Nilla

Naurujoogaa ja musiikkia. Vierailin eilen Varkaudessa mekaanisen musiikin museossa ja kylläpä tykkäsin! Varkautelaisena oon paikassa kerran ennestään vieraillut ja sillonkin taisin olla ekaluokkalainen, joten ainut muistikuva paikasta on pihalla lentelevät papukaijat, jotka tälläkin kertaa siellä viuhahtelivat.

Sisälle päästyä vastassa oli heti mies, joka ohjasi opastetulle kierrokselle. Kierroksia tehdään ryhmissä ja kielenkin voi itse valita aikalailla laidasta laitaan. Tällä kertaa oli onneksi suomenkielinen meneillään. Koko kierros oli todella humoristinen ja hymy löytyi huulilta lähes taukoamatta. Todella teatraalinen opas veti kierroksen loppuun asti kyllä ainakin omasta mielestä taidolla! Hienoa hienoa.

Rakennuksesta löytyi yhtä jos toista hienoa soitinta, soivia tuoleja ja soittimia joiden nimiä en enää edes muista. Ihan hirveästi kaikkea hienoa ja mielenkiintoista. Haaveilijaihmisenä pääsin jo haaveilemaan yhteisestä illasta kavereiden kanssa täällä, musiikkia ainakin riittäisi ja ihanaa sellaista. Näiden viimeaikaisten reissailujen jälkeen alkaa tuntumaan, että olen syntynyt ihan väärälle vuosituhannelle tai sitten sille kymmenelle. Nykymusiikki menee mutta ai että täällä tykkäsin taas tästä vanhanajan tunnusta.

Opas otti paljon huomioon kierroksella olleita ja välillä lapsetkin pääsivät kokeilemaan soittimien soittoa ja vastailemaan kysymyksiin palkinnon kera. Koko rakennus oli itsessään jo ihan huippu, hieno ja taidokas. Eipä paljoa negatiivista sanottavaa tästä reissusta. Enpä myöskään tiennyt, että täällä näin paljon ihmisiä kävisi, mutta hyvä juttu vain että asiakkaita riittää. Epäilemättä :)

Suomen ainoa ja Pohjoismaiden suurin Mekaanisen Musiikin Museo sijaitsee Varkaudessa 5-tien varrella. Koko maailmassa mekaanisen musiikin museoita on nelisenkymmentä. Varkauden mekaanisen musiikin museo on kiehtova, kaikenikäisille sopiva matka menneisyyteen, jossa alkaa elää koko entisaikojen musiikkimaailma mekaanisine musiikki instrumentteineen: soittorasiat, mekaaniset pianot, viulut ja haitarit, posetiivit pienestä pöytämallista aina upeaan katuposetiivi Amadeukseen saakka, maailman suurin orkestrioni, 75- miehen Popper Goliath sekä lukuisat äänentoistoon ja taltiointiin käytetyt fonografit, gramofonit ja jukeboksit.

Koko mekaanisen musiikin historia vuodesta 1850 nykypäiviin saakka nähtävänä ja kuultavana.

Kesäinen Varkaus. Hiljaisten ja ujojen ihmisten ja järvien kaupunki. Ennen täällä ei juurikaan ollut mitään, mutta pienen tutkiskelun jälkeen täältähän löytyy vaikka vallan mitä. Kahviloita on ilmestynyt tähän pieneen kaupunkiin viime aikoina ripeään tahtiin. Omasta mielestä silti sisustukseen ja kahviloiden yleisolemukseen voisi panostaa vähän enemmän. Hoi hei Varkauden kahvilayrittäjät! Eipä täällä juurikaan ole kahviloita minne on mukava mennä istuskelemaan ja jutustelemaan kavereiden kanssa. Kolkkoja ja tylsiä paikkoja missä käydään kahvit viidessä minuutissa juomassa ja sitten siirrytään kaupungille.

Täältä löytyy kuitenkin terassikahviloita huh heijaa onneksi. Vaikkapa kelit ei ihan aurinkoisimmat ole niin voi pihalla silti istuskella, mikäli kahvilan yhteydessä semmoinen on. Tänään kävin kanavan kahvilassa, jossa pääsin maistamaan kyseisen paikan erikoisuutta Muikkuvohvelia. Varkaudessa on tällä hetkellä siis pyörimässä vohvelikilpailu, johon useita kahviloita on osallistunut. Asiakkaat paikkoja kierrellen äänestävät parhaan vohvelipaikan.

Veneilijät voivat pysähtyä tähän paikkaan hengähtämään ja myöhemmin kesällä heinäkuun tienoilla paikka saa hiukan uutta ilmettä. Tänne tullaan järjestämään paljon erilaista tapahtumaa. Livemusiikkia, museoautojen ja puuveneiden kokoontumisajoja, lavatansseja ja muuta mukavaa :) Vanhaan kanavaan ollaan myös kaavailemassa hullulta kuulostavaa, mutta järjettömän hienolla idealla suunniteltua juttua. Siitä toivottavasti lisää myöhemmin!

Ps. Bongatkaa kuvista Nillan muikea hymy. Hah hah.

Matka jatkui Tampereelta kotiseudulle Varkauteen. Siinä välissä pieni pysähdys Pandan tehtaalle ostamaan lakua ja sitä kautta Jyväskylään Ysitien Lemmikki - eläinpuistoon. Olen tässä paikassa joskus pienempänäkin vieraillut ja voin sanoa, että tämä kerta oli ihan yhtä jännittävä. Oli pupuja, laamoja, poni ja kissanpentuja, jostain nurkan takaa villisiat röhki ja toisessa nurkassa porot vipelsi. Oli nähtävää ja ihmeteltävää.

Vaikka paikka onkin suunnattu lapsiperheille niin voin vaan kuvitella viettäväni täällä kesäpäivää naureskellen lampaiden ääntelyille pikku kaveriporukalla. Ei se sitä iloa tästä vie vaikka ikää on enemmän kuin 6 vuotta. :) Täällä laamatkin ovat kuulemma niin kilttejä, etteivät päälle sylje. Nou hätä. Alueelta löytyi myös pupusaari, missä oli ihan pieniä ja vähän varttuneempiakin kaneja. Niitä sai ottaa syliin, tai ainakin muutamat villit lapsisankarit niitä siellä pyydystelivät kainaloihinsa. Voi pupuraukat.

Ihanaa nähdä edelliskesien kaupungissa tylsistelyjen jälkeen erilaista kesää ympäri Suomea. Itse tykkään juurikin vähän maalaisemmasta elämästä. Luonnosta, livemusiikista, iloisista ihmisistä, kirpputoreilusta ja ihan niistä toreistakin. Mutta kukapa ei? Tämä on ihan kivaa vaihtelua jopa sille päivittäiselle Facebook kyttäämiselle ja sunnuntain manailuille.

Ota tästä menovinkkeli ja suuntaappa eläinpuistoon Jykylän nurkille. Itse taikka lasten kanssa. Nettisivuston mukaan siellä olis tänä kesänä mahdollisuus myös perhemajoitukseen. Täältä lisää siitä; http://www.ysitienlemmikki.fi/ .

Tampereelta isolle tielle ja sieltä vähän pienemmille, etsien samalla jotain hienoa paikkaa tai tapahtumaa. Vesitorni ja nukketeatteri livahti ohi siinä ajaessa, grilli jos toinenkin ja sen jälkeen kuin salama kirkkaalta taivaalta näin jotain! Jännittävää, nimittäin Hinttalan kotiseututalon.

Punaiset vanhat puurakennukset, verstaita ja savusauna. Paljon ihmisiä ja elävää musiikkia. Harmonikkakerho oli nimittäin kerääntynyt soittamaan musiikkia joka viikkoiseen ilmaistapahtumaan Nokian Hinttalaan. Itselle nämä tuntuivat vähän maalaisfestareilta. Kukkamekko ja essu päälle, hiukset letille ja kaulin kätteen, toiseen pullapitko? Vähän ympäri tanssahtelua ja muuta. Tai sitten ei, vaikka kiva niin olis ollut tehdä niin sekin jäi tällä kertaa väliin. Musiikin kuuntelu ja se että ihmiset nautti tapahtumasta sai minutkin hyvälle mielelle.

Hinttalassa järjestetään tapahtumia melkein päivittäin ja suosittelen tänne pysähtymään mikäli mahdollista ja mikäli yhtään haluaa kipuilla vuosikymmeniä taaksepäin. Täällä ei ihan nykyajan menot ole :) Lapsille löytyy menoa käsityöpajoilta ja kahvila Elsa palvelee nälkäisimpiä. Savusaunakin koreilee puiden suojassa. Tosin 2000 luvun alusta asti käyttämättömänä se on siinä paikallaan elänyt. Ennen se lämmitettiin kerran vuodessa palomiehille käyttöön, mutta nyt saavat palomiehet savustella muualla.

Päärakennuksessa sijaitsee museo, missä kalusteita ja muita esineitä on vuosikymmenien takaa. Itse kerkesin jo päästä haaveilemaan miten sisustaisin olohuoneen ihanien puulattioiden huomaan. Kaikki rakennukset ovat entisellään, eikä niille ole tehty mitään entisöintejä. Ihanaa!

Lisätietoja kyseisestä paikasta voi kalastella osoitteesta http://www.nokiankaupunki.fi/@Bin/5604506/Hinttalan+kesä+2013_kronologinen.pdf

Sieltä löytyy Hinttalan kesäohjelmisto :)

Tällä Varpusella on ollut aika kiirus. Häslinkiä ja häslinkiä. Tällä hetkellä majailen Tampereella ja kotiin oli tänään tarkoitus palata. Saa nähdä onnistuuko.

Eilen kipaisin taas paikassa, jossa lapsuuden kesiä tuli vieteltyä. Tampereen Camping Härmälässä siispä. Muistin paikan nimen Härmälä, mutten paikkaa ulkonältään. Paikalle kun saavuin niin jopas alkoi muistoja päähän virtaamaan. Muistin myös sen, että leirintäalueen uimaranta oli tuolloin ihan lempipaikkoja. Nyt todella kylmän ja sateisen kelin takia en veteen kuitenkaan uskaltanut.. vaikka mieli olisi tehnyt!

Vilkas leirintäalue hyvällä paikalla Pyhäjärven rannalla, 4 km Tampereen keskustasta. Alueelle on hyvät liikenneyhteydet keskustasta. Runasaasti majoituskapasiteettia; teltta- ja vaunupaikkoja sekä 2-5 hengen leirintämökkejä. Alueella on lisäksi pizzeria, kesäkioski, rantasaunoja, uimaranta, minigolf sekä muita harrastevälineitä.

Leirintäalueella oli aika hiljaista, niinkuin aika monessa muussakin vierailemassani paikassa. Kesäkuu kuulemma aina aika hiljaista. Kävijämäärät sitten nousevat heinäkuun aikoina. Silti itse olen leirintäalue -ihmisiä henkeen ja vereen. Näissä tulee tutustuttua aina uusiin ihmisiin ja asiakaspalvelijat lähes aina iloisia. Jos vaan sauna on lämmittämässä ja ranta viilentämässä, niin eihän sinne muuta tarvitse. :)

Ainut miinus tästä paikasta mieleen tuli mökeistä. Ei ne niin kodikkaita ollut, enemmänkin juuri mökkejä. Viileän kelin takia sisälläkin oli aika vilpakka, mutta luulen että viihtyisin minäkin näissä mökeissä jos vaan oikein kesäkeli olisi! Mökit olivat sili ihan tosi SÖPÖJÄ. Hah. Plussiapa sitten löytyykin; vihreys ja luonto ympärillä, vaikkakin asuintaloja aika lähellä olikin, hyvä ranta ja rantasaunat ja muutenkin koko yleisolemus on tosi mukava! Ihana paikka, ainakin omasta mielestä :)

Ihanaa saada aurinkoisille päiville vähän vastapainoa näin ukkosen muodossa. Oon aina pitänyt myrskyistä kun hullu puurosta. Pienenä useinkin yöllä menin autokatokseen istumaan ja tuijottamaan salamoita peitto ympärilläni. Nää ilmat on ihan mahtavia!! Nyt ei vaan netti meinannut toimia, joten blogin kirjoitusaika meni parkkipaikalla istuessa ja taivasta tuijotellessa.

Olen myös miettinyt minne suuntaan juhannuksena. Kaikki ovat luultavammin ystäväpiiristä menossa Tahkolle, joten itsellä on suunnitelmat ihan auki! Mietinnässä olis meidän oman mökin lähettyvillä oleva paikka, jossa muutamasti on tullut juhannusta vietettyä. Veneily ja kokko on kuitenkin ehdottomia juttuja, muuten ei juhannus ole juhannus.

Noh mutta missäpä sitä yövyttiin kun eilen kesämaahan pääsi leikkimään? -Punkaharjun Lomakeskuksessa! Siellähän on ennenkin tullut oleiltua, mutta nyt paikka näyttikin ihan eri paikalta kun silloin vuosia sitten. Paikkaa on uudistettu ja ihan leirintäalueen keskukseen rakennettu upea luhtitalo, jossa huoneistot oli kyllä toodella hienoja ja kodikkaita. Rakennus haisi (tuoksui!!) uudelta, maalatulta ja tosiaan vasta rakennetulta. Muutamasti jäinkin nuuhkimaan käytävää hah.

Itse pääsin yöpymään kahden hengen saunalliseen huoneeseen, isolla parvekkeella. Saunaan oli tarkoita mennä, mutta rankka ajelu päivittäin vie voimia ja sängyn pohjalta löysin itseni jo aikaisin. Ennen kuitenkin nukkumaan menoa kävin kuuntelemassa livemusiikkia, iloisia ihmisiä ja nauttimassa vähän Suomen vilpakasta illasta. Livemusiikki oli kyllä hyvä juttu ja ihmiset viihtyi, tai ainakin siltä näytti :)

Punkaharjun Lomakeskus on monipuolinen, ympärivuotinen lomapaikka Saimaan rannalla, Suomen kaunemmassa maisemassa. Upea Saimaan järviluonto tarjoaa poikkeuksellisen hyvät ulkoilumaastot kaikkina vuodenaikoina. Kesällä Punkaharjulla veneillään, melotaan ja pyöräillään, talvella hiihdetään, luistellaan ja lumikenkäillään.

Nyt on ainakin nukuttu viikon ajan hyvin ja huomenna on hyvä lähteä kotiuttamaan täältä Savosta siskon lapsia heidän uuteen kotiinsa Tampereelle. Joten tämä Savonbloggaaja siirtyy nyt kuuntelemaan savonmurteen sijasta jotain muuta murretta..:)

Savonlinnasta suuntasin Punkaharjulle. Yhteen niistä paikoista, jossa lapsuuden juhannukset vietin, hyvin muistoin. Nimittäin Punkaharjun Kesämaahan. Luulen, että oli jo aika käydä vilkaisemassa paikkaa näin monen monen vuoden jälkeen.

Lapsena tosiaan tutustuin tuolla paikassa jos toiseen niin kymmenenteenkin ihmiseen. Tällä hetkellä muutama heistä vieläkin ystävinä :) Kesämaa ei silti tarjonnut meikäläiselle ihan niitä samoja kokemuksia kuin silloin vuosia sitten. Olihan siellä pomppulinnoja, krokotiili vesiliukumäki, uima-altaita ja muita huisia juttuja, mutta myöntämättä iän tuoma tylsyys pistää vastaan. Tai eipä välttämättä niinkään vastaan olisi pistänyt, mutta minä kylmäallergikko en veteen mielelläni vähän vilpakammalla ilmalla jalkaani pistä. Pomppulinna sai kyytiä kuitenkin ihan niinkuin polkuautotkin!

Vesi- ja puuhapuisto Kesämaa sijaitsee Saimaan rannalla, noin 20 kilometrin päässä Savonlinnan keskustasta Punkaharjun lomakeskuksen alueella. Puistosta löytyy useita liukumäkiä ja altaita eri ikäisille, polkuautopuisto, törmäilyveneitä ja paljon muuta mukavaa puuhaa. Tekemistä on myös kesän viileämpinä päivinä. Vaikkapa kiipeilyä, melontaa, polkuautopuistoa tai pelaamista. Sauna- ja pukutilat ovat uusittuja ja siistejä. Alueella on kaksi grillikatosta ja auringonottoon varattu tilava alue.

Kesämaassa viihtyy koko perhe. Vanhemmat voivat olla mukana monissa laitteissa, ja istuma-, auringonotto- ja oleskelupaikkoja on runsaasti.

Tätäpä paikkaa suosittelen lämpimästi kaikille lapsiperheille! Lapset viihtyvät varmasti ja siinä mukana varmasti isät ja äiditkin. Itsellä olis tänne tarkoitus palata siskon lasten kanssa ehkä tänä kesänä ja jos ei vielä nyt niin viimeistään ensi kesänä. Takaan, että lapset tykkäävät tästä paikasta enemmän kuin joulupukista!

Perhehotelli Hospitz. Ei voi muuta sanoa, kuin että huh ja huh. Jos ja kun joskus naimisiin menen, niin paikkahan häille on nyt tiedossa. Ehkä ainakin melkein..:) Asiakaspalvelijat olivat tuassiinsa hyvin savolaisia, eli mukavia ja rentoja. Täytyy tässä vaiheessa vähän kehuskella taas näitä Savon immeisiä.. Mutten suinkaan asiakaspalvelijoiden takia tähän paikkaan ihastunut, vaan sisustukseen ja koko yleisolemukseen. Ai että. Korkeat huoneet... Niistä minä pidän. Hotellin takapihalla oli myös iso terassi ihan rannan läheisyydessä. Vieressään vierasvenesatama ja uimaranta leikkipaikkoineen.

Koko Savonlinna ja tämä kaupunginosa jossa hotelli sijaitsi oli kyllä uskomattoman upea. Tuntui vähän siltä, kun ei edes Suomessa olis ollut. Missä lie. Kadut oli ihanan kodikkaita ja koko arkkitehtuuri erilaista ja taidokasta.

Hotelli sijaitsee osoitteessa Linnankatu 20, 57130 Savonlinna. Saimaan rannalla ja Olavinlinnan läheisyydessä. Rakennus piirtyi arkkitehti Wivi Lönnin kynästä ja valmistui vuonna 1933. Hotellissa on 21 yksilöllistä huonetta ja yhteensä 52 majoituspaikkaa. Uudistetussa hotellissa on juhla- ja kokoustilat, sekä puutarhaterassi. Paikka on avoinna vapusta aina jouluun saakka, joten ympärivuotisesti tästä ei pääse kuitenkaan nauttimaan.

Täällä uni maitti  melkein paremmin kuin hyvin. Kotona on tottunut nukkumaan valoisassa huoneessa, jossa valkoiset verhot kuultaa kaiken valon läpi, joten hotellissa yöpyessä on aamulla vaikeaa päästä sängystä ylös. Huone pysyy hämäränä ja taisinpa tämänkin takia ennen huoneen luovutusta pienet torkut tirpaista.

Mistäpä löysin itseni? Naapurikaupungin huipulta, eli Puijon tornista Kuopiosta. Ensimmäinen kerta täällä, vaikka kyläilyjä on tullut tehtyä Kuopioon useampaankin otteeseen. Tykkään hirveästi maisemista, joita Savo kyllä tarjoaa ja täällähän niitä riitti loputtomiin. Näkyi taas metsiä, järviä, jopa se mäkihyppytorni. Liikennettäkin, jota ei maan tasalla onneksi näy, eikä juurikaan kuulu. Paikka tuntui jotenkin maalaiselta moottoritien hälinässä muutamia tunteja olleena. Hyvällä tapaa toki.

Ympärillä oli muutamia turisteja kamerat taivaisiin ojossa. Veikkaisinpa, että puijon tornia kuvaillen. Noh.. mitäs muutakaan. Kyllä itsekin siinä hälinässä kameran tempasin repusta kätösiin ja nappasin muutaman kuvan.

"Puijon torni on maamerkki, joka Kuopioon saavuttaessa erottuu jo kaukaa. Se sijaitsee keskellä kaupunkia vain parin kilometrin päässä kuusuisasta Kuopion torista. Mäen harjalla seisovasta tornista avautuvat poikkeuksellisen laajat ja kauniit näkymät suomalaiseen järvimaisemaan sekä Kuopion kaupunkiin. Näitä maisemia käy vuosittain ihailemassa noin 80 000 ihmistä. Torni on rakennettu 1963 ja huippu yltää 75 metriin."

Ei juurikaan ihmisiä ollut paikalla, kun sinne saavuin. Hissillä huipulle ja muutamat rappuset ulko-ovelle, ovi auki tuulen nopeudella ja minä perässä ihailemaan maisemia. Hame ei tuolla ihan niinkään paras vaihtoehto ollut, meinaan että sekunnin jos toisen välein hame oli korvissa. Tästä voi siis jokainen ottaa vähän vinkkiä. Vink vink.

Tornista löytyi näköalatasanteen lisäksi myös kahvila ja pyörivä ravintola. Ravintola on kuuluisa maukkaasta ruoastaan ja valtakunnan parhaista ikkunapöydistä 224 metriä Kallaveden pinnan yläpuolella. Itse hetken seilailujen jälkeen ravintolassa tokaisin paikan pyörivän... Vauhti ei siis hurja ole (ympäri tunnissa), joten huono olokaan tuosta vauhdista ei pääse tulemaan. Hurjapäät voivat siirtyä huvipuistoihin :)

Ravintolalla on tarjota myös omaa Puijo olutta. Sitä alettiin valmistaa 1932 kieltolain kumoamisen jälkeen Oy Gust. Raninin toimesta, pullo ainakin oli hieno! Itse en oluen ystävä ole, joten ei tämä välttämättä omia makunystyröitä olis palavellut.

Tornin jälkeen pääsin yöpymään idylliseen hotelli-ravintola Puijon Majaan. Tämä sijaitsee siis tornin kupeessa, metsien ympäröimänä. Kodikas ja asiakasystävällinen paikka. Hieman hiljainen ja rauhallisempi iltapäiväsellä sinne saapuessa. Lounasaikaan paikka kuhiseekin työmiehiä ja muita lounastajia. Huonekin oli ihanan viileä, mikä oli tässä tilanteessa parempi kun hyvä! Ihanat kiitokset Puijon Majalle :)

Huh heijaa! Kuumuus on ja pysyy niskan päällä. Luvan saa pysyäkin! Vaikka autolla ajaminen onkin rikkinäisen ilmastoinnin takia todella kuumaa ja hikistä hommaa, sai varkauelainen kahvila vähän oloa viilenemään.

Kotikaupunkini, ihana ja rakas Varkaus. Tällä hetkellä kasvoja hikoiluttavan kuuma, mutta pienen kokonsa ansiosta ovat täällä rannatkin lähellä. Pulahtamaan voi siis melkein parilla askeleella päästä mistä vain. (Melkein!!) Jos ei parilla askeleella, niin voi järvimaisemista päästä nauttimaan vierailemassani paikassa. Vesitornin Kahvilassa.

Vesitornin on suunnitellut Kalevi Väyrynen vuonna 1956. Torni hipuaa 45 metriin saakka, joten kuumana päivänä tuulenvire on varma pelastaja, 265 portaan kanssa saa varmasti kivan alkulämmittelyn, mutta kaikkien onneksi tornissa on myös hissi käytössä.. Heh-heh.

Vesitornin kahvila on mukava paikka oleskella, syödä vaikka pehmistä tai maistaa vesitornin omaa viiniä, muita virvokkeita unohtamattakaan. Tarjolla on vaikka mitä! Varmasti itse kullekin sieltä jotain löytyy :) Jos ei nesteytystä tai huikopalaa, niin aurinkotuolit palvelevat varmasti itse auringonottajia, aivan kuten pirteät ja iloiset tytöt kassallakin. Itse sain maistettavaksi suositun cocktail vohvelin, joka myöntämättä yllätti. Puuh! Niin kokonsa, kuin makunsakin ansiosta. Lautaselta löytyi vaikka mitä; vohveli, jokirapua, kananmunaa, savulohta, graavilohta, tomaattia, kurkkua ja ihan itse täällä Varkaudessa kasvatettua savusampea. Taisi siinä majoneesiakin olla. Aika tuhti annos! Tämän pääsin syömään ystäväni kanssa, sillä ei sitten millään tämän tytön napaan koko annos olisi mahtunut. Vesitornissa saa jos jonkinmoista vohvelia, suolaisena ja makeana; vaikka millä täytteillä.

Melkein ja jopa yhtä ihanaa Kahvilassa ovat maisemat. Voi kaiteeseen jumahtaa nojailemaan ja katselemaan liikennettä, rakennuksia ja vaikka taivasta. Mikseipä myös kiikaroimaan? Paikkaa suosittelen nautiskelijoille ja niille, jotka tätä kuuluisaa sampea haluavat maistaa! Paikka sijaitsee Taulumäen kaupunginosassa Nakskovinkadun päässä. Eli kävelymatkan päästä kaikesta, aikalailla kaupungin keskellä lähellä muita palveluita. Vesitornin kahvilaan eikun siis vuan kaikki pysähtymään..:)

Tsirp!

Minä Varpunen, valokuvaamisesta ja reissaamisesta kiinnostunut savolainen, iloinen, spontaani ja pirteä Nilla tulen kirjoittelemaan teille kuvarikkaita ja toivottavasti myös mielenkiintoisia postauksia eri matkakohteista tämän kesän ajan. Ehkä lyhyemmän tai pidemmänkin aikaa. Sää, mahdollisuudet ja osaaminen sen näyttäköön. Rakastan luontoa, järveä, metsiä, kirppistelyä, vaatteita, teetä ja tietenkin iloisia ihmisiä, niin kuin myös tuota taivaalla paistavaa ja mieltä piristävää aurinkoa. Mahtaako näitä Savosta tai lähialueilta löytyä? Jos ei, niin kaivetaan ne kivenkoloista ja suunpielistä esiin ja pistetään kesä aluilleen iloisella meiningillä! Kömmähdykset niin kuin onnistuneetkin hetket tulen teille tänne kertomaan. Seikkailunhaluisena ihmisenä tulen varmasti kiertämään erilaisia ja viihdyttäviä matkailukohteita tänne kaiken raportoiden!

Tästä alkakoon siis Savon matkakohteiden testaus. Tarjoaako Savo kaupunkilaisille, lapsiperheille, kaveriporukalla matkaaville tai vaikkapa itse minulle sopivaa reissupaikkaa tai tapahtumaa? Se lähdetään testaamaan.

Yhteyttäkin minuun voi ottaa huoletta numerosta 044 359 9960, mikäli sinulla sattuu olemaan ehdotettavana jokin paikka tai tapahtuma :) Otan ehdotuksia ilomielin vastaan!

Nilla kiittää ja kuittaa hymyissä suin :)