Suuntana on poolparty

Torstaina oli 5-vuotis Poolpartyt Hintan parkilla. Paikalla oli joukko kaikenikäistä energiajuoman ja Pirkan nauttijaa, rulla- ja potkulautoineen. Muutama BMX-pyöräilijäkin siellä sotki menemään. Minäkin otin nelirenkaisen messiin. Sitä tuli lähinnä vain kanneltua istumapaikalta toiselle, tilanteen mukaan. Ilta oli kuitenkin eeppinen. En tiedä, miksi ajattelin taas vain käväistä mestoilla, ottaa muutaman kuvan ja videon ja ajaa kotiin. Todellisuudessa menomatka taittui autossa, kotimatka kännissä. Auto jäi jälleen parkkipaikalle yöksi.

15 vuotta minua nuorempia, 20 kertaa taitavampia.

Saavuttiin betoniparkille jo viiden maissa. Menojen oli määrä käynnistyä kuudelta. Eli seitsemältä oli kaikki valmiina ensimmäistä kisaa varten. Juhlat kuitenkin aloitettiin piñatan pieksämisellä. Poolin pohjalle kokoontui pääasiassa nuorempia harrastajia, jotka tahtoivat piñatan sisällöstä osansa. En nähnyt, mitä siellä oli. Jotain skeittaukseen liittyvää varmaan.

Poolin heitettiin myös lautoja lahjaksi. Niistä taisteltiin luolamiesten elkein.

Seuraavan pelin nimi oli speed race. Tyypit skeittaavat parittain määrätyn radan ja ensimmäinen maalissa menee jatkoon. Meni kyllä kieltämättä vähän ohi tämä kisa, mutta kerrottakoon, että toiseksi selviytyi ystävämme Joni. Finaalissa piti ensin kumota oluttölkki, jonka jälkein sai vasta lähteä. Jostain syystä Jonilla oli vaikeuksia tyhjentää tölkki ennätysajassa. Arvokkaat sekunnit oli hävitty ja herra nimeltään Late (Ehkä.) vei speed race kuninkuuden.

Joni petti meidät kaikki, mutta korvasi sen. Seuraava kisa oli best trick. Ison poolin päätyä oli jatkettu korkeammaksi mielipuolisella kappaleella, johon oli maalattu risti väärinpäin. Se kuvaus oli oikein osuva. Toinen toisensa perään, kävivät tyypit kokeilemassa tätä huonekalua helvetistä ja aika hulluja suorituksia siellä nähtiinkin. Kisa rullasi eteenpäin ja välillä joku teki jotain uskomatonta, jonka seuraava suolasi jollain vielä uskomattomammalla.

Peli alkoi lähestyä loppuaan ja tässä vaiheessa meiningistä muuttui eeppinen. Jonilla oli viimeinen yritys suolata. Jengi taputti tahtia ja arvatkaapa, miten kävi? Kuvaamani videot ovat kohtalaisen paskoja, joten löysin youtubesta tämmöisen koosteen, jonka päätin varastaa ja jakaa kanssanne. Joni on tuo, jota juhlitaan vilimin lopussa. http://www.youtube.com/watch?v=bfJB2YU8a8g

Puhelu vaimolle: "Ei tässä, voitin justiisa koko paskan."

Mutta nyt on kaveria kehuttu tarpeeksi. Loppuillasta alkaa hämärtää. Siellä ainakin otettiin pumpattavaa barbaraa esille ja porukka skeittasi alasti. Grillattiin ja käytiin vielä joitain kisoja, joita en enää seurannut. Jengiä alkoi valua pikkuhiljaa pois parkilta. Osa oli kuulemma menossa Hevimestaan. Baariin, jossa torstaisin on eurot. Eipä ollut euroakaan taskussa, joten se ei ollut minun suunnitelmani. Viralliset jatkot pidettiin myös Hevimestassa, mutta seuraavana päivänä, eli perjantaina.

Roman oli kova pyöräilemään                                                                        Tässä vielä poltin illan viimeisen tupakan muistaakseni.

Ja perjantai koitti. Heräsin myöhään, enkä jaksanut kyllä ainakaan kirjoittaa sinä päivänä. Autokin piti kävellen hakea Hintasta. Ilma oli hiostava. Jaksoin kuitenkin juuri ja juuri valua Poolpartyjen virallisille jatkoille. Ensimmäistä kertaa kävin myös uudessa Hevimestassa. Se siirtyi kahden muun oululaisen kapakan, Snookerin ja Pepperssin tapaan uusille kulmille, kun kaupunki päätti purkaa edellisen kolmen baarin rakennuksen. Hyvä vain.

Tämä uusi Hevimesta oli siisti paikka. Todella sokkeloinen ainakin näin aluksi, mutta miellyttävä. Tummasävyinen kaksikerroksinen baari, jossa tilaa riitti, muttei asiakkaita. Paikalla oli hyvin vähän virallisia jatkajia. Lieneekö syynä edellisen illan eurot?

Päätin puhtaasti työasioissa haastatella erästä neitiä, joka hyvin nopeasti ilmoitti, että hän on Scarmin laulajan tyttöystävä. Minä ilmoitin nopeasti, että olen töissä. Haastattelu oli lyhyt. Scarm oli siis bändi, joka esiintyi siellä.

Scarm ja Poolpartyjen järjestäjä, mustassa Brooklyn puserossaan, Anton Mustonen. Kiitokset hänelle!

Anton crowd surffaa.                                                                                         Hevimestan tyylikäs vessa.

Vaikka väkeä oli vähän, oli meininki silti kova. Jatkettiin me tuolta Hevimestasta vielä toiseenkin kapakkaan, Nelivitoseen. Se tupa oli taas täynnä ja näin parhaakseni juoda loppuillan pelkkää vettä. Taksitolpalla me sitten jonotettin melkoinen tovi, kun takseille ei tuntunut asiakkaat kelpaavan. "Kävellen oltaisiin jo perillä.", todettiin monta kertaa. Saatiin sitten kuitenkin kyyti ja jatkojen jatkojen jatkot vielä juhlittiin. Sitten maistui uni. Eikä lauantainakaan voinut oikein kirjoittaa. Päivän otin kuitenkin rauhallisesti ja nyt on vähän puhkikulunut olo. Rankka viikko takana.

Jos tänne Ouluun eksyy skeitin, pyörän tahi potkulaudan kanssa, Hintan skeittiparkki (Elikkä Hovinsuon rullalautailupuisto.) on place to be. Tai jos vain nauttii skenestä ja kuvaamisesta, se on myös place to be. Taikka jos vain nauttii siististä kaljanottopaikasta, se on place to be.