Kultavaltauksella

Maanantaiaamuna tuli lähtö Saariselälle Turisti-infon uutta kultavaltausta tarkastelemaan. Tai ei se mikään uusi valtaus ole. Edellinen omistaja on huuhtonut paikalla kultaa muistaakseni viimeiset viisitoista vuotta ja valtaus on ollut sitäkin ennen käytössä pienellä ystäväporukalla. Kauemmas eivät minun tietoni riitä, mutta historiaa valtauksella varmasti on.

Valtaus oli vaikea löytää. Tai meillä kuvaajan kanssa oli ainakin vaikeuksia. Ei nimittäin pitänyt ajaa ihan Saariselälle asti, vaan jäädä n. 17 kilometriä Sodankylään päin. Me ajeltiin tuota seitsemäätoista ees taas muutaman kerran, eikä millään silmään osunut, mihin pitäisi kääntyä. Valtauksen edellinen omistaja oli tullut tienlaitaan onneksi vastaan ja muutaman puheluselvittelyn jälkeen löysimme oikean tienhaaran. Kuvasimme siitä pienen opastuksenkin, kuinka perille selviää. Se oli sekava, mutta toivottavasti editointi pelastaa.

Seurasimme autoa hiekkateitä pitkin hitaasti aina valtaukselle asti ja se paikka oli kyllä mahtava. Metsän keskellä oli pieni leiri pystyssä. Omistajan ja vaimonsa asuntovaunu oli parkissa, jonka takana oli kota (Se oli valmistettu kuulemma Stora Enson paperitehtaan vanhasta liukuhihnasta ja toimi pressuna.). Kodan takaa vietti pieni alastulo saunalle. Puusaunassa tuoksui vanha kunnon mökkimeininki. Tämän vieressä oli lähde, josta sai puhtaat pesu- ja juomavedet. Äärettömän tärkeä oli tämä. Ei tarvitse raahata litratolkulla vettä mukaan, kun tulee valtaukselle roikkumaan vaikkapa muutamaksi päiväksi. Kerrassaan hieno mesta. Siellä viettäisin mielelläni iltaa ja leppoisaa leirielämää. Töitäkin olisin valmis tekemään. Olihan se sentään kultavaltaus.

Sauna.

Meidät toivotettiin erittäin ystävällisesti tervetulleeksi. Kahvit keitettiin ja asuntovaunun pöytä oli lastattu voileivillä, juustoilla, kurkuilla ja leikkeleillä. Pitkoa ja kananmunan myös söin. Oli melkoisen nälkä pitkän ajomatkan jälkeen. Siinä istuttiin ja rupateltiin niitä näitä mukavissa tunnelmissa. Kuulimme monia tarinoita valtaukselta ja kullasta tietenkin oli puhetta, sen arvosta ja sen sellaisesta. Omistajasmies ei rahan takia tätä tehnyt, vaan keräsi kultaa harrastuksena ja aina löytämänsä kullan hän lähettää kultaliikkeeseen. Siellä kulta muutetaan persoonallisiksi koruiksi ja näitä hän sitten lahjoittaa sukulaisilleen. Mahtava meininki.

Kun paikkaa oltiin sitten esitelty ja turinoitu tarinoitu, pääsimme asiaan. Eli katsomaan, miten kultaa huuhdotaan. Se tapahtuu käytännössä niin, että päätetään kohta, mitä alkaa kaivamaan. Mies kokeneena kaivajana osasi kertoa jotain pieniä merkkejä kullan mahdollisesta olemassaolosta, mutta satavarmasti ei niistä voi päätellä. Sinnepäin ehkä ainakin. Sitten kuopan viereen kasataan rännit, jossa se kulta huuhdotaan maa-aineksesta pois. Kaivuukohdasta vei pitkä letku lähteeltä, jossa tehokas pumppu tykitti vettä rännille. Vesi laitetaan virtaamaan ja maa-ainesta, eli hiekkaa, multaa, sun muuta, lapioidaan ränniin, jossa maa lähtee veden mukana kulkemaan muutaman asteen alaspäin. Matkan varrella on rihloja, joihin kulta yleensä sitten jää jos sitä on jäädäkseen.

Mies kertoi yksityiskohtaisesti koko prosessin ajan, miten kaikki tapahtuu. Minä en valitettavasti kaikkea muista, mutta onneksi meillä on videomateriaalia runsaasti, jotka myöhemmin julkaistaan. Lopuksi rihlat tyhjennettiin vaskooliin ja siitä pyörittelemällä huuhdottiin maa-ainekset pois ja katsottiin, olisiko siinä kultaa. Kultaa oli! Ihan vähän, mutta kuulemma se oli hyvä löydös. Oli pieniä murusia ja yksi hieman kookkaampi hippu.

Hetki siellä sitten vielä istuskeltiin ja juteltiin, kunnes tuli aika lähteä etsimään yöpaikkaa. Meille täytettiin pullolliset Lapin lähdevettä ja matka jatkui tällä kertaa oikeasti Saariselkään asti. Siellä meille oli varattu huoneisto Lapland Hotel Riekonlinnassa.

Tuossa vasemmanpuoleisessa pikkupurkissa on viimetalven kullanhinnalla laskettuna päälle tonni.

Ensin piti käydä syömässä poronkäristystä jossakin siinä Saariselän keskustan kulmilla. Pitkästä aikaa pääsin nauttimaan tästä herkusta. Hyvvää oli. Sitten pääsimme majoittumaan. Huoneisto oli kyllä komea, siellä oli kaksi makuuhuonetta, keittiö ja olohuone. Parveke ja oma saunakin löytyi. Saunassa sai hyvät löylyt ja se kyllä rentoutti ptikän päivän jälkeen. Ei siinä hirveän myöhään jaksanut enää sitten valvoakaan. Uni tuli hyvin, sänky oli laatua.

Aamulla aamupalan jälkeen sain pienen esittelykierroksen hotellin ympäri. Opastani odotellessa jututin työntekijä Lissua, joka oli juuri palannut lomilta. Loma oli tehnyt ilmeisesti hänelle hyvää. Höpöteltiin mukavia ja hän kehui hotellia työpaikkana kuin toiseksi kodikseen. Pian kättelin jo oppaani kanssa ja lähdimme kiertämään Riekonlinnaa.

Hotellissa on satayhdeksänkymmentäkuusi huonetta ja neljä sviittiä. Vanhin osa hotellista on valmistunut vuonna 1987 ja ”uusi siipi” rakennettiin 2003. Laskettelukeskus on kilometriän päässä ja bussikin sinne kulkee. Kolmekymmentä huonetta on remontoitu vuosi sitten ja ne olivat kyllä ihan bränikän näköisiäkin. Ei ne vanhemmat remontoimattomat huoneetkaan mitään kehnoja olleet. Viihtyisiä kaikki tyynni. On myös kolmetoista kokoustilaa, joista yksi oli aika iso. Olisikohan siellä ollut n. 180 neliömetriä tallattavaa + kahvittelutilat. Löytyi suksihuoltohuone, joka on hotellin asukkaille ilmaisessa käytössä. Siellä oli monta pöytää, joissa suksia voi voidella ja hoidella. 10. 10. klo. 10:00 avataankin jo 2 kilometrin hiihtolatu vaikkei ensilumet olisivat vielä tulleetkaan. Siellä nimittäin säilötään lunta sahapurun alla ympäri vuoden. Kaksi tilausaunaa ja yläkerran yksityinen baari houkutteli ainakin itseäni miettimään, jos sitä joskus rahoissa tulisi tänne kaveriporukalla mälläämään.

Käytiin katsomassa myös Revontulihuone. Käytännössä se on sisätila penkeillä varustettuna, josta avautuu iso ikkunanäkymä tunturille ja tietenkin taivaalle. Japanilaisilla turisteilla on kuulemma sovellukset kännykässä, jotka hälyttävät milloin revontulet räiskyy ja he tätä huonetta erityisesti suosivatkin. Talvitakki niskaan ja ulos, sanon minä.

Revontulihuone.

Aulan vieressä oli pieni suksimuseo. Siinä seinällä roikkui hiihtäjälegendojen suksia ja kuvia. Jotain tarinaakin näistä siellä oli. Näin myös Kekkosen vanhat sukset. Ne oli komeat. Otin kuvankin, mutta poistin sen vahingossa tuossa pari päivää sitten, kun jotakin puhelimella sähelsin. Koko hotellin alueella toimii langaton netti ilmaiseksi. Siellä oli myös ns. toimistohuone asukkaille käyttöön, josta löytyi tietokone ja tulostin. Bisnesmiehiä on mietitty.

Hotelli oli kyllä miellyttävä. Talvella siellä olisi varmasti vielä siistimpi meininki. Pitänee otta tavoitteeksi lomailla tuolla jokunen päivä talven aikana. Jospa saisin hiihtoharrastuksenkin joskus korkattua, kun olen siitä paljon puhunut.

Suksihuoltohuone jatkui vielä muutaman pöydän verran taakseni.

Yksityisen kapakan voi vuokrata.

Asehuone.

Tuosta sinne Riekonlinnaan pääsee sisään.