PYÖRÄLLÄ MATKA TAITTUU

Maanantai-iltana intouduin lähtemään pyöräilemään uhmaten hellettä. Aluksi pyöräilin Vantaan tiedekeskus Heurekan liepeille, josta aloitin varsinaisen reittini. 

Lähdin polkemaan Vantaanjoen vartta ja päädyin aivan upeita reittejä Tikkurilan kautta Vantaan Pyhän Laurin kirkon taakse lakoaville pelloille. Pysähdyin täydessä ihmetyksessä pellon reunalle, heitin pyörän penkkaan ja ihastelin kullan väreissä kimaltelevaa peltoa ja sivulla mutkittelevaa jokea. Vaikeaa oli uskoa, että olin tosiaan vain joen ylityksen päässä Helsingistä. 

Pyhän Laurin kirkon takana olevilla pelloilla, joen varrella.

Jatkoin matkaani joenvartta pitkin ja pian olinkin saapunut Siltamäen urheilukentälle. Varsinainen aktiviteettiparatiisi avautui edessäni, sillä kauniin kosken lisäksi urheilukentällä on mahdollista pelata minigolfia, jalkapalloa, tennistä tai lentopalloa sekä frisbee -golfia. Talvisin kentät ovat luonnollisesti luistelijoiden käytössä ja hiihtäminen lähimaastossa on myös mahdollista hyvien latujen ansiosta. Valtavilla vihreillä kummuilla voi myös levähtää tai viettää piknik -päivää, eikä palvelut ole kentästä kuin muutaman sadan metrin päässä (Siltamäen ostarilla on pizzeria, K-market, R-kioski, uimahalli, kuntosali ja jokunen kuppila). Tällä kertaa en kuitenkaan käynyt kentillä, vaan pysähdyin ihastelemaan hieman kauempana olevaa koskea ja jatkoin matkaani kohti Tammistoa.

Koski kohisi aikamoista vauhtia alaspäin! Siltamäkeen pääsee Helsingin keskustasta busseilla numero 70V sekä 70T, sekä Puistolan asemalta bussilla numero 75A.

Pyörätiet olivat mielestäni hyvässä kunnossa, mikäli tykkää ajaa pitkin hiekkateitä. Itseäni ei ainakaan haitannut hiekalla polkeminen, kun sai jatkuvasti ihailla vehreää jokea ja siltoja, joita reitillä on kymmeniä.

Kun olin aikani polkenut saavuin Malmin uimarannalle, joka sijaitsee Tuomarinkylän hevostallien lähettyvillä. Siltamäestä pääsee helposti Tuomarinkylään päin ohjeistavia tienviittoja seuraamalla polkemaan vauhdista riippuen kymmenestä noin kahteenkymmeneen minuuttiin Malmin uimarannalle.

Malmin Uimaranta on joen varressa, sillan kupeessa pieni hiekkaranta joka on kesäaikaan hyvinkin suosittu. Rannalla on mahdollista vain lekotella hiekalla, uida joessa (lasten kanssa hieman haasteellinen ranta, sillä äkkisyvä joki voi olla petollinen) tai kohottaa kuntoaan kuntolaitteissa tai pelaamalla lentopalloa. Rannan läheisyydessä on myös kanootinvuokrausta ja näin ollen joen rannasta pääsee myös kätevästi hauskalle melontaretkelle. Suosittelen lämpimästi melomista, sillä se on aivan mahtavaa ja voittaa mennen tullen pyöräretket ja perinteiset kävelyretket!

Malmin uimaranta. Myös bussilla numero 72 pääsee aivan rannan vierelle. 

Rannalta jatkoin yhä matkaani, seuraavana etappina Pikkukoski. Matkan varrella oli muutamia muitakin uimarantoja, kuten Pukinmäen uimaranta (joka muistuttaa hieman Malmin vastaavaa) sekä joitain pieniä hiekkaplänttejä joita en jaksanut jäädä ihmettelemään. 

Reitti Malmin uimarannalta Pikkukoskelle menee pyörällä yllättävän nopeasti ja noin kymmenessä minuutissa olinkin jo perillä Vantaanjoen varrella olevalla lempirannallani - Pikkukoskella!

Pikkukoski on rannoista nk. hienoin ja isoin, mutta myös suosituin. Urheilumahdollisuuksia löytyy koripallo- ja lentopallokenttien muodossa ja niillä aina onkin pelaajia. Rannalla on myös päiväsaikaan toiminnassa oleva kahvilarakennus, josta löytyy myös lukolliset kaapit sekä WC-tilat. Ranta itsessään on iso hiekkaranta ja uimiseen tarkoitettu alue on muita joen kohtia huomattavasti leveämpi ja muistuttaa lähinnä järveä. 

Uima-alueella on iso laituri, sekä hurjapäille jännitystä tarjoava kallio, jonka kylkeen on rakennettu viisi metriä korea hyppytorni.  Tällä kertaa voitin jopa pelkoni ja yllytyshulluna hyppäsin tornista alas, vaikkakin huusin aivan kurkku suorana...

Kaikki edelliset kuvat Pikkukoskelta. Mikäli pyöräily ei huvita, pääsee Pikkukoskelle esimerkiksi K, I, tai N -junilla Oulunkylän asemalle, josta kävelymatka rannalle on kohtuullinen.