Katrila

Kuumat kesäeväät

Kaipuuni Espanjaan muistutti ihanasta espanjalaisesta kylmästä tomaattikeitosta, gazpachosta. Helteellä raikas ja paras ytimekäs keittoresepti lähtee nyt blogiin jakoon, herkkusoppa, joka vaan kuuluu tän kesän herkkuihin. Ja alla toinen herkkupirtelö. Niitä oon tehnyt joka aamu, ihanaa voimaruokaa ja aina hieman erilaisia vaikka käyttäisi samoja raaka-aineita. Eiku mixaileen ja smoothaileen.

GAZPACHO

paprikaa (esim 1 punanen ja 1 vihreä)

kurkku (siemenet voi poistaa)

sipulia

valkosipulia

6 kypsennettyä tomaattia (kuoret voi poistaa)

1 tlk tomaattimurskaa

175 g extra neitsytoliiviöljyä

mustapippuria, suolaa

ruohosipulisilppua koristeeksi

Paprikaa ja tomaattia voi keittää niin, että kuoret irtoaa. Kaikki ainekset sekoitetaan tehosekoittimella, pieniä kurkun ja paprikan paloja kannattaa jättää keittoon lisättäväksi sellaisenaan. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Jääkaappiin jäähtymään kylmäksi. Nam.

VOIMASMOOTHIE 2014

banaania

mansikoita

auringonkukan siemeniä

inkivääriä

lehtikaalia

appelsiinia

vettä

Ja kaikki vaan mixeriin. Kaikki hedelmät ja marjat sopii messiin. Mmm ja avokado tietty! Smoothieita voi jytäyttää erilaisilla superfoodeilla, spirulinalla, macalla, viherjauheilla, siemenillä jne, mutta ite fiilistelen kyl tätä Suomen kesän luomusatoa. Näillä kyllä taas pärähtää voimiin! Amen antimille!

Kukin kerää omanlaisensa juhannusyön kukat! Kossukin oli koristautunut juhlaan. HYVÄÄ JUSSIA JA KESKIKESÄÄ KAIKILLE! 

Glitteriä, sulkia, sheikkaavia peppuja ja pyöriviä tissejä. Kesäiltaa Bar Looseen kutsui lavatanssia ja burleskia. Lavatansseista ei ollut kyllä merkkiäkään, mutta pienelle yleisölle burleski iltamassa vedettiin showta kehiin ja vaatetta veke. Noin kymmenen joukossa useimmat numerot olivat hyvin klassisia, siivouspimuja pienissä vekkihameissa pölyhuiskineen, mutta mahtui joukkoon joku hieman erilaisempikin transformaatio, mikä onneksi tuntui vaihteeki ihan freshiltä. Itse riisuminen bikineihin kerta toisensa jälkeen hieman erilaisin muuvein alkoi puuduttaan ja samantien seuraskin interaktiivinen osuus. Tuuppasin ystävän lavalle, kun seuraavassa ohjelmassa oltiin miestä vailla ja sielläpä hän seisoi uljaana hienosti naisen keikkuessa ja hipsutellessa lavalla. Koko illan parhaus oli kyllä ehkä kotitekoisuus, joka huokui yhtenään numeroiden välissä ja järjestelyissä. Tuntui, että hommaa oli järjestetty juuri hyvästä tekememisen innosta.

Bar Loosesta löytyy tiuhaan tahtiin keikkoja koko kesäksi rokista, popista ja jatsista death metalliin. Viikonloppusin alakerran montussa soi rockhenkinen levymusa.

Burleskia Loosesta löytyy vielä ainakin kesällä 13.7 ja 17.8.

Aamun mystisyydellä herkuttelusta suoraan makuaistimuksiin Kanniston Leipomoon, kappelin kupeeseen, Lasipalatsin kulmalle. 100 vuotta sitten Alma Kanniston perustetama leipomo tarjoilee antimiaan ydinkeskustassa, Lasipalatsin kulmalla, aivan Kampin Narinkkatorin kupeessa. Tämän leipomon juuri mua ennen tiskille astuneet muutamat asiakkaat olivat täysin tämän kahvilan intoilijoita. ”En voinut olla poikkeematta” ja ”Oh , I have better not found this place!”. Jos näihin pullaintoilijoihin on uskomista, taidan käydä testaamassa kuppilaa ihan tosissaankin ruhtinaallisesti uudemmankin kerran :) Palvelu ainakin oli erinomaista, tiskiltä lähti tarinaa reilusti koko leipomon historiasta, kuinka kuppila on ravinnut kansaa ensin Punavuoressa ja siirtynyt viimein tänne lisänä viisi leipämyymälää ympäri Helsinkiä. Löytyi monenlaista pitkulaa, suolasta ja makeaa. Itse kaipailin muuta kuin kofeiiniryystöä, mutta kofeiiniton kahvi ei ainakaan muuten taida olla vielä mikään trendijuttu, normikuppiloissa hyvin harvassa paikassa sitä tuntuu olevan saatavilla. Toisaalta se on juurikin se ryystäilijän viimeinen aines, jota ei huolis jättää kupposesta. Pienet eväät kuitenkin messiin ja menoksi espanjan kurssille. Hasta la proxima!

Toissapäivänä jolpottelin Kampin narinkkatorin vilskeessä. Seesteinen, okran värinen puuseinämä torin laidalla kutsui luokseen. Laivaa, alusta tai jopa arkkia muistuttava tötsä, Kampin kappeli, sepä se siinä. Havahduin, etten ollut siihen laittanut silmääni juuri millään lailla siihen siitä asti kun se nyt siinä on uljaasti seisonut (vuodesta 2012). No kappas, maanantaina oliskin sopivasti aamuhartaus kello 08. Mikseipä menis sinne.

Tässä hiljaisuuden kappelissa ei juurikaan seurakunnallisia toimituksia järjestetä, kappeli halutaan pitää auki kansalle hiljentymiseen aivan melskeen ytimessä. Ja tämä pysähtyneisyys ulkopuolisesta suhinasta kyllä pysäyttää. Aivan mieletön akustiikka tuossa munanmuotoisessa kopperossa. Hiljennyin aistimaan, joskin epäergonomiseen penkkiin, tyhjyyttä ja rauhallisuutta. Ei ärsykkeitä tai mielen manipuoloijia, hihaa ja mieltä vetäviä mainosballeriinoja tai yli-innokkaita arvontaan osallistuttajia. Mmmm. Lyhyessä seremoniassa unohduin tyystin tuon kupun sisällä olevani hektisessä keskustasssa, joka on muuten kiehtovan mystinen aamun ensitunneilla. Pidän niin paljon paikkojen tutkailusta omituisina aikoina, kuten näinä varhaistunneilla herkuttelulla, aamulla heräävässä kaupungissa on jotenkin tosi keväänlainen, heräävä ja raitis tunnelma.

Kappeli on avoinna arkisin 7-20 ja viikonloppuisin 10-18.

Pikseliähky, festivaali täynnä keskustelua ekologiasta, yhteisöllisyydestä, designista, luonnosta ja taiteesta järjestäytyi Helsingin Vartiosaareen 7-8.6. Vartiosaari, itsessään ihana ja rauhallinen 82 hehtaarin saari, Laajasalon ja Tammisalon kupeessa lepäävä saari sai viikonloppuna kansainvälistä väkeä tutkimuksen ja yhteiskunnallisuuden pariin. Hauskaa, että juuri hollantilainen ystäväni kutsui mut mukaan ja valtaosa kävijöistä tulikin meren takaa. Keskustelua kävi ulkomaailaiset Vartiosaaressa muun muassa tee se itse -aatteista, ”die for free” itse rakennettavista hauta-arkuista ja ekokodeista. Muutamien polkujen jälkeen dinosauruskasvien seassa, pölkkyjä hyppien ja ryteikössä oksien väleissä poikkeroiden tajusin miten lähellä on huippu ihana saarikohde, jossa unohtaa hetkessä olevansa yhä Helsingissä. Hmm, ja joka onkin jäämässä pian asuntokaavoituksen alle!

Madridilaisen tyttö luennoi ”El Casa de Cebada”sta, urbaanista yhteisöstä, joka on rakentunut Madridin keskustaan vanhan uimahallin jäännöksiin. Tilassa kasvatetaan tomaatteja, urheillaan, järjestetään keskusteluja ja kulttuuritapahtumia, teatteria ja sirkusta. Aktivistit ajavat yhteisön asioita ja sosiaalitilaa, hallitus kaavailee paikalle ostoskeskusta.

No, mutta vielä ehtii Vartiosaareen.

Wilhelmiina, Hilda, Augusti, Lyydia, Valo. Surun ja kaipuun tanner puhuu hiljaisuudella ja rauhalla. Muurien taakse jäävän Kehä 1:sen arkinen kaahaava melu kaikkoaa kun astuu porteista sisään. Pyhyys ja kaipuu elää vahvana kauniissa lehdossa, jonka maahan nukkuneet ovat takas annetut.

Kävelen aistien ja muistellen.

Täällä saa olla hiljaa ja omillaan.

Mietin miten monta taustaa ja tarinaa on tämä tanner täys. Sankareita, rakkaita, tuntemattomia siskoja ja veljiä, lapsia, uhreja ja unohdettuja. Kaipuusta muistelen kuuntelemaan partisaanivalssia. Kaunis ja koskettava on etenkin sen kolmas säe:

”Jollen saavu toukokuuhun,


veli pellot muokatkoon.


Luuni jäivät multaan muuhun,


olen mikä ollut oon.


Mene pellon pientareille,


poimi tähkä kämmeneen,


anna suudelmasi sille,
elän siinä uudelleen.


Anna suudelmasi sille,
elän siinä uudelleen.” 

-S. Magierski (säv) /Saukki (san)

Kuljeskelen kuulostellen kiviin kaiverrettuja nimiyhdistelmiä. Hilda Matilda, Lahja Aleksandra, Ari Jalmari. Mikä nimi tai pari nousee taas historiasta muotiin, juuri kun se on jo miltei unohdettu. HS:n laskurilla voi katsoa milloin arviolta oma nimi on taas nousussa, tai kuinka monta kaimaa on. Tosin vain, jos nimesi on suosittujen nimien listalla.

http://www.hs.fi/elama/a1305801877641

Hieno on tuo hiljainen rauha, joka täällä maalla lepää. Vain niin rohkea on pieni kurr, joka uskaltaa tulla ihan vierelle nuuskimaan. Ei ollenkaan hullumpi paikka jäsentää ajatusta ja elämää täydessä rauhassa muistojen luomassa.

2.6.2014

Yli viikko mennyt röhisten, köhisten ja taju pääosin vlunssasta kankaalla. Kuvagallerian ois voinut tehdä pakuritee -mukikasoista ja nenärätti vuorista. Vauhti verotti viikon kesän alusta. Muutoin olisin ehkä kiipeillyt jo seinille, uittanut talvikarvaa, hankkinut heilan edes helluntaiksi ja laskenut lammassaaren lampaat tai Kaisaniemen pultsarit. Tai jotain aivan muuta. Pian jatkukoon taas villi meininki, joka muuten tähän petikuntoon mut auraskin! Oli niin hienot vuorokaudet, kolme päiväiset Kesän aloituskekkerit alkoi ensin Lappeenrannassa, jossa juhlittiin esityskauden (eli töiden) päättäjäistä kilistämällä lasia (muovimukeja) teatterin työryhmän kanssa ja Happoradion keikallekin eksyin vahingossa! Chin chin!

Täytyy tunnustaa tämän sänkyperunoitumisen kunnia niin Kumpulan kyläjuhlien, kuin Maailma Kylässä -festareidenkin nimeen. Aina valitetaan ettäkö Suomessa on kaikki niin kallista, mutta kummatkin ILMAISET festarit (miksi ihmeessä samaan ajankohtan?) täynnä kierrätettäviä tavaroita ja ajatuksia, ekologisia ja yhteiskunnallisia aatteita, hyviä artisteja ja iloista juhlakansaa! Ja keveetä maailmanmusaa kuten Los De Abajo Meksikosta! Suosittelen. Kyllä virtasi semmonen latinalaisveri suomalaisissakin ja vipatti se tanssijalka täällä pohjolassakin. Pompin oikeesti pari vuorokautta putkeen, mikä sen paras tapa tutustua uusiin ihmisiin ja muutenkin fiilistellä elämää kun tanssiminen. Ja Helsingistähän löytyy vaikka mitä mielenkiintoista nykyään, esimerkiksi nämä kaduilla pyörivät lavatanssit, jossa merkataan jalalla koreesti keskustan katuja. Ja mukaan pääsee kuka vaan, ilmaiseksi. Ryhmän ja tapahtumat löydät Facebookista ”Katulavatanssit”. Ja mitä vielä tansseihin tulee, niin Helsingissähän pääsee kesällä vallottamaan Oopperan amfiteatterilla niin salsan kuin Lindy Hopinkin merkeissä..

Juhlimisesta puheenollen, tänä kesänä puhuu aktiivisuus, toiminta ja explooraus ja nautinto, että voi mennä ja experimentoida! Joskus oon miettinyt, että voisin alkaa uudenlaiseksi toimintaterapeutuksi, semmoiseks harraste-inspiroija-aktivoijaksi. Mahdollisuuksia ja tapahtumia on niin paljon kalenterissa, että näistä vois moni elämäänsä tylsistynyt ottaa vähän uutta pontta. Ja tosiaan omat intressit joka suuntaan ampuen löytyisi varmaan monelle sopivaa.

Jaa, että mitäkö tekisin kesällä? Voisin metsästää Helsingin parhaat luontokohteet. Hiippailla satoja metrejä hylättyssä junaratatunnelissa, Pasilan galleriassa. Kuvata lyhytelokuvan. Kävisin ehkä myös maaseutumatkalla, aidolla maitolypsyllä. Laulelisin matroja hippien salametsissä. Riehuisin riivattuna Punk- keikalla, psykebileissä, laulaisin falskia karaokea ja järjestäisin taideseremonioita kaduilla. Tai ihan muuten vain katselisin Helsinkiä uusin silmin, kun viimeiset neljä vuotta oon asunut ulkomailla, Hollannissa ja Belgiassa ja inspiraatio tämän hetken Helsinkiin ja sen underground elämä on noussut uudenlaiseen valoon.

Tänä aamuna löysin muuten itseni yllättäen koulunpenkistä, espanjaa. Johan tämmöisestä opiskelusta on kohta 10 vuotta. Tiedättekö missä on muuten kaupungin edullisimmat kielikurssit? Café Linguassa, Café Mascotissa Neljännellä linjalla joka maanantai-ilta. Siellä voit kuule oppia mandariinikiinaa, hindiä, koreaa tai vaikka kerrata ruotsit. Avoin kielikahvila kaikille ja jos ei kuitenkaan mitään opi, niin ainakin saa uusia kavereita mistäpäin maailmaa vaan ja taas pääsee edullisesti reissuun!

Niin ja tekisin myös katugalluppeja, että mitä ihmiset katuisi jos eivät elämänsä aikana kerkeäisi tekemään ja rustata omalta listalta muutaman jännän kesän aikana veks. Ainakin ajattelin elää niin, että jos Kalman Akka iskisi tänään niin kokisin juuri TÄMÄN hetken niin arvokkaaksi etten katuisi tippaakaan henkästä viimeisiä. Ainiin, se Kalman Akka, tässä on tarina hänestä:

Almanakka almanakka

almanakan valta vaikuttaa valtavalta

kohta saan kaiken tehtyä pois alta

kohta alkaa elämä

kun peruskoulu loppuu

Opintoohjaaja koputtaa

kop kop kop kop

almanakka almanakka

vali vali vali vali

kun lukio loppuu

sitten otan vapaavuoden

reissaan!

haaveilen

teen ensimmäistä kertaa

jotain mitä oikeesti tekee mieli

Yhteiskunta-Akka ja Virastotäti hoputtaa

”tavoittelet syyttä tekemättömyyttä”

hop hop hop hop

ja Akka, jonka kaulassa roikkuu ”sinusta ei tule mitään” kyltti

soo soo soo soo

täydellinen Mainosimago ehdottaa

ehd ehd ehd ehd

vali vali vali vali

almanakka almanakka

sitten kun työt loppuu

sitten kun eläke alkaa

VIHDOIN

valtavalta urakalta

sain kaiken tehtyä pois alta

nyt elämä alkaa

houkuttaan

koukuttaan

nyt nyt nyt nyt kun vihdoinkin eläkkeellä on aikaa

nyt nyt nyt nyt nakkaan almanakan takkaan!

nyt nyt nyt nyt

Kalman Akka kolkuttaa

mitä Sä täällä jo teet!

Kääk.

Älä nalkuta

Ei auta nyt voivottelu

Seuraavan päivän toivottelu

Turhaa uuden asian alottelu

Nyt on elämänkirjasi luettu

Lopeta haaveilu

Olet lettu.

-Katri Lausjärvi ja Niklas Blomberg

p.s. Pitikö tässä kertoa ihan vielä itsestänikin?

Sovelsin tehtävänantoa hienosti! Elän ja elätän itseäni tanssi- ja

sirkustaiteen leivillä. Reissailen, opettelen alati uusia taitoja. Kirjoitan

runokirjaa. Mua inspiroi elämän eliksiirin poltteiset ihmiset, kontrastit, yllätyksellisyys, henkisyys, aktiivisuus -jossittelun sijaan hypin lampiin tosi sokeenakin toisinaan :)

Hienoa on kaikki omituisuudet, vikaisuudet ja epäkohtien rehellinen esittely, niin kutsuttu Ryhtivikaisuus! (http://www.ryhtivika.com/Ryhtivika.html)

Niin ja vuorovaikutus, sekin liikuttaa, ennenkaikkea aidot ihmiset ja kohtaamiset

vikoineen ja vääristymineen. Ja arjen RUTIINITTOMUUS.

Liian lyhyt on elämä toistamiseen.