Ruotsissa skeittaamassa

Heja Sverige! Heti torstaiaamuna, eli lähtöpäivänä huolestutti, että rahat on loppu. Otin nimittäin ennakkotuntumaa matkaa varten edellisenä iltana missäpäs muuallakaan, kuin Nelivitosessa. Oli matkakassassa onneksi vähän jäljellä, joten nopean suihkun jälkeen rässäytin itseni kaverin toimistolle, jossa korkki aukesi klo. 12.00. Noin suunnilleen ainakin. Matka alkoi.

Haaparannassa pysähdyttiin heti Systembolagetiin. Kaikki osti viinaa ja kaljaa. Minä ja Rasse bongattiin jotkut 7,2 voltin korit ja huomasin ulkona vasta, kun kuittia tarkastelin, että hintaa laatikolle ja Jamesonille tuli yli 50 €. Vähän vitutti, mutta aivan sama. Reissussa menee aina rahaa turhan paljon ja kyllä me saatiin sille rahalle hakemamme vastine.

Meidän auton kuski oli ensimmäistä kertaa ulkomaan matkalla ikinä, joten tätä päätettiin juhlia kunnon kulauksilla. Kaikki paitsi kuski tietenkin. Kunnioitin kaverin autoa omalla tyylilläni. Revin hanskalokeron kahvan irti, poltin penkin tupakilla ja kaadoin mojitot matolle. Oskari ei ollut siltikään vihainen. Ja jos ei koko matkaa huudettu ja kuunneltu omia biisejä, niin räpättiin Oskarin soittolistan päälle.

Ruotsin huoltoasemien hittituote on hot dogit ja french dogit, joita Höyhtyän Esson Eerolta jäi tavaksi kutsua tuttavallisemmin rensseleiksi. Niitä tuli vedettyä ekana päivänä viisi kappaletta. Ne kaikki viisi ruotsalaista rensseliä tuli seuraavana aamuna ulos eivätkä enää hodarit meikäläiselle paljon maistu.

Sitten me skeitattiinkin siellä. Umeån parkki oli komea näky, kun yöllä pääsimme perille. Se oli rakennettu osittain sillan alle, joten siellä voisi sateellakin rullata. Parkki oli valaistu eri sävyillä ja flätti oli tasainen. Ei se mikään valtava ollut, mutta ei turhan pienikään. Kyllä siellä kaikennäköistä oli, mihin vetää. Kovin varmasti en tietenkään voi arvostella, kun en suurimpaa osaa tarjonnasta uskaltanut, osannut, taikka halunnut kokeilla. Mutta meidän koko pro-porukka sitä kovasti kehui.

Toinen parkki, mistä minäkin innostuin ihan kunnolla, sijaitsee Skellefteåssa. Kokoa oli Umeån mestaan verrattuna vähän enemmän ja flättiä riitti aika pitkästi, joten siellä oli mukava kruisailla vain menemään. Siellä kisakunto alkoi näkyä kovana näyttämisenhaluna ja itsesuojeluvaisto jouti viimeisimmän seitsemän piste kakkosen mukana pellolle. Loukkasin itseni vähän sieltä täältä. Otsa söi betonia, molemmat kädet on täynnä rupia ja mustelmia. Kaikista pahin ruhje, minkä onnistuin hankkimaan, on oikeassa jalassani edelleen ja se hankittiin minirampilta. En ole ikinä laskenut semmoista alas. Tai pari kertaa aikaisemmin olen kokeillut ja molemmilla kerroilla kävi sama, kuin nyt. Lauta lähtee alta ja mies rysähtää koko painollaan maahan. Onneksi se oli vaneeria sentään. No, tein saman tempun kolme kertaa ja se kolmas oli liikaa. Nyt on sitten oikeassa jalassa jalkapallon kokoinen mustelma ja ainoa nukkumisasento on vasemmalla kyljellä, tai vähän enemmän vasemmalla kyljellä. Puhelimen näytön paskoin siellä jossain vaiheessa ilmeisesti ja akkukin sitten loppui, joten kuvia on hyvin vähän reissusta. Vielä yhdellä parkilla pysähdyimme Luleåssa Steelparkissa, mutta minä en pysynyt enää laudan päällä. Juuri ja juuri pystyin istumaan, joten keskityin olennaiseen. Loppumatkasta ei tänne kelpaa kirjoittaa, mutta voin kertoa, että Ruotsi on roadtrip maa.

Valitettavasti julkaisukelpoisia kuvia löytyi vain viisi.