Paula
Perhekohde lähellä Kuopion keskustaa, saavutettavissa helposti omalla autolla, bussilla ja kesällä vaikkapa laivalla. Majoituskin löytyy ihan vierestä Rauhalahden leirintäalueelta.
Eläinpuiston alueelta löytyy tuttuja eläimiä kanoista ja kaneista, possuihin, lehmiin ja iki-ihaniin kissanpoikiin, joita voi käydä silittelemässä. Alue on sopivan kokoinen pienen lapsen kanssa liikkua ja eläimiä pääsee katsomaan läheltä. Näin aikuisena olisin kuitenkin toivonut enemmän eläimiä ihmeteltäväksi.
Kevät on luonnossa liikkujan kulta-aikaa. On hauska katsoa miten luonto herää kesään. Vesiputouksilla käynti kannattaa ajoittaa keväälle juuri siihen, kun kyseisen paikan jäiden ja lumien sulaminen on parhaassa vauhdissa. Näin näkee komeimmat kuohut.
Vappupäivän kunniaksi lähdimme retkelle Korkeakoskelle Kuopion Maaningalle. Vierailuaika oli juuri oikea, retkeijöitä riitti ja kuohut olivat tosiaan komeita.
Korkeakoski on Suomen korkein vapaana virtava koski. Sen korkeus on noin 36 metriä. Vesiputouksen lisäksi alueella on luontopolku. Korkeakoski sijaitsee Pohjois-Savossa Maaningan Tuovilanlahdessa. Kuopiosta matkaa tulee noin 60 kilometriä.
Vesiputoukselle on helppo mennä lasten kanssa, parkkipaikalta on lyhyt kävelymatka. Parhaille katselupaikoille on tehty polut ja kävelysillat, ja hyväkuntoiset portaat vievät rotkoon, joten putousta pääsee ihailemaan myös alhaalta. Putouksen välittömässä läheisyydessä on nuotiopaikka vaikkapa makkaran paistoon. Kesäaikaan vesiputouksen parkkipaikalla on avoinna kioski.
Suosittelen!
Riisa on yksi näyttävimmistä museoista, joita Suomesta löytyy. Riisan näyttelytiloihin astuessa tuntuu kuin kiire ja melu katoaisivat maailmasta. Toinen toistaan vaikuttavammat esineet ja taulut kutsuvat tutkimaan niitä tarkemmin.
Mikä on Riisa?
Riisa tulee venäjänkielen sanasta, joka tarkoittaa metallista valimistettu, ikonia suojaavaa koristeellista suojalevyä. Riisaa pidetään ikonin kuvan päällä.
Suomen ortodiksinen kirkkomuseo
Museo sijaitsee Kuopiossa ja se on yksi kansainvälisesti huomattavimmista ortodoksista kirkkomuseoista. Riisan tehtävänä on tallentaa, säilyttää, tukia ja esitellä Suomen ortodoksisen kirkon historiaa ja sen ainutlaatuista kulttuuriperintöä.
Suosittelen poikkeamista Riisan rauhassa ja kiitän Riisan henkilökuntaa ystävällisestä opastuksesta!
Museon omin sanoin: RIISA on museo, jolla on sielu.
Tallinnan Vanhan Kaupungin joulutorilla tunnelma on rauhallinen ja jouluinen, vaikka lumesta ei ole tietoakaan. Ihana glögin tuoksu leijuu ilmassa. Vaikka joulutori ei mitään ostohuumaa tarjoakaan, niin suosittelen kokemuksena kaikille, jotka etsivät joulun tunnelmaa.
Monella kaupungilla on mielenkiintoisia syntytarinoita. Yksi mielenkiintoisimmista kuulemistani on Riian syntytarina.
Riian legenda kertoo kuinka kauan sitten ennenkuin Riikan kaupunki perustettiin, vahva mies Big Christopher kuljetti ihmisiä Daugava-joen yli. Eräänä yönä Big Christopher kuuli lapsen itkua joen toiselta puolelta. Christopher lähti heti noutamaan lasta. Joen puolessa välissä lapsi muuttui painavammaksi ja painavammaksi, niin että Cristopher jaksoi hädin tuskin kantaa lapsen joen toiselle puolelle. Laskettuaan lapsen maalle Chistopher painu väsyneenä maahan ja nukahti. Aamulla herätessään hän näki suuren kultasäkin lapsen tilalla. Nämä rahat käytettiin aikanaan kaupungin - Riika - perustamiseksi.
Toinen versio on, että Cristopher kantoi Kristus-lapsen joen yli ja taakka muuttui painavammaksi sitä mukaan, mitä suuremmaksi ihmisten syntitaakka kasvoi.
No, jokainen uskoo kumpaa versiota haluaa....
Korkeasaaren eläinpuisto on perustettu jo 1889 eli puisto viettää 128-vuotissyntymäpäiviään tänä vuonna. Eläinpuisto on varmasti yksi Helsingin suosituimpia nähtävyyksiä.
Päätin ottaa Korkeasaaren reissustani kaiken irti ja hyppäsin vesibussin Kauppatorilta. Matka kestää noin 20 minuuttia ja varsinkin ruuhka-aikaan on varmasti nopeampi keino päästä kohteeseen kuin bussi. Saapumisohjeet löytyvät täältä »
Vesitse saareen saapuessa pääsee ensimmäiseksi tutustumaan epäilemättä saaren kiinnostavimpaan osaan, kissalaaksoon. Lämpimänä päivänä kissalaaksossa lienee rauhallisempaa petojen vetäessä päiväunia, mutta tällä kertaa kissalaakson kuningas otti kävijät vastaan kuuluvilla karjaisuillaan (kuva 1). Kissalaaksossa pääsee tutustumaan myös muihin kissapetoihin, mm. amurintiikeriin (kuva 2) ja amurinleopardiin (kuva 3).
Kierros jatkuu ja vastaan tulee monia tutumpia eläimiä; leikkisä saukko, riikinkukot (kuva 4), hirvet, metsäpeurat ja monet muut kunnes kulkijan tie vie karhulinnaan. Mitäs siellä puuhaillaan tänään? No, oikein makeat päiväunet menossa (kuva 5)... melkein alkaa itseänikin nukuttamaan katsoessani leppoisaa kellimistä.
Keskisessä saaressa majaansa pitävät mm. milu (kuva 6), kamelit (kuva 7) ja ihastuttavat kengurut (kuva 8). Varaakohan kuvan kaveri ruuan kokonaan itselleen vai onko ruokakaukalo tarhan paras nukkumapaikka?
Päätän kierrokseni Africasia-taloon, jossa asustavat mm. gundit (kuva 9) ja pikkumangustit (kuva 10).
Korkeasaari on kesäaikaan avoinna joka päivä kello 10-20.
Korkeasaaren nettisivuilla on paljon sen asukkaiden kuvia ja hyödyllistä tietoa eläimistä. Kannattaa tutustua ensin niihin ja sen jälkeen pakata eväitä reppuun ja suunnata itse eläinpuistoon!
Riian vanhat zeppelinhallit on otettu hyötykäyttöön, jokainen halli kätkee sisäänsä oman makumaailmansa; löytyy kalahalli, lihahalli, hedelmä- ja vihanneshalli, jotka kaikki tarjoavat jos minkä näköistä ihmeteltävää.
Hallien pihalla on joka päivä markkinameininki vaate- ja rihkamakauppiaineen, mutta myös valtavat hedelmä- ja marjatiskit ja lumoavat kukkakauppat tarjoavat silmänruokaa. Voi jos meilläkin kukkakimput saisi lähellekään Riian hintaan, niin meillä ainakin kukkia olisi aina kotia kaunistamassa.
Tallinna on tullut vuosien varrella jo sen verran tutuksi, että viime kesänä päätimme jatkaa matkaa hieman etelämmäksi, suuntana Riika, jota Baltian Pariisiksikin kutsutaan.
Riika sijaitsee Daugava-joen varrella muutaman ajotunnin päässä Tallinnasta etelään (kuva 1). Siinä missä Tallinnan hintataso on noussut lähemmän kotimaamme hintoja, Riikassa hintataso on edelleen edullinen.
Riika on kaunis, rauhallinen kaupunki, jossa yhdistyvät kaunis arkkitehtuuri ja tunnelma sekä jo aikaa sitten rappeutunut neuvostoaikainen ympäristö. Pitkän miinuksen kaupunki saa ravintoloistaan ja ruuastaan. Ruokamatkailijoille en kaupunkia suosittele, mutta muille kyllä.
Kaupunkikuvaa hallitsee Milda-patsas, jonka sanotaan pyllistävän itään ja katsovan länteen. Patsaan juurella näkee päivittäin useita kertoja vahdinvaihtoseremonia, kun Latvialaiset sotilaan seisovat kunniavartiossa patsaan juurella (kuva 2 ja 3).
Upeita kirkkoja näkee eripuolilla kaupunkia (kuva 4 ja 5). Vanha kaupunki tarjoaa mm. Mustapäiden talon (kuva 6) ja torin tunnelman.
Riikassa on useita museoita, joihin on ilmainen sisäänpääsy. Me vierailimme Latvian sotamuseossa vanhan kaupungin laidalla (kuva 7).
Keskuspuistosta löytyy avioliittosilta (kuva 8), johon vanhan perinteen mukaisesti käydään hääpäivänä ripustamassa lukko merkkinä ikuisesta rakkaudesta. Pimeän aikaan sillan alla käy kuulemma kuhina, kun rakkauden loputtua sulhaset etsivät vedestä omaan lukkoon sopivaa avainta :)
Aurinko hellii, ihmiset ovat iloisella tuulella, järvi- ja puistomaisema, alueelle on helppo tulla, myös alueen ulkopuoliset palvelut ovat lähellä. Kaikki nämä toteutuvat 
Kuopion Väinölänniemellä ja Kuopio Rockcock -festareilla.
Vänärille kokoontui heinäkuun viimeisenä viikonloppuna noin 18 000 rokkivierasta, perjantain rokkipäivä oli loppuunmyyty. Väkeä riitti laidasta laitaan, musiikkikattausta ei rokkigenreen kokonaisuudessaan saa istumaan millään, mikä on vain hyvä asia meidän vieraiden kannalta. Siinä missä toisaalla rokkasivat Santa Cruz ja Stami1na, toisaalla Jari Sillanpää laulatti yleisöä. Tätä on suomalainen kesäviikonloppu parhaimmillaan!
Kuten jo aiemmin kirjoitinkin mieleenpainuvin rokkivieras mitä vastaani tuli oli alle kouluikäinen pikkutyttö, joka isänsä sylissä lauloi mukana kaikki Antti Tuiskun biisit. Mutta ketä muita artisteja festarivieraat olivat tulleet katsomaan?
Kaverukset Minna ja Johanna olivat saapuneet Vänärille Tampereelta. Kuopiossa naiset ovat vierailleet aiemminkin, mutta Rockcockissa he olivat ensimmäisen kerran. Erityisesti naiset odottivat Whitesnaken ja The Soundsin keikkoja.
Joensuulaiset Anna ja Markku olivat varta vasten tulleet katsomaan Apulantaa. Myös heille kerta oli ensimmäinen Rockcockissa, mutta ei kuulemma viimeinen. Erityiskiitokset pariskunta antoi aurinkoiselle säälle ja vieraanvaraisille kuopiolaisille.
Kuopiolainen kuuden henkilön iloinen seurue omien sanojensa mukaan aikuisia naisia ja herrasmiehiä oli saapunut katsomaan Jari Sillanpäätä (erityisesti aikuiset naiset) 
ja lauantaina heitä kiinnosti eniten Popeda.
Ja ketkäs saivat parhaiten kirjoittajan huomion? No, tietysti Pate ja Costello, Klamydia, Battle Beast ja Reckless Love. Positiivisin yllätys oli ehdottomasti Antti Tuisku, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa livenä. Edelleen huomaan hyräileväni "...keinutaan Eteen ja taa taa en haluu lopettaa..."
Rokkimimmi kiittää ja kuittaa kesän 2016 rokin osalta, vetää jakkupuvun päälle, suuntaa työpaikalleen ja alkaa laskea päiviä tulevaan kesään!
Toinen Rockcock-päivä valkeni aurinkoisena, vaikkakin taivaalla olikin huolestuttavasti tummia pilviä. Onneksi sade pysyi poissa, joten mikään ei estänyt rokkikansaa. Järjestäjien ilmoituksen mukaan Rockcockissa kävi 18 000 henkilöä.
Edellisen päivän ja illan aiheuttamasti univajeesta johtuen tie vei Vänärille vasta hieman myöhässä, joten toinen päivä alkoi päälavalla esiintyneet Klamydian kuuntelulla (kuva 1). Vesku ja kumppanit karistivat viimeisetkin unihiekat nopeasti ja eipä aikaakaan, kun äänijänteitä avattiin bändin mukana
"...Alkaa P:llä loppuu A:lla
Hienoo olla Pohjanmaalla
Pellot tasaiset, mut kotiin johdattaa
Alkaa P:llä loppuu A:lla
Hienoo olla Pohjanmaalla
Vain maa pysyy, muu pois katoaa, katoaa..."
Rokkimimmistä kuoriutuu punk-leidi. Salainen puoli, jonka vain Vesku Jokinen saa esiin.
Festareiden paras puoli on, että siellä pääsee vaihtamaan tunnelmasta toiseen. Pahimpien Klamydia-höyryjen laannuttua olikin aika rauhoittua kuuntelemaan kaupungin omaa tyttöä Paula Vesalaa (kuva 2). Tästä voi vaan nauttia. Pistää miettimään mistä Paula ammentaa kaiken taiteellisuuden? Uskomattoman lahjakas nainen!
Ja taas tunnelma vaihtoon... Rantalavan räjäytti Battle Beast (kuvat 3 ja 4). Pahoittelyt bändille, joka pyysi yleisöä olemaan hymyilemättä ja pahalla tuulella. Ei onnistu, saitte meidät rokkaamaan ja nauttimaan. Muun muassa Black Ninja ja Touch In The Night kaikuivat kovaa ja korkealta Vänärin pimenevään iltaan.
Lauantain rokkikukko-tittelin vie ehdottomasti Pate Mustajärvi. Herranjestas sentään, mies on 60-vuotias, mutta näyttää vuosia nuoremmalta ja kuulostaa ehkä paremmalle kuin koskaan. Pitkä kuuma kesä, Mää ja Tapparan mies, Kersantti Karoliina ja monet muut tutut hitit saivat taas katsojan äänijänteet lujille. Sori kuitenkin Pate, suosikkini lavalla oli Costello, jonka hymy ja istumalihakset (öhöm... :)) valloittavat aina (kuvat 5 ja 6).
Monta tunnelmaa ja esiintyjää on jäänyt mainitsematta, mutta palataan vielä Rockcockin tiimoilta asiaan. Tulossa mm. kävijöiden tunnelmia ja lisää kuvia ja ehkä myös videoita.
Tässä vaiheessa jo kiitoksia muutamaan suuntaan: Kiitos aurinkoiselle Kuopiolle ja Väinölänniemelle! Kiitos Rockcockin järjestäjille hyvin onnistuneista festareista! Kiitos kuopiolaisille vieraanvaraisuudesta! Kiitos kaikille esiintyjille!
Kuopion Väinölänniemellä rokataan heinäkuun viimeisenä viikonloppuna jo 14. kerran. Tämä rokkimimmi on rokkaamassa ensimmäisen kerran, mutta ensimmäisen päivän perusteella tuskin viimeistä kertaa. Aurinkoinen ilma, iloiset ihmiset, hyvät järjestelyt ja loistavassa vedossa olevat artistit takasivat onnistuneen rokkiperjantain. Päivän artistikattaus oli laaja ja vaikka mieli olisi tehnytkin jokaisen esiintyjän keilalle, niin ei vaan ehtinyt. Kävin siis katsastamassa päälavan ja puistolavan esiintyjiä. Kuulin järjestäjien puhuvan, että ilta on loppuunmyyty. Hyvä kuopiolaiset ja rokkivieraat!
Itseoikeutettu "rokkikokemuksen" aloittaja oli Jari Sillanpää (kuva 1). Ei perinteinen rokkikukko, mutta kyllä Jarista kukoksi on. Lavalla ja lavan edessä kaikuivat muun muassa kaikille niin tutut Satulinna ja Sinä ansaitset kultaa, joiden aikana yleisö suorastaan hullaantui lauluun mukaan. Esityksen ilopilleri oli Gangnam style, jonka Siltsu veti taatulla viihdyttävällä tyylillään. Sillanpäässä ihailen eniten sitä, että hän on lavalla aina energinen ja ottaa yleisön haltuun, eikä herran naamasta näy ikinä, että olisi huono päivä vaan hän näyttää nauttivan joka hetkestä. Itseoikeutettu Vänärin kuningas!
Tyylikäs leidi Chisu (kuva 2) säkenöi puistolavalla seuraavana. Chisu tunnelmoi ja rokkasi taatulla tyylillä. Näin Chisun esiintyvän ensimmäistä kertaa livenä, tykkäsin. Chisun kappaleet sykähdyttävät tyylikkyydellään ja sanomallaan, puistolavan puitteet ja kesäaurinko olivat juuri sopivan intiimit tunnelmaan.
Muistan kuunnelleeni antaumuksella 80-luvulla kappaleita Here I Go Again, Still of the Night ja Is This Love. Nyt tarjoutui tilaisuus kuulla kappaleet livenä, kun Whitesnake ja David Coverdale (kuvat 3 ja 4) saapuivat Kuopioon. Vaikka ikä ehkä jo herrojen kasvoilta näkyy ja äänestä kuuluu, niin tunnelma keikalla oli kohdillaan.
Mitäs sitä sanoisi nuoresta miehestä nimeltä Antti Tuisku? Peto on irti, siinä kai se lyhykäisyydessään. Show oli rautaa alusta loppuun, pienemmät ja isommat fanit (myös ne "kaappifanit") tungeksivat lavan edessä ja suuri osa porukasta osasi kappaleiden sanat ja lauloi Antin mukana. (kuvat 5 ja 6). Ihanin rokkivieras oli esityksen ajan vieressämme, arviolta 5-6-vuotias tyttö isänsä sylissä osasi kaikkien kappaleiden sanat ulkoa ja lauloin antaumuksella mukana koko keikan ajan :) Järjestäjille pisteet Tuiskun siirtämisestä päälavalle, puistolava olisi ratkennut liitoksistaan, jos Antti ja fanit olisi sinne tungettu.
Illan jo pimennyttyä lavalle kipusi Apulanta (kuva 7), joka viimein tarjosi tulishown. Tanner tömisi ja aitaa kaatui hittien raikuessa Kuopion yöhön.
Lisää tunnelmia Rockcockista tulossa, mutta nyt rokkimimmi lähtee valmistumaan toiseen rokkipäivään.
Katajanokan vankilan alkuperäinen käyttötarkoitus tuli tiensä päähän vuonna 2002. Onneksi rakennusta ei jätetty ränsistymään tai sen tilalle rakennettu asuintaloja, vaan siitä alettiin rakentaa hotellia... hieno idea.
Katajanokan hotelli on rauhallinen ja viihtyisä paikka Helsingin keskustassa, kävelymatkan päässä iltamenoista.
Kävimme hotellissa ollessamme tutustumassa paikkaan oppaan johdolla ja kuulimme samalla mielenkiintoisia tarinoita paikasta ja sen historiasta. Vankilakappelissa järjestetään muun muassa syntymäpäiväjuhlia ja häitä; miltä kuulostaisi purjehtia avioliiton satamaan vankilassa? Joku voisi nähdä siinä tiettyä symboliikkaa :) Muutama selli on edelleen säilytetty alkuperäisessä muodossa, ei käy kateeksi niitä, jotka ovat aikanaan tiensä sinne löytäneet.
Harmittaa, kun en vielä tänä talvena ole päässyt vierailemaan Ranua eläinpuistossa. Tämä eläinpuisto ja sen asukkaat ovat varastaneet sydämeni ja palaan sinne aina uudelleen ja uudelleen eri vuodenaikoina.
Reitti on mukava kulkea, eläimillä on hyvän kokoiset ja siistit asuintilat, ystävällinen henkilökunta... mikäpä siellä päivää viettäessä.
Koska nyt ei ole tuoreita talvikuvia, niin fiilistellään aiempien reissujeni kuvilla.
Matka Ahvenanmaalle alkaa jo rentouttavalla laivamatkalla tällä kertaa Helsingistä. Vaikka Ahvenmaa kuuluu Suomeen, niin sinne kun rantautuu, tuntuu kuin ulkomaille menisi; ihmiset puhuvat vierasta kieltä, tunnelma on seesteinen ja rauhallinen, ruuhka-Suomesta ei ole tietoakaan.
Maarianhaminan satamassa meidät toivottaa tervetulleeksi museolaiva Pommern, joka on maailman ainut nelimastoinen rahtipurjelaiva, joka on säilytetty alkuperäisessä kunnossaan. Museolaivaan pääsee tutustumaan, tarkempia tietoja ja aukioloajat löytyvät täältä »
Lähdimme ajelemaan Maarianhaminasta eteenpäin tavoitteenamme Taffelin sipsitehdas, nam... mikä pettymys myymälä ei ollutkaan auki. Ahvenanmaalla ilmeisesti eletään seitsemän päiväistä viikkoa vain kesällä.
No, jatkoimme matkaa pitkin kaunista saarta Kastelholman linnalle. Linna on rakennettu 1300-luvulla. Käyttöön linna on otettu 1400-luvun alussa ja sitä on käytetty Ahvenanmaan hallintokeskuksena. Ei olisi enää pitänyt yllättyä, linna oli suljettu :)
Ahvenanmaa on kaunis paikka. Sinne täytyy palata kesällä, kun enemmän kohteita on avoinna!
Vaikka syksyinen ilma ei ole mukavinta aikaa laivan kannella, niin Helsinkiä on aina mukava katsoa eri näkökulmasta.
Tässä muutamia kuvia kauppatorin ja Suomen Linnan suuntaan meriperspektiivistä.
Kansallismuseo - tuo vaikuttava kivirakennus aivan Helsingin keskustassa - usein on tullut kuljettua ohi ja ihasteltua sisäänkäyntiä vartioivia karhuja (kuva 1), mutta sisään tuli mentyä vasta nyt ensimmäisen kerran. Vaikuttava paikka, täytyy myöntää. Tunnelma hiljainen ja rauhallinen, omakin kiire katoaa.
Kansallismuseossa esitellään suomalaisten vaiheita keskiajalta 1800-luvulle. Perusnäyttelyn aarrekammiossa esitellään mm. raha-, mitali- ja asekokoelmia (kuva 5). Valtakunta esittelee suomalaisten vaiheita mm. kirkon ja Venäjän osana (kuva 3 ja kuva 4). Itselleni mielenkiintoisin näyttely on maa ja kansa, joka esittelee suomalaista kansankulttuuria (kuva 2).
Mielenkiintoisin yksittäinen esine minulle oli noitapussi (kuva 6). Noitapussin sisältö oli kolme myyrän jalkaa, eläimen kynsi ja palanen kivitalttaa eli ukonkynsi. Tämä tiedoksi nykynoidille :)
Kansallismuseon osoite on Mannerheimintie 34, Helsinki
Museo on avoinna ti - su klo 11 - 18.
Museoon on vapaa pääsy joka perjantai klo 16 -18
www.kansallismuseo.fi
"Kallavesj, Kallavesj, järvii järvi, siinä pesj äet mun paetanj monta kertoo,
isä särillep pitj mertoo, veljmies salloo tuulastelj, tiirustelj, riijustelj..."
(Aaro Jalkanen)
Kallavesi, tuo Pohjois-Savon helmi, Suomen kymmenenneksi suurin järvi, tarjoaa aurinkoisella ilmalla kauniita maisemia (miten minä aina onnistunkin niitä löytämään. Vai onko kauneus katsojan silmässä?)
Kesäaikaan Kuopion maisemiin pääsee tutustumaan järvinäkökulmasta Kallavesi-risteilyllä. Itse hyppäsin eräänä aurinkoisena päivänä Koski-laivan kyytiin Saaristokaupungin kanavaristeilylle. Kuvat kertokoot puolestaan loput...
Kadriorgin puisto ja siellä sijaitseva linna ovat näkemisen arvoisia käyntikohteita Tallinnassa. Puisto sijaitseen noin 2,5 kilometrin päässä satamasta ja keskustasta, sinne löytää helposti kävellen, tai jos haluat säästää jalkojasi puistokävelyyn, voit mennä puistoon taksilla tai raitiovaunulla.
Puistossa on paljon kauniita kukkaistutuksia, lampia (kuva 1), patsaita ja isoja, komeita puita, sekä japanilainen puutarha. Paljon nähtävää koko perheelle. Isossa puistossa myös lasten on turvallista juoksennella. Penkeille voi istahtaa kuuntelemaan hiljaisuutta tai syömään eväitä.
Puistossa sijaitsevan Kadriorgin linnan rakennutti 1700-luvulla itse Pietari Suuri kesäasunnokseen. Linna sai nimensä Pietari Suuren vaimon Katariinan mukaan (kuvat 2 ja 3).
Kadriorgin linnalta lähtee puistotie kohti meren rantaa, jota seuraamalla pääsee Rusalkan muistopatsaalle (kuva 4). Siunausta antava enkelipatsas on pystytetty muistoksi vuonna 1893 uponneen taistelulaiva Rusalkan miehistölle. Patsaalta pääsee kävelylle Suomenlahden rannalle (kuva 5). Matkalla patsaalle näkee muutamia hauskoja liikennemerkkejä - varokaa ankkaa (kuva 6). Tahdon tällaisia myös meille :)
Tallinnan vanhaa kaupunkia ei voi ohittaa kaupungissa käydessään. Siellä sijaitsee monia kauppoja ja laadukkaita ravintoloita, joten lähes jokaisen matkailijan tie vie sinne jossain vaiheessa Tallinnassa käyntiä.
Vanha kaupunki on pinta-alaltaan pieni, joten se on helppo kiertää jalkaisin. Vanhan kaupungin muureilta näkee pitkälle kaupungin kattojen ylle ja merelle (kuva 1). Kävelyreitillä voi vanhojen talojen ihastelun ohessa käydä tutustumassa myös useampaan vanhaan kirkkoon, joista näyttävin (ja ahtain, koska kävijöitä näyttää riittävän ruuhkaksi asti) lienee Aleksanteri Nevskin ortodoksinen katedraali, joka sijaitsee Toompean mäen harjalla. Matkan varrelle osuu luontevasti myös Vapaudenaukio, jossa sijaitsee Viron vapaudenpatsas (kuva 3).
Vanhan kaupungin ravintoloista mainittakoon "pippurisäkki" Peppersack, josta saa aivan taivaallisen hyviä valkosipulileipiä, ja Goodwin, joka mainostaa itseään parhaaksi pihviravintolaksi. Goodwinin edustalla oleva härkä toivottaa vanhaan kaupunkiin menijät tervetulleiksi vanhaan kaupunkiin ja tietysti myös ravintolaan (kuva 4). Montakohan kuvaa herra-härästä otetaan vuosittain :)
