdä alueesta, sen tunnelmasta ja ruoasta erillisen kirjoituksen.

Mulla oli kieltämättä omasta mielestä ainakin onnistunut festarilook!

Joka tapauksessa, VIP -teltoissa uumoilun jälkeen tunkeuduimme katsomaan Studio Killersiä ja kummallekin meille oli pettymys mitä lavalla odotti: Koira-asuun pukeutunut DJ. Olimme todella eläneet siinä toivossa, että yhtyeessä olisi muitakin jäseniä ja kaikki kapuaisivat Ruisrockissa lavalle, mutta ei. Uskomaton valoshow ainakin saatiin nähdä, mutta tältäkin keikalta pakenimme keskenkaiken pois.

Aivan rättiväsyneinä siirryimme päälavalle, jossa Lily Allenin olisi määrä esiintyä. Istuimme pitkään paikallamme, sillä jalat ja selkä alkoivat olla kummallakin todella kipeinä. Jaksoimme kuitenkin kuunnella Lilyn ja vaikken itse kuuntelekkaan artistia, on myönnettävä, että hieno oli  keikka! Tämän jälkeen lähdimme lauttajonoon odottelemaan pääsyä takaisin Turun keskustaa.

Mun kännykkä ei varmaan taaskaan ollut paras vekotin tallentamaan sitä, miten upeelta näytti kun yleisössä suurella osaa oli kännykän salama/taskulamppu päällä Lily Allenin keikalla tunnelmaa luomassa.

Screenillä pyöri Lily Allenin keikan aikana mielenkiintoisia kuvia.

Kun pääsimme veneestä ulos ja pienen kävelymatkan jälkeen pääsimme lopulta kummatkin rojahtamaan sänkyyn, tuli uni varmasti alle minuutissa. Maailman uuvuttavin, mutta mahtavin festaripäivä oli takanapäin ja aamulla mulla oli edessä matka aamiaisen kautta takaisin Helsinkiin.

Kiitos Ruisrock, tämä oli todellakin Huippumesta :-)

- S A R A -