Nilla

Tiedättekö kuinka kuumissa merkeissä viikonloppu menikään. Me oltiin ihanien tyttösten kanssa Kuninkuusraveilla Kuopion suunnilla jakelemassa kunkkarikarttoja, joita meillä olikin noin 10 000 kappaletta laatikoissaan. Loppua ei tuntunut näkyvän sitten ei missään vaiheessa. Helle paahti jokaiselle kauniit hiharusketukset, eikä pilvetkään taivaalla härnännyt. Taivas oli aivan niinkuin kuvissakin; sininen!

Tässä lauantaiaamuna napsittu kuva aamukahvia nauttiessa Petran, Hennan ja Annikan kanssa.

Kahvitteluiden ja sotasuunnitelmien jälkeen suunnattiin meidän messuteltalle, josta oli hyvät ja kuuluvat näkyvät lavalle. Meitä oli viihdyttämässä ihanat suomipop -biisit, joiden tahdissa jaksoi kirjaimellisesti laulaen työtä tehdä :) Välillä tanssijalkakin vipattaen!

Paikalla oli arvontaakin, jossa pystyi osallistumaan 500 euron arvoisen matkalahjakortin arvontaan. Kelle lie onni persuutta potkaissut!

Käytiin myös jakamassa jääkarhulle vähän kunkkarikarttoja, ettei itä-suomessa matkaaminen olisi niin vaikeaa!

Tämän nähdessä (tyhjyyttä laatikoista huutava teltta) ei voitu muuta kuin kiljua, nauraa ja iloita. 10 000 karttaa oli jaettu ja hymy vieläkin huulilla. Lihakset kipeinä mutta mieli korkealla ihanasta, vaikkakin rankasta viikonlopusta. Hyvä me!

Vaikka välillä viikonlopun aikana tuntuikin, ettei tämmöiseen karttojenjakotyöhön enää koskaan suostuisi niin voin sanoa että kylläpä vielä suostuisin. Paikalla pääsi juttelemaan niin monen iloisen ja muutamasti myös kärttyisen ihmisen kanssa, ettei tästä viikonlopusta menoa puuttunut!

Sydän pakahtuu, itkee verta ja riemuitsee. Kuinka voikaan löytyä paikkoja minne haluaisi jäädä asumaan. Kaunis luonto ympärillä, vanhat rakennukset maalaiset, kissanpennut suloiset ja ihmiset iloiset. "Maatila" Timolassa, paikka josta kerroin aiemmin. Paikka minkä ohitse lenkkeilin ja korvan taakse ylös merkitsin. Rauhan kotipesä. Täällä voi kuvitella viettävänsä kesäpäivänsä iloiten, rantasaunassa hien pois kylvettäen ja laiturilla lintuja ihaillen. Paikka meinasi vetää mut itkun partaalle. Miksi olen syntynyt kaupunkiin? Miksen maalle? Miksi tämän hetkisen elämän ympäröi elektroniikka, media ja kiireiset ihmiset? Vai olenko jo sitten sen ikäinen, että voisin maalle muuttaa. Erakoituminen tiedättekö ei kuulosta yhtään pahemmalta, jos sen saisi tällaisessa paikassa viettää. Luulen, että jokaisen täytynee käydä katsastamassa tämä paikka omin silmin, ei kuvista voi välittyä se sama tunnelma minkä tuolla pääsi tuntemaan ja näkemään.

Tien toisella puolella sijaitsee majatalon oma rantasauna. Kota, ihana vanha vene ja metsää ympärillä. Polkua pitkin pääsee tänne ihanaan suomalaiseen ympäristöön mieltänsä kylvettämään.

Kukapa ei haluaisi syödä aamiaista sinisessä salissa? Rauhaisan ihana aamupala vanhan tuntu ympärillä. Meneekös tämä mun hehkutus jo yliampuvaksi? No ei voi mennä! Täällä ei voi edes ikävä iskeä nykyteknologiaan, telkkareihin tai internetiin. Liikaa kaikkea muuta ihailtavaa.

Ja katsokaapa kun kerkesin päästä vielä rakastumaan; kissanpentuihin.

Reissublogista eläinblogiksi. No eipä voi mittään. Ihania otuksia joka iikka :)

Hirvolan Pihapuiston Majatalo sijaitsee siis Timolantie 100. Nettisivuilta löytyy lisää tietoa tästä paikasta! http://www.hirvola.fi/

Varkauteen aukesi uusi ravintola. Upein paikka tässä kaupungissa mihin ravintolan pystyyn voisi edes pistää. Ihan veden vieressä, joten veneilijöittenkin on tänne helppo päästä. Suuret kattoterassit, jotka ovatkin tällä hetkellä yksi suurin vetonaula tässä paikassa. Varsinkin nyt lämpimien kelien ollessa tänne on hyvä istahtaa ja ottaa käteen yksi huurteinen, nauttia pienestä tuulenvireestä ja jutustella ystävien kanssa kaikesta kesän aikana sattuneista jutuista.

Paikka on nimeltänsä Nizza. Täältä saa herkkupitsoja ja muuta ruokaa, illalla paikka muuttuukin baariksi, jossa on mukava hengailla toivomiensa biisien tahdissa. Mikäli ilta on lämmin, ei auringonlaskuakaan voi jättää välistä. Näillä terasseilla kun voi päästä nauttimaan kaikesta kauniista; niinkuin esimerkiksi siitä ihanasti auringosta. Itselleni terassi kelpaa aurinkoineen päivineen kädessä sitruunavesi!

Muille kelpaa mainiosti tämä;

Nizza avattiin kiireellisesti näin kesän alla, jolloin terassit vetävät kansaa luonnollisestikin paremmin kuin syksyllä. Silloin paikka sulkeutuukin pariksi viikkoa suurien remonttien keskelle, jolloin paikka saa upouuden ilmeen sisälleen. Jotain hienoa siis luvassa.

Paikassa iltapäivä vaihtuikin nopsaa illaksi ja aurinko alkoi tekemään taikojaan. Kaunisti taivaan kaunihiksi ja sai mielen mukavaksi.

Suomalainen triathlon syntyi Joroisissa vuonna 1983. 28. Finntriathlon tulee olemaan ainutlaatuinen jännitysnäytelmä, jossa paremmuudesta kilpailevat niin kansainväliset triathlonhuiput, kuin itseään vastaan taistelevat kuntoilijat. Juhlavuoden kunniaksi on luvassa mielenkiintoisia uudistuksia perinteitä unohtamatta. Palkintorahaa jaetaan nopeimmille nyt myös ikäluokkasarjoissa. Juhlakilpailu tulee saamaan arvoisensa juhlat itse kilpailun jälkeen jolloin kilpailukeskus täyttyy juhlavieraista. Näihin juhliin on kutsuttu aivan kaikki, myös sinut ja näistä juhlista ei vaan voi olla pois! - Näinpä kerrottiin heidän facebook sivuillaan.

Joroisiin siis kurvaillen ja katselemaan näitä urheiluhulluja, jotka ainakin minun järjen mukaan ovat täysin järjettömiä. Kenellä kestää kunto uida, juosta ja pyöräillä. No näillä! Onhan ihmiset triathlonia varten treenanneet, eivätkä pelkästi näitäkään kilpailuita varten. Joillekin huippukunto kuuluu elämäntyyliin ja ehkäpä jopa hyvä niin. Hienoa että joillain riittää lujaa tahtoa. Itsestä ei tällaiseen välttämättä olisi.

Kilpailijoita oli vaikea löytää sillä hetkellä kun me Joroisiin saavuttiin, ei tiedetty missäpäin kilpailijat viilettävät, uivatko vaiko polkevat. Muutama juoksija pongattiin, mutta hikiset pyöräilijät pysyivät ainakin minun silmistä piilossa.

Pieni kotieläinpihamme aloittaa 2.6., kun 3 helmikanaa ja upea Lemmy-helmikukko muuttavat kesäksi pihallemme. Äitikani Ruusu ja poikanen Kinuski ovat myös ilahduttamassa isompia ja pienempiä asiakkaitamme. Tervetuloa tutustumaan eläimiimme.

Konnuksentie 595 (Konnuksen kanava), 79100 Leppävirta. Sieltäpä löytyy paikka missä sielu lepää. Rauhallinen, luonnon ympäröimä ravintola, jossa on tapahtumia aina sillon tällöin. Kesäteatteri esiintyy aivan ravintolan vieressä, suurella lavalla. 28.7. kannattaa sinne siis suunnata katsomaan Lännen lokari -musiikkinäytelmää, mikäli mieli mielii.

Pihalta löytyy museolaiva nimeltänsä Iina. Sisältä löytyi vaikka vallan mitä; mm. pelastusliivejä, jotka eivät ihan yhtä kirkkaan oranssit ollut kuin mitä nykypäivänä nähdään, jopa hieman epävarmemman oloiset voisi nuo päällä olla.

Pihalta löytyi myös lapsille leikkipaikka, käytössä oleva terassi tietysti hyvien kelien sattuessa, kotieläinpiha, josta löytyi muutama suloinen otus, kaneja, kukko ja muutama kana ja tietenkin itse merkille pistävänä muutama ihana kyltti :)

Konnusttuvalta saa vuokrattua tiloja erilaisiin tapahtumiin; synttäreihin, pikkujouluihin, työporukan kokouksiin, yo-juhliin, häihin ym. Paikan kotisivuilta pystyy mahdollisuuksista lukemaan lisää osoitteessa; http://www.konnustupa.fi/.

Sain kutsun Warkauden Wanha Asema -kahvilaan, joka siis sijaitsee vanhalla juna-asemalla täällä Varkaudessa Relanderinkatu kahdeksassatoista. Oon aiemmin täällä käynyt aika useastikin valokuvailemassa, mutta vasta kesäkuussa tänne nousi pystyyn erittäin söpö ja viihtyisä kahvila vierellään pikku putiikki, josta saa vaikka mitä ihania sisustusjuttuja kotiin! Luulenpa, että löydän itseni kyseisestä Kauppa 21:sta joku päivä pieniltä ostoksilta..

Vanhan tunnelmaa, hiukan romanttista ja nykyaikaistakin. Täällä leipuri leipoo kaiken paikan päällä itse ja tiskiltä voit napata mukaan herkullista kääretorttua, koota jäätelöannoksen suloisilla koristeilla, nauttia jääteestä auringonpaisteessa pihan edustalla tai lämmitellä kämmeniä sisällä höyryävän teen kera. Ehdottomasti serustelupaikka! Täällä söpistellään!

Kesän aikana kahvilan edustalla järjestetään aina silloin tällöin pihakirppiksiä. Niistä ilmoitellaan Warkauden Wanha Asema -kahvilan facebook sivuilla, joten kaikki liikavaatteita, -tavaroita tai mitä vaan muuta omistavan kannattaa tänne viedä hyvän sään sattuessa tavaransa myyntiin. Pihakirppikset ovat aina ihania.

https://www.facebook.com/wanhaasema Käykääpä katsomassa mitä kaikkia herkkuja ja tavaroita täältä löytyykään!

Kuvat kertovat enemmän, kuin tuhat sanaa. Eikö?

Eikun soutuveneen kyytiin ja kalastelemaan. Pilvet tekivät tietä myrskylle ja piillottelivat auringon pimentoon melkein heti, kun vene lähti rannasta. No mutta onneksi ne melkein heti myös väistyivät ja aurinko pääsi taas lämmittämään. Ei tarvinnut pelätä että kastuisi sen koommin.

Mulle iski eilen heikko olo ja luultavasti pienen lämmönkin nosti, mutta burana suuhun ja tekemään jotain mistä on aikaa jo ainakin kuusi vuotta. Ongella onkiminen olisi ollut varmaan iisimpää ilman mitään ohjeistusta, kun taas sitten virvelöinti... Voiko virvelillä saada edes kaloja..? No me ei ainakaan saatu, mutta ennen tätä virvelöintiä sai matoja hetkisen etsiä, kunnes sitten löydettiinkin kunnon apajat. Rautalapio käteen ja matoja kaivamaan. IHANAA!

Alkuun ei meinattu saada virveliä toimimaan. Ihmeen vaikea vekotin, eikö? Loppujen lopuks innostuin sitä heittämään ja veivaamaan takaisin ainakin miljoona kertaa. Karkasko kalat meidän naurua, oliko järvi tyhjänä kaloista vai eikö meillä ole sitten taitoa? Ja kalamiehet ja -naiset ruudun toisella puolella ihan huoletta naurakaa. Nauroin itsekin. Ei virvelöintiin taida tarvita edes matoja? No mutta ne kerättiinkin siihen, että meillä oli aikomuksena mennä ihan tavan onkimaan. Onkeja ei vaan siellä ollutkaan.. Puuh.

Tänä kesänä aion kyllä tehdä ainakin yhden onnistuneen kalareissun, luultavasti jonkin kalastuksesta enemmän perillä olevan kanssa. No vielä on muutama viikko kesää jäljellä, hyvin kerkeää!

Katusähly Cup kerääntyi Varkauteen Next Stepin edustalle. Paikalla oli joukkueita, lapsille pomppulinnoja ja ennenkaikkea iloisia ihmisiä. Terassi täynnä olut kädessä olevia urheiluhulluja ja penkkiurheilijoita. Voitte vain arvata, että minäkin pomppulinassa olin pomppimassa! Mutten suinkaan yksin :)

Kivaa törmätä kaupungilla tapahtumiin ja ylipäätään siihen, että täällä pyörii ihmisiä! Koko perheen tapahtumia löytyy lähes joka kaupungista, ainakin nyt näin heinäkuun aikaan. Kesäkuu taisi olla hiukan hiljaisempi, mutta nyt eikun vauhti vain kiihtyy.

Katusählytapahtumasta en sen enempää osaa kertoa, mutta urheiluahan on aina kiva ja jännittävä seurata. Joskus myös itse pelata. Tännekin oli tainnut muutama perhe ja ohikulkija eksyä, samoiten kuin minäkin. Pelien jälkeen ihmiset kerääntyivät Next Stepiin, joka oli koko illan aika lailla tupa täynnä. Katusähly veti siis ainakin ihmisiä paikalle!

Tapahtumia kannattaakin katsella paikallisista lehdistä, joissa niitä varmaan eniten mainostetaan. Kesä on melkein kohta jo lopuillaan, mutta vielä kerkee muutaman viikon ajan kierrellä ja käydä musiikkitapahtumissa, toreille ja kesäkahviloissa!

Tässä paikassa on tullut oltua synttäreillä ja häissäkin ihan pienestä asti. Tää on vähän niinkuin joka kansan juhlapaikka ja sopii kyllä juhlaan jos toiseen. Grillikota, iso terassi, rantasauna, monelle hengelle nukkumapaikat ja monta muuta rakennusta pihalla. Jos oikein muistan niin taidettiin täällä meidän vanhempienkin häät viettää? Takuuseen en mene, mutta hatarat muistikuvat siitä on!

Tässä reissubloggaajalla oli ainakin tällä kertaa todella hauskaa. Oli ihanaa nähdä vanhaa hyvää ystävää, kenen kanssa ei ole päässyt aikoihin juttelemaan. Pääsi availemaan menneisyyttä ja höpisemään ummet ja lammet. Siinä se taisikin mennä ilta; punaviiniä maistellen, naureskellen tyhmille jutuille ja voivoteltua tapahtuneita.

Näistä kemuista tai  ylipäätään paikasta ei ole yhtäkään kuvaa, koska kamera vaan unohtui pöydälle. Kääk!

Mua pyydettiin kuskiksi Kuopioon viinijuhlille. Nekkarin http://www.next-step.fi/ porukka oli lähdössä viettämään sinne työporukan kesken vapaailtaa ja ihan ymmärrettävästi kaikki halusivat vähän punkkua maistella. Minäpä suostuin, vaikka olinkin ihan järkyttävän väsynyt. Mulla on siis muutama kaveri tässä kyseisessä baarissa töissä.

Lämmin päivä, enkä sitten sen kummemmin pukeutunutkaan. Perillä pilvet tyssäs auringon eteen ja tuuli tempaisi vähän vauhtia. Kylmä. Allergia. Puuh. No hetken kuluttua aurinko alkoikin paistaa, väsymys lähti pois ja Kaija Koo piti upean keikan. Hyvä Kaija! Mieli lämpimänä ja punaviinistä onnellisena olevia ihmisiä ympärillä.

Täällä oli mun mielestä vaan todella sotkuista. Vaikka taitaapa sitä aina festareilla olla. Maa oli täynnä muovimukeja ja niitä sai aina väistellä tai potkia tieltään. Rikkinäisiä laseja ja muutama liian humalainen ihminen, muuten meno oli aivan loistava. Vessatkin oli ihmeen hyvin järjestetty pihalle. Tänne aion kyllä ensivuonna mennä, josko sieltä löytyis muutama lemppariartistikin. Täältä http://www.kuopiowinefestival.com/ voi vähän tsekkailla tästä tapahtumasta enemmän!

Lämpimät kelit taisi jo mennäkkin. Seuraavia odotellessa. Juuri kun päätin pitää rantaviikon ja kierrellä eri rantoja, iski nää hitusen kylmemmät säät ja sateet. Päätin kaatosateesta ja tuulentuiskeesta huolimatta, että nytpä lähden uimaan ja suuntasinkin heti mökin helmoille. Kotona leväkasvonaamiot pilttipurkkiin mukaan, ystävän houkuttelua ja bikinit reppuun. Loppujen lopuksi sain sen kaverinkin sinne, hyvä hyvä. Moni kieltäytyi, syynä viimeillan rientojen jälkeiset darrat ja osa vierasti sateessa uimista. No mutta minäpä rakastan sateessa uimista, siihen kaupan päälle vielä ukkonen niin ei parempaa uimakeliä löydykkään! Tähän kuitenkin tarvitsee puusaunan vielä rinnalle ja jälkiruuaksi kaikelle se kasvonaamio.

Järvessä uiskentelua, kikattelua, saunomista ja sama uusiksi. Lopussa kasvonaamiot naamalle ja uimaan. Tässä tilanteessa ei meidän sitten tarvinnutkaan muuta tehdä kun kääntää päätä ja laiturin viereen kipittänyt Saima 1,8 vee repesi itkemään täydestä sydämestä. Raukka vapisi ja juoksi mummin syliin. Tämän jälkeen ei tytön suusta päässyt puoleentoista tuntiin oikein muita sanoja kuin; Nilla oli pelottavaava, pelottavaava.

Saunomisen jälkeen olikin vuorossa lettujen paisto. Niitä tuli montakymmentä ja tiedättekö, kaikki meni.. Meitä oli kyllä muutamia siinä syömässä ja vielä vähän puolustaakseni; ne oli pieniä lettuja! Vähän vadelmahilloa päälle ja ääntä kohti. Tarkoitus oli käydä mansikoita keräämässä lettujen kanssa syötäväksi, mutta sade pisti vastaan eikä kukaan halunnut mennä sinne kastumaan. Näistähän olisi saanut oikein ihania kuvia, mutta kamera unohtu näiden herkkusuiden kiireessä jonnekkin ihan muualle..

Mutta on se vaan niin, että järvi puhdistaa niin kehoa, kuin mieltä.

Kamera kainaloon ja ystävä toiseen, auton kyytiin ja nokka kohti Jäppilän uimarantaa. Varkaudessa paistoi aurinko, mutta sadepisarat alkoi ikävästi ripottelemaan Jäppilään ajaessa. Isoin tarkoitus oli nyt alustavasti käydä katsomassa minkälainen paikka täällä oli kyseessä ja samalla ottaa mun ystävän valmistujaiskuvat, jotka ovat olleet jo kuukauden ajan vähän myöhässä. No nyt on nekin hoidettu! Oon viimeksi käynyt täällä 3-4 vuotta sitten, enkä muistanut oikeastaan mitään mitä rannalta löytyy, paitsi tietenkin hyppytornit! Nyt siellä oli tenniskentät ja mahdollisuus päästä pelaamaan myös beachia.

Mä pidin paikasta ihan hirveästi ja aion tänne kyllä ensi viikolla kirmata, kunhan kuuma päivä yllättää! Eväät ja musiikki mukaan, ja jos vielä muutaman hullun kaverin sais mukaan niin sehän olis tosi jees! Mikäli ens viikko on muutenkin lämmin, niin aion ehkäpä tsekata Savon uimarantoja ja muita viilentymismahdollisuuksia. Muutama hyvä idea onkin jo mielessä, täytyy painaa vaan kaasua ja kurvata paikalle testailemaan missä on parhaat rannat :)

Aurinko, se iki-ihana tuulenvire, bikinit, järvi ja iloiset lapset ympärillä. Näistä asioista on ihana kesäpäivä tehty. Vartin ajomatka mökille ja eikun mansikkamaalle mansikoita keräämään, uiskentelemaan ja auringon alle makoilemaan, puolitoista vuotiaan kanssa sorsanpoikasia söpöstellen, kun ne on niin sulosia ja loppujen lopuksi mansikoita syömään. Kaikissa hetkissä kamera mukana ja oikein hyvä mieli.

Rakastan mökkielämää ihan hurjasti. Eniten uiskentelua ja soutelua, metsässä kävelyä ja joskus harvoin kun hyvä tuuri iskee niin mökin ikkunasta ulos ukkosen tuijottelua. Mökillä saa olla ihan rauhassa, poissa hälinöistä ja voi tehdä melkein mitä ikinä sielu lystää. Useasti kesäisin mökillä tulee tehtyä raparperikiisseliä ja syötyä kalaa. Oi ihana kesä.

Luulen, että mun on palattava käymään mökillä vielä huomenna. Haluaisin päästä tekemään lettuja ja syödä niitä mansikoiden kanssa! Jos kotona tämän tekis, niin ei siinä sitä samaa fiilistä olis. Mökkielämä on kuitenkin ihan eri maailmoissa. Ehkä mä uskaltaudun taas monen vuoden tauon jälkeen kalastamaankin. Ois ihana laittaa ruokaa itse saadusta kalasta ja omasta maasta nostetuista potuista!

Mä vetäydyn nyt joko jonnekin uimarannalle, pelaamaan jalkapalloa tai jotain muuta mukavaa. Ihania kesäpäiviä jokaiselle!

Kuumaa, kuumaa ja kuumaa. Plus kolmekymmentä ja yhdeksän, vähimmillään 24 ja silloinkin yömyöhä. Ei haittaa, en valita. On vaan hemmetin kuuma ja tekis mieli lillua järvessä. Pääsin tulemaan Helsingistä kotikoloseen takaisin pitkän ja tuskaisen kuuman automatkan päätteeksi. Autossa tosiaan ilmastointi on rikki, joten ei ihan viileimmät oltavat siellä ole. Kotiin päästyä kavereita moikkaamaan pitkästä aikaa ja sen jälkeen nukkumaan yöunille. Seuraavana päivänä auton kyytiin kavereiden matkaseuraksi hakemaan autoa Savonlinnasta. Voin sanoa, että tämän kesän aikana on tullut ajettua muutamia satoja kilometrejä ja lisää piisaa. Äsken vietiin auto Kuopioon ja ajeltiin takaisin Varkauteen. Onneksi ei ole tarvinnut kuitenkaan parin päivän aikana kummemmin autolla ajella. Kiva istua pelkääjänpaikalla ja torkahdella ilmastoinnin eteen. Univelkoja vielä varastossa on, mutta tämän viikkoo kun saisi levähdeltyä hiukan niin maanantaina suuntaan taas Savon matkakohteisiin hyvinkin pirteänä :)

Lähdin ajelemaan Helsingistä Savoon muistaakseni iltapäivän tienoilla, en ollut vielä kerennyt syömään ja ajattelin, että joku paikka pitäisi löytää. Mulle ykköspaikaksi on Helsingin ruokapaikoista noussut FAFA's! Täältä saa vegeruokaa ja tietenkin hyvää sellaista. Helsingissä taitaa FAFA's ravintoloita parisen kappaletta, Iso Roobertinkadulla ja toinen Kalliossa. Kolmatta taidetaan availlaan pian Kamppiin.

Ensimmäistä kertaa tässä kyseisessä paikassa kävin syömässä muutaman kaverin kanssa. Baari-illan jälkeen kheh kheh. Tätä melkein suosittelen enemmän kuin perus pizzeriaan menoa. Tai en melkein, vaan suosittelen! Aamullakaan ei tarvitse morkkistella sitä kun tuli ahmittua pikaruokalassa kymppitonnikalorit.

Täältä http://fafas.fi/ pääsee tutustumaan ruokalistoihin ja kaikkeen muuhun mukavaan. Taas yksi paikka mitä lämpimästä suosittelen!

Miten juhannus meni? Helsingin kaduilla kävellen, samalla räkäkännissä olevien tuijottelua. Ensimmäinen juhannus, kun ei juurikaan mitään tullut tehtyä. Harmi. Yksi viikonloppu muiden joukossa.

Helsingin keskusta vilisi autoja ja ihmisiä melkein enemmän, kuin mitä normaalina viikonloppuna.. ei vaan täällä ei todellakaan ollut oikein ketään. Osa kaduista oli ihan kuolleena, tuuli vähän ujelsi ja roskat lenteli. Ei ääntäkään. Toisella kadulla kaveriporukka kierrätti taskumattia ringissä ja osa alaikäisistä pikkuprinsessoista ajatteli asioida keskellä katua ihmisten edessä. Tässäkö juhannus? Noh.. melkein kyllä joo.

Tämä taisi olla ensimmäinen juhannus, kun ei suunnitelmia oikein ollutkaan. Ehkä väliin on hyvä heittää kaupunkijuhannus, jonka jälkeen seuraavina kesinä tästä juoppokansan juhlasta osaakin nauttia enemmän, kun sitä mökille pääsee viettämään ystävien tai perheen kesken. Mikä tässä vielä huonointa, en nähnyt edes kokkoa! Mulle itselle juhannus on ollu pienestä pitäen melkeinpä se kesän kohokohta. Tällöin suunnattiin perheen kesken asuntovaunulla tai -autolla pois kotikolosta muualle kesän viettoon. Siksi vähän harmittaa. Mutta onhan kesää vielä jäljellä. Kerkee tapahtumaan yhtä jos toista.

Helsinki ei varmastikaan ollut täysin kuollut. Keskustasta ei vaan löytynyt onnettomien ihmisten keskeltä sitä fiilistä. Luulenpa, että jos muutamia kilometrejä olisi täältä pois päin ajanut niin olisi Helsingin läheltä löytynyt menoa ja melskettä takuuvarmasti.

Mitä tästä opimme? Itse opin ainakin sen, että juhannus on metsien lähellä oloa, soutelun, sanomisen ja nuotion vieressä istumisen aikaa, ehdottomasti. Kaupunkilomailu jätetään ainakin minun kohdalla muille viikonlopuille.

Täällä Helsingissä voin sanoa olevani turisti. Multa kysyttiin olenko milloin viimeksi käynyt Suomenlinnassa. Enpä ole käynyt koskaan! Oliko tälle turistikierrokselle siis jo hyvä sauma?

Paatilla sinne ajellessa ympärillä taisi olla enemmän ulkomaalaisia, kuin lokkeja jotka seurasivat liitäen perässä, joita niitäkin oli monia kymmeniä. Enpä ole ennen tainnut räpsiä perä perään noin paljon kuvia. Lintu bongari Nilla Varpunen. Kuvia tuli monta ja tietokone käy kuumana kun ne joutui tähän siirtämään. Olen saanu myös pienen pelon lintuihin, varsinkin noihin merilokkeihin (vai torilokkeja mitä lie). Ne on ihan järkyttävän isoja eivätkä kyllä pelkää tulla ottamaan ruokaa kädestä. Hyi olkoon. Eilen sai kiljua henkensä edestä, kun lokit hyökkäsivät ja nappasivat vieressä olevalta tytöltä ruokaa kädestä. Vaikka aurinkokin paistaa, niin vois täällä hyvin kävellä sateenvarjo kädessä, meinaan että lokit asioivat aika useasti juurikin nenäsi eteen kun olet kävelemässä. Päälle ei vielä ole tullut, mutta huonoa päivää odotellessa.

Turisti ja kai vähän myös ei-suomalainen. En nimittäin tiennyt Suomenlinnasta juurikaan mitään. Miksi se siellä on, mitä varten ja milloin se on rakennettu. Mutta kaunista siellä toki oli. Luulen, että keskittyminen meni Aleksi Sariolaan (jos oikein näin). Kauniita rakennuksia, kesäinen ilma, merituuli ja nurkan takana kameroiden kanssa em. näyttelijä. Tästä hetkestä puuttui vaan eväät ja viltti jolla köllötellä.

Tättärää. Toinen kerta kun aloitan tämän samaisen kirjoituksen tättärää sanalla. Ensimmäisellä kerralla kiusasin runosuonta, joka ei nyt tahdo sykkiä. Kirjoitin vatsa kurnien postauksen paikasta jossa vierailin, painoin pyyhi nappia ja sivu pomppasi edelliselle sivulle, jolloin myös koko kirjoitus hävisi. No tättärää, tässä nälässä se pisti vähän kiukuttamaan. Hermoja hetken aikaa kiristelin ja aloitin taas tämän postauksen kirjoittamisen, kun olin sen valmiiksi saanut kuvineen teksteineen, tallensin sen ja konetta olin sulkemassa. Päätin kuitenkin käydä katsomassa blogisivustoa, missä tietenkään postausta ei näkynyt. Onnistuin sen taas hävittämään ja tiedättekös kun nämä kaupungin ravintoloiden aukioloajat härnäävät nälkäistä, eikä mäkkäri kiinnosta tippaakaan niin täytyy mun nyt vaan ajatella Skifferiä ja sen liuskoja.

Vierailin siis tosiaan Skifferissä Liuskaluodolla täällä Helsingissä, ihan Kaivopuiston edustalla. Meren äärellä oleva tunnelmallinen ravintola, jossa sain maistaa ainakin tähän mennessä elämäni parhaimman pitsan, eli siis liuskan. Soignon vuohenjuustoa, mansikkaa, pinjansiemeniä, rucolaa ja basilikaa. Noh.. uusi lempipaikka. Merta ympärillä, ulkoilma, muutama naurava lokki ja nälkäinen asiakas (ainakin hetken aikaa). Pisteenä iin päälle täällä soi hyvää musiikkia, tietenkin koska melkein jokainen biisi oli kuin ois omaa soittolistaani soiteltu. Ihanaa, kun Helsingissä vierailee ravintoloissa, kahviloissa tai muissa paikoissa, ei siellä soi NRJ ränkytys. Toisin kuin tuolla kotopuolessa. Tämä on ainakin yksi syy miksi Helsinki on kiva, heh.

Merimiesmäinen, sisustus hieman ronski ja rento. Puuta takapuolen alla ja viltti ympärillä lämmittämässä. Pieni tuuli ja pilvinen taivas ei siis tällä kertaa mieltä lämmittänyt, liuska senkin edestä. Soignon liuska edessä ja sylissä kurniva vatsa. Liuskan päällä vihreää ja kesää. Ja tietenkin koko liuskan paras osuus, eli vuohenjuusto. Oon hullu juustojen ystävä ja aikalailla kaikkiruokainen, joten tää oli nappivalinta noista kaikista liuskoista mitä tuolla oli tarjolla. Miltäpä kuulostaisi villitomaatteja, yrttejä, buffalomozzarellaa ja valkosipulia tai vaikkapa Choritso vela makkaraa,
jokiravun pyrstöjä ja tuoretta chiliä? No hyvältä tietty. Tälläkin hetkellä juoksujalka vipattaa Skifferiin maistelemaan näitä liuskoja, ehkäpä jopa ensi kerralla aion jokaista liuskaa tilata yhden pöytään ja nauttia aurngosta, ehkä punaviinilasillinen kädessä ja... merituuli. No se. Tähän täytyy vaan kasvattaa nälkää hiukan enemmän.

Suosittelen paikkaa lämpimästi, näihin liuskoihin tuskin pettyy. Nimittäin Skiffer ja Kesä, nappivalinta.

Hmm. Cafe Regatta. Jos Helsingissä asuisin, niin luultavasti täällä monia kesäpäiviä viettäisin. Paikka sijaitsee Töölössä merikannontie kympissä ihan kuulkaas meren äärellä. Itse sanoisin paikkaa kodikkaaksi ja hiukan mökkimäiseksi. Pihalla voi nauttia merituulesta, katsastella söpöjä sorsanpoikasia uiskentelemassa, paistaa makkaraa nuotiolla, nauttia kahvista ja mikäs tässä kahvilassa onkin täysin erilaista kuin muualla; kahvin santsauksesta sinulle maksetaan 5 senttiä per kuppi. Jos siis kahvituttaa eikä rahojaan halua hävittää, voi tänne mennä muutamankymmentä kuppia kahvia juomaan, jolloin rahat säästyvät.

Kassalla seisoskeli myyjä, jonka nyt tähän mennessä pistän kärkiykköseksi asiakaspalveluhenkisyyden suhteen. Meinasin kassalla kysyä, että tunnetaanko myyjän kanssa jostain vai ollaanko ennen muuten vaan jossain törmätty. Voin sanoa, että oli sen verran sosiaalinen, mukava ja rempseä kahvilatyttö tiskin takana, ettei heti toista löydy! Ihanaa palvelua Helsinki! Itselle iloinen ja rento asiakaspalvelu merkitsee eniten vierailemissani paikoissa, ehdottomasti!

Pihalta löytyy paljon yksityiskohtia; puusta roikkuu puinen keinu ja tarjottimista tehtyjä kylttejä, jotta ihmiset tietävät olevansa tervetulleita uudelleen, kylttejä minne palauttaa astiat ja tietenkin "see you next time". Puuhun oli kiinnitetty kymmenkunta lintupönttöä ja punainen mökki (itse kahvila) kökötti terassin takana, linnut katolla auringosta nautiskellen ja kaveriporukka nuotiolla ruokaa paistaen. Täällä on juhannusmeiningitkin jos joku Helsinkiin on juhannukseks jäänyt! Siellä taitaa vierailla jopa itse joulupukki :)

Luulenpa, että tämä paikka on aikalailla kaupunkilaiselle tehty. Täällä voi unohtaa kiireen ja olla vaan.

En kummemmin Kuopion menoja tunne, mutta kävinpä testaamassa Henry's Pubin Freestyle illan. Täällä meininkinä on siis se, että immeiset heittävät freestylea. Eilen menossa mukana oli myös räpin SM:n voittanut Gettomasa. Paikan päällä kaikille uskaliaille annetaan rohkeudesta drinkkilippu. Eli kaikki innokkaat voivat mennä lavalle näyttämään omat riiminsä. Oli kivaa nähdä, että tytötkin uskaltautuivat mukaan!

Freestyletiistai on Kuopion Henry's Pubissa kerran kuukauteen, aina tiistaisin. Fiilis täällä oli kyllä tosi mukava! Välillä freestylet menivät vähän huumorin toiselle puolen, mutta eipä se menoa haitannut. Nauraa siellä kuitenkin sai :) Eikä selväpäisenä tätä kannata väliin jättää, mikäli mahdollisuus tänne on tiistai-iltana eksyä. Väsymys silti voi verottaa hiukan menosta, mutta alkuillastakin meno siellä on varmasti muikea.

Nilla reissubloggaaja oli niin reippaana, että kavereita tässä tapahtumassa pääsi kuskaamaan ja heti pilkun jälkeen suuntana oli Helsinki. Terveellinen elämä, uneton vuorokausi mutta iltainen pinaattikeitto mielen pelasti. Nyt majailen Helsingissä ja tänään pääsinkin maistamaan ehdottomasti parasta pitsaa, mitä elämäni aikana vastaan on tullut. Siitä lisää myöhemmin!

Päivä starttasi käyntiin auton starttauksella. Nokka kohti Kotkaa hakemaan muutamaa purjehtijaa takaisin Savoon. Tässä oli hyvä tilaisuus nähdä hiukan Kotkaa kaupunkina. Viime kerrasta on jo monet vuodet, joten mikseipä tännekin nyt voisi eksyä. Menomatkan ajan satoi vettä kaatamalla, mutta itse sain ummistettua silmät ja nukuttua kivan makoisat unet samalla kun kaveri ajoi luultavasti hampaat irvessä merta kohti.

Perillä Kotkassa ja vettä vieläkin satoi. Kaupunkiin tutustuttiin hieman ympäri ajelemalla. Kaupungilla oli hiljaista, sade oli ajanut ihmiset sisään. Harmi. Pienen kruisailun jälkeen suunnattiin satamaan, jolloin aurinko alkoikin jo paistamaan ja sade lakkasi. Purjevene, purjevene, purjevene. Niitähän nyt oli ihan kauheasti. Isoja ja pieniä.

Päätettiin käydä kävelemässä sataman rannassa. Rakennukset oli tosi hienoja ja taas tuli fiilis, että oon asunut koko elämäni kivenkolossa. Vai olenko mä matkustellut Suomen sisällä vaan liian vähän? No mutta pääosassahan tässä olivat noi veneet, niitä riitti ja ihailla sai. Muistan että nuorempana sanoin itselle Kotkassa ollessa, että kun ikä koittaa niin tänne mä muutan asumaan. Sen verran hieno kesäkaupunki tämäkin.

Nämä on nyt vuan pikaiset kuulumiset. Mä lähden nyt suuntaamaan Kuopioon päin ja kirjoitan tänne myöhemmin siitä mitä Kuopion tiistaiyössä voi tehdä! Huomen aamulla onkin sitten suuntana Helsinki, joten venytellään nyt vähän näitä Savon alueita etelään päin. Mitäs sieltä löytyy?