Matkailijana kotikulumilla

Lomat on nyt niin sanotusti lusittu ja tänään alkaa mahdollisesti elämäni toiseksi erikoisin kesä. Viimekesä menikin puoliksi Baltian maissa nelostietä vaellellen ja puoliksi Oulun patioilla. Joita kuluttaisin luultavasti tämänkin kesän, jos tilanne soisi. Ehkä kerron viimekestästä tarkemmin toiste, jos inspiraatio iskee. Nyt kuitenkin ajatukset vaeltavat työasioissa. Aloitan tänään nimittäin Suomen Turisti-infon reissubloggaajana, alueenani kotoisa Oulu, jossa olen ikäni asunut. Ja lähialueet, jotka Kempelettä lukuunottamatta tulevat olemaan lähes tuntemattoman kartoittamista itsellenikin. Ainakin näin matkailijan näkökulmasta. Varsinkin, jos matkailijan ainoa tehtävä ei ole ratsata jokaista kuppilaa, jossa tuopin saa puoleen hintaan Oulun Kauppatorin vastaavista. Saatan minä toki senkin tehdä.

Viikonloppu hurahti ystävän ammattiin valmistuessa. Tuomiokirkon kivikovia penkkejä en jää kaipaamaan ja kirkon viileää sisälämpötilaa minulle kovasti liioiteltiin. Kävin myös tarkistamassa kavereiden keikan ja polttamassa kaloreita Kiikelin rannassa aamuyöuinneilla, joihin oli koko ilta kerätty rohkaisua erinäisissä ravitsemusliikkeissä. Ja rullalautaillen tietysti, josta kävimme sunnuntaiaamuna naapurirapun vanhan rouvan kanssa hyvät keskustelut. Hän kyseli, olenko minäkin niitä lautailijapoikia, samalla kun availin pyörän lukkoa dekki tarakalla. Selitin, että vasta tässä muutama viikko sitten olen harrastuksen aloittanut, enkä mitään osaa. Muutaman sanainvaihtelun jälkeen miellyttävä vanhanainen totesi, että minun pitäisi käyttää kypärää. Olen samaa mieltä

Kaloreita tuli kerättyäkin. Juurikin näistä ravitsemusliikkeistä ja Höyhtyän Grillin, eli Höhärin keittiön antimista. Tilausjonossa todistin myös suomalaista kärsivällisyyttä, kun pari mieshenkilöä eivät näyttäneet oikein pääsevän sopuun tilausjärjestyksestä. Minä sain ruokani omalla vuorollani, enkä jäänyt seuraamaan tilannetta sen kummemmin. Syömään oli päästävä.

Tällä viikolla aion käydä ainakin ystäväni kanssa frisbeegolffaamassa. Hän on lajin vannoutunut harrastaja ja osaamistakin taitaa löytyä. Oulussa on tietääkseni ainakin kaksi suosittua frisbeegolfrataa. Toinen sijaitsee Hiirosessa ja toinen Meri-Toppilassa. Luulen, että valintamme on Meri-Toppilan rata. Sen olen kuullut olevan parempi. Mutta se selvinnee, kun pelaamaan päästään. Kerran aikaisemmin olen kiekkoja viskellyt Jyväskylässä ohi tolpasta. Toivotaan, että vuoden tauko on tehnyt heittokädelleni vain hyvää, niin mielenkiinto saattaa riittää koko radan läpäisyyn.

Tarkoituksena ei kuitenkaan ole kirjoittaa urheilublogia, vaan kokeilla kaikkea mahdollista, mitä Oulun kesällä on tarjota. Kulttuuritapahtumista matkailukeskuksiin ja nähtävyyksistä tietysti kaupungin parhaisiin juhliin. Onneksi Oulun tarjonta on värikästä.

Laittakaa siis rohkeasti menovinkkejä, paikkoja ja tapahtumia, joissa haluatte tai suosittelette minun käyvän. Viestiä voi laittaa sähköpostiin tai puhelimeen. Yhteystiedot lisäilen myöhemmin tänne! Lämpimiä sekä mahtavia kesäpäiviä ja öitä kaikille! Kesä rientää ja Topias kiertää. Se on meikän motto.