Mitä tapahtui kesän jälkeen?

Välillä havahdun ihmettelemään, mitä ihmettä elämässäni on tekeillä tälläkin hetkellä.

Istun Düsseldorfissa kotitoimistossa ja kirjoitan blogia, jonka kirjoittamisen aloitin vuosi sitten Helsingissä. Siitä on yli kahdeksan kuukautta kun kädet täristen seisoin Helsinki-Vantaalla kädessäni menolippu Düsseldorfiin, laukuissani koko maallinen omaisuuteni ja olin matkalla paikkaan jota en osannut edes sijoittaa kartalle.

Perillä uudessa kodissani seisoin keskellä pientä yksiötä, jossa oli ainoastaan sänky ja tuoli. Jokainen liike ja ääni kaikui pitkin tyhjän asunnon seiniä ja tunsin olevani täysin yksin, aivan oman onneni nojassa.  

Rheinin varrelta Düsseldorfin Tv-torni Rheinturm

Viikot vaihtuivat kuukausiin ja yhtäkkiä paikka alkoi tuntua kodilta. Pieni asuntoni alkoi muistuttamaan enemmän minua, tutut valokuvat ja taulut seinilläni. Työ Au Pairina oli minulle alusta asti luontainen, mutta tutustuttani paremmin lapsiin ja perheeseen aloin todella kotiutua Saksaan ja mikä hauskinta - en enää tunne olevani ulkomailla.

Vaikka ns. valtakunnassani on kaikki hyvin, en voi väittää että ulkomaille muuttaminen olisi ollut itselleni ainoastaan helppoa ja kivaa, vaikka koenkin sen hyväksi asiaksi. Perheestä ja ystävistä loitolla oleminen on ollut minulle henkilökohtaisesti rankinta. Tottakai minulla on ollut täällä Saksassa kourallinen ystäviä, sekä tukena paras mahdollinen isäntäperhe, mutta silti joskus koti-ikävä vain kasvaa liian suureksi ja ylitsepääsemättömäksi. Välillä täällä asuminen on ollut äärimmäisen vaikeaa ja olen ollut todella alakuloinenkin muutamaan otteeseen. Kuitenkin tällaisina hetkinä on tärkeää muistaa, että myös huonot hetket kuuluvat isona osana kokemukseen.

Kahvit Rheinturmissa

Hyviä puolia ulkomaille muuttamisessa on kuitenkin kymmenkertaisesti huonoihin nähden:

Niin klisesiseltä kuin kuulostaakin, olen oppinut itsestäni paljon tänä aikana. Olen oppinut selviämään haastavista tilanteista niin arjessa kuin esimerkiksi lentokentillä (lentojen peruutukset, jatkoyhteyksien myöhästyminen/ puuttuminen) ja jopa toiminut kylmänviileästi aiheutettuani peltikolarin saksalaisella autobahnalla. Olen oppinut hoitamaan kaikki asiani itse, vaikken alkuun osannut lainkaan saksaa. Oma asenne ja rohkeus palkitaan, eikä epäonnistuminen maailmaa kaada, eikä juuri edes horjuta, kuten rakas ystäväni minulle joskus opetti.

Vaatii älyttömästi rohkeutta lähteä asumaan ulkomaille ja voinkin antaa itselleni taputuksen olalle, sillä se oli minulle itselleni paras mahdollinen vaihtoehto välivuodelle. Olen kokenut uskomattoman paljon hyviä ja huonoja hetkiä, matkoja ja retkiä täällä, enkä edelleen kliseisesti todeten vaihtaisi niitä mihinkään. Olen onnellisempi kuin koskaan.

Tuntui suorastaan itsensä voittamiselta, kun ystäväni sanoi minulle Helsingissä vieraillessani, ettei koskaan olisi voinut uskoa minun olevan sellainen ihminen, joka muuttaa yht'äkkiä ulkomaille ja hän kertoi sen tehneen minulle vain ja ainoastaan hyvää.

Pohdittuani asiaa, allekirjoitan väitteen täysin: Ihmiselle tekee hyvää ottaa etäisyyttä omasta arjestaan ja jos siihen on mahdollisuus, miksi et kokeilisi?

Maaliskuun lopun kukkaloistoa

Lennän Suomeen kuukauden mittaiselle lomalle kymmenen päivän päästä ja suunnitelmissani on vierailla ainakin yksillä festareilla ja ottaa kaikki mahdollinen irti pohjolan kesästä. Suunnitelmistani tulee vielä tarkempaa postausta, jossa samalla listaan erilaisia tärppejä ympäri Suomen reissaaville!

Nyt lopussa palaan alkuun ja lopetan tältä erää postaukseni: Olen taas samassa pisteessä, vaikkei kesän aloituspaikka ole lainkaan sama. En taaskaan tiedä, missä olen vuoden päästä, eikä sen ole niinkään edes väliä. Olen oivaltanut sen, ettei matkassa tärkeintä ole päämäärä, vaan matka, etkä koskaan tiedä mihin kaikkeen matkallasi törmäät.

Hyvää kesää, palataan pian!

Sara

ps. Kun olen asunut poissa Helsingistä ja koko Kotimaasta, on minulla ollut muutamia nk. voimabiisejä joita olen kuunnellut ja tämä postaus syntyi pitkälti PMMP - Valloittamaton kappaleen soidessa.

"Jos oisin voinut nauraen
jäähyväiset vaihtaa
Mut joskus uusi huominen
eilistään se kaihtaa
Jos tyytyy kuuntelemaan merisään
ei tunne myrskyn vaaraa veneellään
ja eessä siellä on vain valloittamaton" -  Paula Vesala

kuvat ja teksti: Sara Laakkonen