Sara
Lienee sanomattakin selvää, että kesä 2015 on ollut säiden puolesta hieman heikohko. Monet luultavasti pakenevat Suomen sateista suvea ulkomaille, vaikka kotimaassa riittää myös reissaamista ihan yhtä lailla. Tässä muutama hyväksi havaittu keino ottaa kotimaan matkailusta mahdollisimman paljon irti.
Roadtrip
Toissa kesänä lähdin yhden kaverin kanssa reissuun autolla, eikä meillä ollut mitään muita suunnitelmia reitin suhteen, kuin mennä aluksi Lempäälän nurkilla sijaitsevan Kuljun sekatavarakauppaan ja siitä jatkamaan Jyväskylään päin. Reissullamme yövyimme maailman järkyttävimmässä motellissa Korpilahdella, ajoimme läpi kaupunkien ja kuntien joiden olemassaolosta meillä ei ollut viimeistäkään aavistusta ennen kun olimme niiden läpi ajaneet, näimme upeita maisemia Järvi-Suomen lakeuksilla, yöpyen mukavilla leirintäalueilla Juvalla ja Lappeenrannassa.
Tärkeintä kuitenkin oli muistaa se, että kaikesta suunnitelmallisuudestaan/ sen puutteesta johtuen reissu oli aivan mahtava. Yöpyminen läpeensä homeisessa motellissa, ei valitettavasti kuulu miellyttävimpiin hotellikokemuksiini (etenkin ku sähköt olivat vielä poikki…) mutta jollain tapaa sekin oli yksi asia mitä muistellaan edelleen, oikeastaan tosi hauskana ja hyvänä muistona.
Roadtrippaajan kannattaa ehdottomasti ottaa matkalleen mukaan kartta, sillä kun puhelimen akut alkavat hyytyä ja nettiyhteys pätkii, voi mennä sormi suuhun. Lisäksi vaikka ei olisikaan suunnitellut nukkuvansa teltassa, kannattaa telttakin pakata matkaan, jos vaikka mieli muuttuisi. Suomessa on aivan älyttömiä määriä todella edullisia ja miellyttäviä leirintäalueita, joihin teltan kanssa majoittuu miltei kympillä per yö. Pienellä googlauksella lisäksi löytyy paljon erilaisia reittejä ympäri Suomen, joilla maisemat ovat kohdallaan.
Miniloma toiseen kaupunkiin
Ajatelkaa nyt, kuinka mukavaa olisikaan vaihtaa esimerkiksi viikonlopuksi maisemaa ja lähteä toiseen kotimaiseen kaupunkiin pienelle hotelli/kylpylälomalle. Jos ei halua lähteä omalla autollaan matkaan, kannattaa katsastaa ehdottomasti VR:n ja bussiyhtiöiden (esimerkiksi Onnibus, todella edullinen vaihtoehto!) kesätarjoukset ja päättää matkakohde.
Lisäksi erilaisia hotellivaihtoehtoja löytyy isommista kaupungeista rutkasti ja esimerkiksi omenahotellissa yöpyminen ei todellakaan tule kalliiksi. Erilaisia tarjouksia hotelleiöistä löytyy jatkuvasti ja usein ns. kalliimatkin hotellit tarjoavat älyttömän hyvään hintaan huoneita.
Mikäli kuitenkin tuntuu, ettei Suomessa ole enää kaupunkia jonne lähteä, on yhden yön reissu Tallinnaan miltei kotimaanmatkailua. Tallinnassa on älyttömän hyviä kylpylähotelleja ja ainakin Tallink ja Viking Line tarjoavat mielestäni joskus jopa uskomattoman halpoja pakettimatkoja Tallinnaan yhdeksi yöksi.
Pyöräretki
Aina ei tarvitse hypätä moottorivetoisen menopelin kyytiin, vaan vaikka pyörän jousille! Tämä tosin voi olla hieman ilkeähkö vaihtoehto jos säät ovat samanlaiset kun tänä kesänä…
No, joka tapauksessa miksi et suunnittelisi reissua pyörällä? Ainakin halpa tapa edetä, ja jos takapakkarille saa köytettyä teltan mukaan, voit yöpyä esimerkiksi järven rannalla, kunhan sitä ei siellä ole kielletty! Tämä pienen budjetin roadtrip kasvattaa ainakin kuntoa ja fiilistä, kun satulan selästä varmasti näkee maisemat parhaiten!
Reissulle kannattaa varautua hyvin ja pitää huoli turvallisuudesta, ottamalla mukaan ehdottomasti pyöräilykypärät ja ensiapuvehkeet, sadekamppeet sun muut.
Kaupunkitapahtumat
Helsinkiläisenä tiedän, että kesällä kaupungissa tapahtuu. Taas pienellä googlailulla saa selville oman kaupunkinsa tapahtumat ja mahdollisuudet. Helsingissä voi esimerkiksi Supata eli lainelautailla Töölönlahdella tai lähteä vaikka melontaretkelle Vantaanjoelle. On paljon musiikki- ja kulttuuritapahtumia, voi lähteä kävelylle huvipuistoon tai piknikille, torikahveille Kauppatorille. Kyllä kaupungista aina löytyy tekemistä! Ihaan vaan vaikka päiväksi.
Kaupunkitapahtumista puheenollen, olin keskiviikkona 15.7 Helsinginkadulla Lepakkomiehessä Heavy Metal Invasion -tapahtumassa, jossa kävin katsomassa hyvien ystävieni bändin keikkaa. Soittivat viimeisenä tapahtuman nk. pääesiintyjinä eikä kyllä jättänyt kylmäksi tälläkään kertaa! Kannattaa ehdottomasti tutustua Excuseen, mikäli tykkää kohtalaisen klassisesta Thrash Metallista. Oli aivan superhyvä keikka ja varmasti muutkin yleisössä oli sitä mieltä.
Kuva nyt luonnollisesti on vähän tärähtänyt kun eihän noi kauheesti paikallaan pysyneet.
Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo kerran ja kun se viimein oli valmis tapahtui jotain aivan käsittämätöntä ja se katosi jonnekin. Aloitetaan siis alusta...
Palasin Provinssista jo reilu viikko sitten, mutta lievät tietotekniset ongelmat (tietokone jäi Saksaan, hups) ja lomasta ja hyvästä säästä nauttiminen veivät voiton, eikä ole rehellisesti edes huvittanut lainata siskolta konetta kirjoitteluun. Nyt kuitenkin kerron aivan mielettömän mahtavasta Provinssista 2015!
Lähdimme jo keskiviikkona 24.6 kohti Seinäjokea Facebookista bongaamallani autokyydillä. (Suosittelen ehdottomasti kyseistä matkantekomallia muillekkiin varattomille ja seikkailunhaluisille reissaajille. Pääsee edullisesti ja mukavasti autolla perille ja mikä parasta - tutustuu uusiin ihmisiin!) Matkalla päästiin jopa Prismaan ruokaostoksille ja ostamaan Bauhausista paviljonkia, joka muuten tuli erityislaatuisen paljon tarpeeseen…
Tänä vuonna tietynarvoisella lipulla sai itselleen älysirun johon oli mahdollista ladata rahaa ja maksaa sillä mm. Hero VIP -alueella.
Päästyämme leirintäalueelle, pistimme paviljongin ja teltat nopeasti pystyyn, sillä sade häiritsi hieman tunnelmaa. Tämän toimituksen jälkeen koko sadetta ei ollut edes huomata! Puimme sadetakit ja istuimme retkituoleille katoksemme alle nauttimaan festareista.
Majoituimme jälleen samalla, vanhalla ja tutulla Seinäjoen leirintäalueella, jonne pääsee asuntoauton ja autojen kanssa majoittumaan. Camp Provinssissa oli varmasti enemmän ihmisä, mutta perinne ja mahdollisuus asuntoautopaikkaan ajoi meidän edelleen tutulle leirintäauleelle, jo viidettä vuotta putkeen. Ei kyllä tarvinnut taaskaan pettyä tunnelmaan ja leirintäalueeseen. Erityiskiitokset alueen puhtaanapitäjille: WC- ja suihkutilat olivat jatkuvasti todella siistissä kunnossa, eikä tarvinnut yökkiä suihkussa tai vessassa käydessään. Lisäksi alueella toimivasta kioskista saattoi ostaa kahvia, limua, kananmunia (oikea hitti!) ja pizzapaloja, ihan kohtalaisin hinnoin.
Tänä vuonna uudistunut Provinssi veti neljän päivän aikana yhteensä 79 000 kävijää Törnävälle. Suuret elektronisen musiikin nimet, kuten Calvin Harris, Deadmau5 ja Die Antwoord olivat varmasti osasyy siihen, että Provinssi teki pitkän historiansa toiseksi suurimman yleisöennätyksen. Henkilökohtaisesti minua veti eniten alueelle kotimaiset artistit, sekä Muse, jonka keikkaan olin tosin hieman pettynyt. Lisäksi hauska artistifakta oli se, että Stam1na esiintyi jokaisena festivaalipäivänä, soittaen läpi koko materiaalinsa. Ei toisin tullut mentyä kyseistä orkesteria katsastamaan.
Calvin Harris
Maailmanpyörä.
Festarialueella oli siis älyttömän paljon väkeä ja kaikenmoisia hullutuksia kuten maailmapyörä. Harmittaa hieman, ettei koskaan tullut kavuttua maailmanpyörän kyytiin, kun sieltä olisi saanut esimerkiksi tosi hyviä kuvia! Alueella oli tänä vuonna älyttömän paljon ruoka- ja juomamahdollisuuksia, joista en tosin päässyt nollabudjetin kanssa paljoa nauttimaan (ruisleipä ja tonnikala meni ihan hyvin viiden päivän ajan…) vaikka ne hyviltä ja houkuttelevilta näyttivätkin. Lisäksi festivaalikansaa ei näyttänyt sadekaan haittaavan, sillä tunnelma oli jatkuvasti aivan katossa!
Kuitenkin yksi tärkeimmistä osa-alueista festareilla on leirintä, joten siellä tuli vietettyä kaikista eniten aikaa. Yhdessäolo uusien ja vanhojen kavereiden kanssa on festareissa parasta, sekä kaikki muistot joille saa hekotella meikäläisen kaveriporukan tapauksessa vielä hyvinkin pitkään. Lisäksi tämän vuoden Provinssi jätti todella hyvän maun suuhun, sillä uusi aikakausi on selkeästi käynnistynyt kyseisen festivaalin suhteen.
Sunnuntaiaamuna leirintä näytti meillä tältä...
Ja minä menossa!
Sunnuntaina junassa istui erittäin väsynyt, mutta onnellinen Sara. Kotiin päästyäni tuli ainakin nukuttua kunnolla. Niin uskomattoman hyvä meininki oli taas tänäkin vuonna, ettei ole vaikeaa arvata minne festareille suunnataan taas ensi kesää aloittamaan. Tämä oli täydellinen startti kesälomalle Suomessa.
ps. kuvia on hieman knaftisti, johtuen siitä, että puhelimesta oli jatkuvasti akku loppu ja eikö se yleensä mene niin, että kun on hauskaa unohdetaan aina ottaa kuvia? Tai julkaisukelpoisia sellaisia.
Maanantaiaamu valkeni meikäläiselle erittäin rauhallisissa merkeissä:
Ennen kun pakkaan omaisuuteni taas vaihteeksi kahteen matkalaukkuun, siivoan asuntoni lattiasta kattoon ja suuntaan huomenna aamulla lentokentälle, on tultava pikaisesti hypettämään asiaa jota odotan ehkä eniten koko kesässä!
Eli, jälleen tänä vuonna kesän odotetuin juttu on ehdotomasti Provinssi! Tänä vuonna tämä on allerkirjoittaneelle järjestyksessään viides festarikokemus Törnävänsaarella.
Kirjoitin viime vuoden Provinssista todella harmissani, sillä festarit kokivat täydellisen yleisökadon. Festarialue ja leirinnät ammottivat tyhjyyttään ja luulin festivaalin todella kuolevan, mutta ei! Tänä vuonna festivaali täyttää Törnävän isompana kuin koskaan!
Provinssi järjestetään 24.-27.6. tutussa ympäristössään Törnävän saarella Seinäjoella. Pääesiintyjiä ovat rockjätti Muse (UK), elektronista poppia soittava Calvin Harris(UK), elektronisen tanssimusiikin taitava deadmau5 (CAN) ja paluun tehnyt vaihtoehtorock- yhtye Faith No More (USA). Kaikkiaan Provinssin ohjelmisto koostuu yli 130 esiintyjästä.
Calvin Harris on yksi Provinssin pääesiintyjistä (Provinssi press-kuvat)
Muse (Provinssi press-kuvat)
Itseäni esiintyjinä kiinnostavat eniten kotimaisista lyyrisen suomirockin tulokas Tiisu, iki-ihana Olavi Uusivirta sekä ranskalais-suomalainen pariskunta Eva&Manu. Lisäksi aion aivan ehdottomasti käydä katsastamassa näidenkin kolmen lisäksi ainakin ruotsalaiset yhtyeet Kentin ja First aid Kitin.
Yli sadan artistivieraan ohella Provinnssiin saapuu myös maan menestyneimpiä videobloggaajia ja muita YouTube-tekijöitä. Kaikkien aikojen ensimmäinen Provinssi-Tubemiitti pitää sisällään fanitapaamisia, keskustelutilaisuuksia ja tubettajien live-esiintymisiä. Lisäksi lauantai-iltana Suomen kuuluisin YouTube-tähti, Smoukahontas-nimellä tunnettu ”kielinainen” Saara soittaa kesän ainoan festivaalikeikkansa.
Eva&Manu (Provinssi press-kuvat)
Alueellakin koetaan mullistuksia, kun tavallisten lavojen ja ruokapisteiden yms sekaan saadaan myös oikea Maailmanpyörä! Kuulostaa tasan niin suuruudenhullulta, mitä se varmasti myös onkin. Alueohjelmaan ja -karttaan voi tutustua provinssin nettisivuilla osoitteessa http://www.provinssi.fi/alueohjelma.
Lisäksi tänä vuonna uutuutena, Provinssi tarjoaa ensimmäisenä suomalaisfestivaalina asiakkailleen mahdollisuuden maksaa ostoksia festivaalirannekkeisiin ladatulla festivaalirahalla. Premium-lippujen ostajille rannekkeisiin sijoitetaan älysirut, joihin voi ladata jo etukäteen rahaa tai festivaaleilla HERO VIP -alueilla.
Sokerina pohjalla, en voi olla mainitsematta festareiden parasta osuutta: leirintää! Viidettä kertaa leiriydyn kavereideni kanssa seinäjoen leirintäalueelle (jo viime vuonna annoin alueelle huippumestan sertifikaatin, koska sitä se todellakin on!). Vaikkei se olekaan ns. "Virallinen" provinssileirintä, en missään nimessä kadu sitä, että olemme vuosi toisensa jälkeen siellä. Seinäjoen leirintäalueen lisäksi on mahdollista yöpyä koulumajoituksessa,(henkilökohtaisesti en ymmärrä tätä muotoa, kertokaa joku miksi joku haluaa sinne?) hotellissa, kesäasunnossa Seinäjoella tai Camp Provinssissa, joka on lähimpänä festivaalialuetta ja sinne on järjestetty eniten alueohjelmaa. Aitoa festaritunnelmaa etsivän kannattaa siis suunnata telttailualueille.
Meikäläisellä pyörii sukat jaloissa jo aika vimmattua tahtia, sillä tosiaan huomenna lennän Suomeen viettämään juhannusta perheen kanssa ja saan viettää aikaa koko suvun voimin.
Keskiviikkona 24.6 on vuorostaan aika lähteä peukalokyydillä kohti Seinäjokea. Palaan luultavasti vasta Provinssin jälkeen blogin äärelle, joten Twitteristä @saralaakkonen ja instagramista @laakkonenofficial voi seurata missä päin Suomea seikkailen!
Hyvää Juhannusta ja keskikesää kaikille!
- Sara
Välillä havahdun ihmettelemään, mitä ihmettä elämässäni on tekeillä tälläkin hetkellä.
Istun Düsseldorfissa kotitoimistossa ja kirjoitan blogia, jonka kirjoittamisen aloitin vuosi sitten Helsingissä. Siitä on yli kahdeksan kuukautta kun kädet täristen seisoin Helsinki-Vantaalla kädessäni menolippu Düsseldorfiin, laukuissani koko maallinen omaisuuteni ja olin matkalla paikkaan jota en osannut edes sijoittaa kartalle.
Perillä uudessa kodissani seisoin keskellä pientä yksiötä, jossa oli ainoastaan sänky ja tuoli. Jokainen liike ja ääni kaikui pitkin tyhjän asunnon seiniä ja tunsin olevani täysin yksin, aivan oman onneni nojassa.
Rheinin varrelta Düsseldorfin Tv-torni Rheinturm
Viikot vaihtuivat kuukausiin ja yhtäkkiä paikka alkoi tuntua kodilta. Pieni asuntoni alkoi muistuttamaan enemmän minua, tutut valokuvat ja taulut seinilläni. Työ Au Pairina oli minulle alusta asti luontainen, mutta tutustuttani paremmin lapsiin ja perheeseen aloin todella kotiutua Saksaan ja mikä hauskinta - en enää tunne olevani ulkomailla.
Vaikka ns. valtakunnassani on kaikki hyvin, en voi väittää että ulkomaille muuttaminen olisi ollut itselleni ainoastaan helppoa ja kivaa, vaikka koenkin sen hyväksi asiaksi. Perheestä ja ystävistä loitolla oleminen on ollut minulle henkilökohtaisesti rankinta. Tottakai minulla on ollut täällä Saksassa kourallinen ystäviä, sekä tukena paras mahdollinen isäntäperhe, mutta silti joskus koti-ikävä vain kasvaa liian suureksi ja ylitsepääsemättömäksi. Välillä täällä asuminen on ollut äärimmäisen vaikeaa ja olen ollut todella alakuloinenkin muutamaan otteeseen. Kuitenkin tällaisina hetkinä on tärkeää muistaa, että myös huonot hetket kuuluvat isona osana kokemukseen.
Kahvit Rheinturmissa
Hyviä puolia ulkomaille muuttamisessa on kuitenkin kymmenkertaisesti huonoihin nähden:
Niin klisesiseltä kuin kuulostaakin, olen oppinut itsestäni paljon tänä aikana. Olen oppinut selviämään haastavista tilanteista niin arjessa kuin esimerkiksi lentokentillä (lentojen peruutukset, jatkoyhteyksien myöhästyminen/ puuttuminen) ja jopa toiminut kylmänviileästi aiheutettuani peltikolarin saksalaisella autobahnalla. Olen oppinut hoitamaan kaikki asiani itse, vaikken alkuun osannut lainkaan saksaa. Oma asenne ja rohkeus palkitaan, eikä epäonnistuminen maailmaa kaada, eikä juuri edes horjuta, kuten rakas ystäväni minulle joskus opetti.
Vaatii älyttömästi rohkeutta lähteä asumaan ulkomaille ja voinkin antaa itselleni taputuksen olalle, sillä se oli minulle itselleni paras mahdollinen vaihtoehto välivuodelle. Olen kokenut uskomattoman paljon hyviä ja huonoja hetkiä, matkoja ja retkiä täällä, enkä edelleen kliseisesti todeten vaihtaisi niitä mihinkään. Olen onnellisempi kuin koskaan.
Tuntui suorastaan itsensä voittamiselta, kun ystäväni sanoi minulle Helsingissä vieraillessani, ettei koskaan olisi voinut uskoa minun olevan sellainen ihminen, joka muuttaa yht'äkkiä ulkomaille ja hän kertoi sen tehneen minulle vain ja ainoastaan hyvää.
Pohdittuani asiaa, allekirjoitan väitteen täysin: Ihmiselle tekee hyvää ottaa etäisyyttä omasta arjestaan ja jos siihen on mahdollisuus, miksi et kokeilisi?
Maaliskuun lopun kukkaloistoa
Lennän Suomeen kuukauden mittaiselle lomalle kymmenen päivän päästä ja suunnitelmissani on vierailla ainakin yksillä festareilla ja ottaa kaikki mahdollinen irti pohjolan kesästä. Suunnitelmistani tulee vielä tarkempaa postausta, jossa samalla listaan erilaisia tärppejä ympäri Suomen reissaaville!
Nyt lopussa palaan alkuun ja lopetan tältä erää postaukseni: Olen taas samassa pisteessä, vaikkei kesän aloituspaikka ole lainkaan sama. En taaskaan tiedä, missä olen vuoden päästä, eikä sen ole niinkään edes väliä. Olen oivaltanut sen, ettei matkassa tärkeintä ole päämäärä, vaan matka, etkä koskaan tiedä mihin kaikkeen matkallasi törmäät.
Hyvää kesää, palataan pian!
Sara
ps. Kun olen asunut poissa Helsingistä ja koko Kotimaasta, on minulla ollut muutamia nk. voimabiisejä joita olen kuunnellut ja tämä postaus syntyi pitkälti PMMP - Valloittamaton kappaleen soidessa.
"Jos oisin voinut nauraen
jäähyväiset vaihtaa
Mut joskus uusi huominen
eilistään se kaihtaa
Jos tyytyy kuuntelemaan merisään
ei tunne myrskyn vaaraa veneellään
ja eessä siellä on vain valloittamaton" - Paula Vesala
kuvat ja teksti: Sara Laakkonen
Maanantai-iltana intouduin lähtemään pyöräilemään uhmaten hellettä. Aluksi pyöräilin Vantaan tiedekeskus Heurekan liepeille, josta aloitin varsinaisen reittini.
Lähdin polkemaan Vantaanjoen vartta ja päädyin aivan upeita reittejä Tikkurilan kautta Vantaan Pyhän Laurin kirkon taakse lakoaville pelloille. Pysähdyin täydessä ihmetyksessä pellon reunalle, heitin pyörän penkkaan ja ihastelin kullan väreissä kimaltelevaa peltoa ja sivulla mutkittelevaa jokea. Vaikeaa oli uskoa, että olin tosiaan vain joen ylityksen päässä Helsingistä.
Pyhän Laurin kirkon takana olevilla pelloilla, joen varrella.
Jatkoin matkaani joenvartta pitkin ja pian olinkin saapunut Siltamäen urheilukentälle. Varsinainen aktiviteettiparatiisi avautui edessäni, sillä kauniin kosken lisäksi urheilukentällä on mahdollista pelata minigolfia, jalkapalloa, tennistä tai lentopalloa sekä frisbee -golfia. Talvisin kentät ovat luonnollisesti luistelijoiden käytössä ja hiihtäminen lähimaastossa on myös mahdollista hyvien latujen ansiosta. Valtavilla vihreillä kummuilla voi myös levähtää tai viettää piknik -päivää, eikä palvelut ole kentästä kuin muutaman sadan metrin päässä (Siltamäen ostarilla on pizzeria, K-market, R-kioski, uimahalli, kuntosali ja jokunen kuppila). Tällä kertaa en kuitenkaan käynyt kentillä, vaan pysähdyin ihastelemaan hieman kauempana olevaa koskea ja jatkoin matkaani kohti Tammistoa.
Koski kohisi aikamoista vauhtia alaspäin! Siltamäkeen pääsee Helsingin keskustasta busseilla numero 70V sekä 70T, sekä Puistolan asemalta bussilla numero 75A.
Pyörätiet olivat mielestäni hyvässä kunnossa, mikäli tykkää ajaa pitkin hiekkateitä. Itseäni ei ainakaan haitannut hiekalla polkeminen, kun sai jatkuvasti ihailla vehreää jokea ja siltoja, joita reitillä on kymmeniä.
Kun olin aikani polkenut saavuin Malmin uimarannalle, joka sijaitsee Tuomarinkylän hevostallien lähettyvillä. Siltamäestä pääsee helposti Tuomarinkylään päin ohjeistavia tienviittoja seuraamalla polkemaan vauhdista riippuen kymmenestä noin kahteenkymmeneen minuuttiin Malmin uimarannalle.
Malmin Uimaranta on joen varressa, sillan kupeessa pieni hiekkaranta joka on kesäaikaan hyvinkin suosittu. Rannalla on mahdollista vain lekotella hiekalla, uida joessa (lasten kanssa hieman haasteellinen ranta, sillä äkkisyvä joki voi olla petollinen) tai kohottaa kuntoaan kuntolaitteissa tai pelaamalla lentopalloa. Rannan läheisyydessä on myös kanootinvuokrausta ja näin ollen joen rannasta pääsee myös kätevästi hauskalle melontaretkelle. Suosittelen lämpimästi melomista, sillä se on aivan mahtavaa ja voittaa mennen tullen pyöräretket ja perinteiset kävelyretket!
Malmin uimaranta. Myös bussilla numero 72 pääsee aivan rannan vierelle.
Rannalta jatkoin yhä matkaani, seuraavana etappina Pikkukoski. Matkan varrella oli muutamia muitakin uimarantoja, kuten Pukinmäen uimaranta (joka muistuttaa hieman Malmin vastaavaa) sekä joitain pieniä hiekkaplänttejä joita en jaksanut jäädä ihmettelemään.
Reitti Malmin uimarannalta Pikkukoskelle menee pyörällä yllättävän nopeasti ja noin kymmenessä minuutissa olinkin jo perillä Vantaanjoen varrella olevalla lempirannallani - Pikkukoskella!
Pikkukoski on rannoista nk. hienoin ja isoin, mutta myös suosituin. Urheilumahdollisuuksia löytyy koripallo- ja lentopallokenttien muodossa ja niillä aina onkin pelaajia. Rannalla on myös päiväsaikaan toiminnassa oleva kahvilarakennus, josta löytyy myös lukolliset kaapit sekä WC-tilat. Ranta itsessään on iso hiekkaranta ja uimiseen tarkoitettu alue on muita joen kohtia huomattavasti leveämpi ja muistuttaa lähinnä järveä.
Uima-alueella on iso laituri, sekä hurjapäille jännitystä tarjoava kallio, jonka kylkeen on rakennettu viisi metriä korea hyppytorni. Tällä kertaa voitin jopa pelkoni ja yllytyshulluna hyppäsin tornista alas, vaikkakin huusin aivan kurkku suorana...
Kaikki edelliset kuvat Pikkukoskelta. Mikäli pyöräily ei huvita, pääsee Pikkukoskelle esimerkiksi K, I, tai N -junilla Oulunkylän asemalle, josta kävelymatka rannalle on kohtuullinen.
Kello alkoi illalla lähennellä kahdeksaa ja päätimme lähteä syömään Arabianrannan Chicos -ravintolaan. Meitä oli kolme jotka söivät ja lisäksi viisi jotka ostivat vain juotavaa, sillä terassi näytti auringossa mukavan houkuttelevalta.
Kun olimme päättäneet mitä tilaamme, tehtiin tilaukset tiskiltä kuten tuohon kellonaikaan useimmissa S-ryhmän ravintoloissa on tapana. Kassalla oli äärimmäisen epäkohtelias naishenkilö, joka otti tilaukset vastaan naama mutrulla ja alentavasti komenteli meitä tilaamaan tietyssä järjestyksessä ruoat ja juomat. Erikoinen silmienpyörittely ja murjottaminen sai melkein pyytämään anteeksi, että olimme tulleet syömään kyseiseen ravintolaan.
Arabian Kauppakeskuksen kulmalla on viihtyisä Chicosin terassi!
Kun tilaukset oli tehty istuimme pöytään ihmettelemään tapahtunutta. Tarjoilija oli todella epäammattimainen ja miltei säälimme toisia työntekijöitä joille kyseinen tarjoilija tiuski jatkuvasti, ikäänkuin halventaen nuorempien työntekijöiden kykyä tehdä ravintola-alan töitä. Kun ruokamme saapuivat (todella nopeasti, pisteet siitä) oli niitä tuova tarjoilija myös todella vaisuna ja epäkohtelias.
Ruoka itsessään oli juuri sitä mitä osasi odottaakin, joten siitä en nyt edes jaksa kehitellä mitään negatiivista sanottavaa, enkä liiemmin positiivistakaan. Vatsa tuli täyteen Nacho Burgerilla, that's it.
Kyllä näillä herkuilla itsensä aika ähkyksi sai. Ei ehkä raikkainta kesäruokaa, mutta ihan kelpasi jokaiselle joka meidänkin seurueessa oli:)
Vaikka meillä oli pöydässä istuessa mukavaa ja viihdyimme reilun tunnin aloillamme, oli ikävää, että asiaton palvelu teki koko ravintolakäynnistä epämiellyttävää. Olen itse opiskelun ohella ollut jo 2,5 vuotta kaupan kassalla ja voin hyvin samaistua siihen tunteeseen, että joskus asiakaspalvelua ei vain yksinkertaisesti jaksa. Silti on myönnettävä, että en anna sen kuin aivan äärimmäisissä tapauksissa näkyä ulos, sillä silloin pilaat vain oman työpäiväsi. Olen kehitellyt täydellisen keinon siihen miten unohdat sen turhanpäiväisen huonontuulisuuden: Koitat vain väkisin hymyillä, olla ystävällinen ja juuri sellainen kassahenkilö tai tarjoilija jonka haluaisit osuvan omalle kohdallesi. Näin huomaan sen aluksi yliivoimaiselta tuntuvan kassavuoron tuntuvan lopulta oikeastaan aika mukavalta. Kun annat asiakkaalle hymyn, se tulee kuin bumerangina takaisin. Kurttuotsainen myyjä taas saa palkakseen samanlaista kohtelua, jolloin se oma työpäivä menee pilalle ja mieliala synkkenee entiseltään. Eikä ole mukavaa, että asiakas vielä viikon takaperin miettii, kuinka huonoa palvelua saikaan.
En missään tapauksessa halunnut kirjoittaa tätä kirjoitusta siksi, että ilkeyttäni haluaisin mustamaalata koko ravintolan maineen ja toivoisin, ettei sinne menisi enää kukaan. Halusin vain muistuttaa siitä, miten tärkeä osa tarjoilijan rooli on ravintolakäynnin saralla. Jos tarjoilija on ystävällinen, saa se kokonaisuutena myös kehnomman ruoan maistumaan paremmalta ja päin vastoin. Lopuksi vielä toinen asiakaspalvelijan kultainen vinkki: kohtele jokaista asiakasta kuin hän olisi mysteerishoppaaja tai ravintolakriitikko ja muista, että jokainen asiakas on samanvertainen.
Ihmiset! Nauttikaa näistä säistä vielä kun se on mahdollista. Napatkaa kaveri mukaan ja lähtekää terassille kahville tai illalla juomaan yhdet siiderit tai limut. Ne on hetkiä joita synkän talven aikana kaipaa. Siksi lähdenkin nyt pyörälenkille tonne kesäiltaan! Adios :-)
Vaikka vietinkin Ruisrockissa vain yhden päivän, ei kaikki siellä tapahtunut mahtunut millään yhteen postaukseen. Edellisessä tekstissä kerroin lähinnä artisteista joita kävin katsomassa ja niistähän riitti asiaa, minkä varmasti huomaa edellisestä kilometrin mittaisesta postauksesta...
Festivaalialue oli mielestäni varsin selkeä ja ainoa syy miksen kolunnut jokaista kojua oli se, että ihmisiä oli joka puolella niin paljon, että mielummin kävi hakemassa ruokansa sieltä missä ei ollut jonoa tai täyttämässä vesipullonsa mielummin vessojen lähistöillä olevista hanoista, kuin jonottamalla jonkun teltan suulla kymmeniä minuutteja vuoroaan juomaostoksille. Ja mikä parasta - alueella jaettiin ilmaiseksi pieniä kokistölkkejä ja siksi säästin pitkän pennin kun nappasin kojusta pariinkin otteeseen tölkin matkaan!
Kokiksella oli oma iso piste, jossa oli kokistarjoilun lisäksi mahdollisuus ottaa kaverin kanssa kuva, jossa kummatkin tunkeutuivat ison kokispaidan sisään. Pisteellä oli myös tuoleja joissa pystyi lepuuttamaan festaroinnin väsyttämiä jalkojaan.
Mun mielestä oli superhauska idea, että jokainen festarivieras sai käydä kustomoimassa itselleen tölkin johon sai itse päättää tekstin! Kuten näkyy, mielikuvitusta löytyi niin paljon, että pyysin tölkin kylkeen vain oman nimeni.
Kun väsymys alkoi painaa, eikä ollut oikeastaan yhtäkään artistia joka olisi kiinnostanut sillä hetkellä, päätimme etsiä jonkun hyvän ruokapaikan. Löysin lopulta mielenkiintoisen paikan jossa oli tarjolla erilaisia burgereita ja hotdogeja. Harmittaa vieläkin että halloum -burgeri oli loppunut, mutta sain tyytyä aivan mahtavaan kakkosvaihoehtoon, perinteiseen juustohampurilaiseen.
Kojuja oli rantalavan tuntumassa useampikin ja olivat kyllä varsin suosittuja - muttei niin ruuhkaisia kuin päälavan tienoolla olleet ruokakojut.
Positiivisena yllätyksenä koettu makuelämys! Kuvassa tai edes livenä ruoka ei näyttänyt läheskään niin hyvältä kuin oli. AInoa miinus oli, että ranskalaiset ja pihvi olivat hieman viileitä, mutta ei kuumana kesäpäivänä tulikuumia ruokia mielisikään syövän.
Ruokailun jälkeen lepuutimme jalkojamme hetken ja kävelimme vielä viimeisille keikoille upeassa auringonlaskussa. Katselimme ihmispaljoutta ja kaikkia uhkarohkeita benji -hyppääjiä mielenkiinnolla, kunnes keikkojen jälkeen väsy pakotti meidät lähtemään pois. Pakko myöntää, että Ruisrockissa oli aivan mahtavaa, vaikka olinkin siellä vain lauantain. Ainakin melkein kesän paras päivä oli mun Ruissi-lauantai :-)
Ihan älyttömän kaunis auringonlasku (vaikka lokit onkin inhottavia...) !
Kun sunnuntai koitti, päätin lähteä itsekseni Turun keskustaan paapoilemaan ja löysinkin mukavan kahvilan jossa istuskelin aamupalalla yksinäni melkein tunnin. Aurinkoinen aamu teki minut onnelliseksi kun katselin torin laidalla kulkevia ihmisiä. Elämä ja kesä tosiaan on aika mukavaa! Tunnelmoin aikani ja lähdin kohti Helsinkiä ja kotia, yhtä maan mainiota kokemusta rikkaampana.
- S A R A -
Ruisrockista alkaa olla jo yli viikko, enkä ole saanut omien kiireiden ja kaikenlaisen häslingin takia mitään aikaiseksi siihen tai mihinkään muuhunkaan liittyen. Nyt kuitenkin on uusi viikko ja aikaa paneutua tähän blogiin täydellä panoksella.
Turun Ruissalossa vietettiin paahtavassa auringonpaisteessa aivan mielettömiä festareita. Lauantaina festivaalialueella oli 35 000 ihmistä, eikä liene ihme. Huippuartistit vetivät puoleensa valtavat massat festivaalikansaa ja lopulliseksi kävijämääräksi koko viikonlopun ajalta kasautui 93 000 ihmistä.
Lauantaina lähdin Helsingistä aamupäivällä kohti Turkua ja iltapäivästä seisoinkin jo lauttajonossa menossa festarialueelle. Olin erityislaatuisen mielissäni tästä kuljetuksesta alueelle (mahdollista vain henkilöille joilla oli festivaalipassi) sillä kävelymatka alueelle on mielestäni etenkin takaisintulomatkalla äärimmäisen puuduttava.
Junassa matkalla Turkuun!
Ja Aurajokea pitkin Ruissaloon.
Venekyydillä pääsimme suoraan rantalavan liepeille ja juuri kun saavuimme paikalle Karri Koira ja Ruudolf aloittelivat keikkaansa! Kiidimme suorinta tietä rantalavan reunoille ja olimme viettäneet festareilla noin 10 minuuttia kun jo ihmettelin kuinka pelkästään yhdellä keikalla oli niin paljon ihmisiä? Lisäksi jokainen juhlija oli käsittämättömän onnellisen näköinen (liekö syynä aurinko ja toinen festaripäivä…) ja sanoinkin ystävälleni jonka kanssa festareilla olin, että “miten täällä voi kaikki olla näin hyvällä tuulella?!”
Rantalava.
Karri Koiran ja Ruudolfin tyyli esiintyä on aina ollut mukaansatempaava ja hauska, kun lopuksi lavalle kapusi mukaan myös Musta Barbaari ja Yusuf, jotka ainakin saivat jokaisen keikkaa seuranneen kasvoille hymyn! Yleisö lauloi jokaisen kappaleen kohdalla mukana (mukaanlukien minä) vaikka muutamat uudet biisit menivät vähän ohi…
Meikäläinen siellä festaritunnelmissa.
Seuraavaksi lähdimme katsomaan JVG:tä ja parin ensimmäisen biisin jälkeen lähdimme pois, sillä tällä kertaa kyseinen duo ei jotenkin iskenyt. Jatkoimme matkaamme takaisin rantalavalle, jossa oli vuorossan Jenni Vartiainen. Kuuntelimme Jenniä aikamme kunnes vuorossa oli yhtye jonka keikkaa olin henkilökohtaisesti odottanut kaikista eniten, eli Lost Society.
Lost Society on jyväskyläläisistä nuorista miehistä koostuva “thrash-jyrä” (kuten Ruisrockin tiedotteessa bändiä kuvailtiin) ja keikalla sai kyllä moneen otteeseen hieraista silmiään kun ihmettelin mistä tämä kaikki energia edes kumpuaa. Hiukset ainakin pyörivät lavalla siihen tahtiin, että heikompaa hirvittäisi ja klassista “kaljanjuonti-huumoria” saatiin kuulla juurin sen verran mitä osasi odottaakkin. Keikan loppupuolella keskelle yleisöä muodostui valtava Mosh-pit johon en sentään itse yltynyt mukaan… Lisäksi rohkenen epäillä, että yleisössä varmasti suli useampiankin sydämiä maailman suloisimmille pojille joilla oli jokaisella vallan valloittavat hymyt (nimim. myönnän)!
Aivan mahdoton tehtävä ottaa noista pojista kuvaa, kun ne heilu kokoajan jokaiseen suuntaan. Mun Lumia kuitenkin suostui tallentamaan yhden kuvan jossa ollaan paikallaan, mutta silmät kiinni... heh.
Tässä on juuri julistettu löytyneeksi Ruisrockin kaunein ihminen!
Kyseisen keikan jälkeen oli korvat ja jalat senverta hellänä, että piti istua hetki ja ihmetellä sitä miten poikki olimme jo kuuden tunnin festaroimisen jäljiltä. Pian suunnistimme kuitenkin Veronica Maggion keikalle ja kieltämättä oli kohtalaisen valjua meininkiä Lost Societyn jälkeen, vaikka Veronica onkin aivan ihana!
Veronica Maggion jälkeen kävimme kiertelemässä aluetta ja koska tähän postaukseen tulee jo niin valtavasti asiaa, aion tehdä alueesta, sen tunnelmasta ja ruoasta erillisen kirjoituksen.
Mulla oli kieltämättä omasta mielestä ainakin onnistunut festarilook!
Joka tapauksessa, VIP -teltoissa uumoilun jälkeen tunkeuduimme katsomaan Studio Killersiä ja kummallekin meille oli pettymys mitä lavalla odotti: Koira-asuun pukeutunut DJ. Olimme todella eläneet siinä toivossa, että yhtyeessä olisi muitakin jäseniä ja kaikki kapuaisivat Ruisrockissa lavalle, mutta ei. Uskomaton valoshow ainakin saatiin nähdä, mutta tältäkin keikalta pakenimme keskenkaiken pois.
Aivan rättiväsyneinä siirryimme päälavalle, jossa Lily Allenin olisi määrä esiintyä. Istuimme pitkään paikallamme, sillä jalat ja selkä alkoivat olla kummallakin todella kipeinä. Jaksoimme kuitenkin kuunnella Lilyn ja vaikken itse kuuntelekkaan artistia, on myönnettävä, että hieno oli keikka! Tämän jälkeen lähdimme lauttajonoon odottelemaan pääsyä takaisin Turun keskustaa.
Mun kännykkä ei varmaan taaskaan ollut paras vekotin tallentamaan sitä, miten upeelta näytti kun yleisössä suurella osaa oli kännykän salama/taskulamppu päällä Lily Allenin keikalla tunnelmaa luomassa.
Screenillä pyöri Lily Allenin keikan aikana mielenkiintoisia kuvia.
Kun pääsimme veneestä ulos ja pienen kävelymatkan jälkeen pääsimme lopulta kummatkin rojahtamaan sänkyyn, tuli uni varmasti alle minuutissa. Maailman uuvuttavin, mutta mahtavin festaripäivä oli takanapäin ja aamulla mulla oli edessä matka aamiaisen kautta takaisin Helsinkiin.
Kiitos Ruisrock, tämä oli todellakin Huippumesta :-)
- S A R A -
Nyt ennen kuin alan purkaa mahtavaa lauantain festaripäivää Ruisrockissa, palaan vielä hetkeksi reilun viikon takaiseen Provinssirockiin.
Festareihin kuuluu oleellisena osana leirintäalue ja ainakin me olemme Provinssissa aina onnistuneet valitsemaan sen oikein. Tänä vuonna olimme neljättä vuotta peräkkäin Seinäjoen leirintäalueella, joka tosin oli tyhjempi kuin edellisvuosina, mutta ei totisesti pettänyt virallisesti parhaimpana festari-leirintäalueena.
Tyhjää tyhjää...
Ruisrockissa esimerkiksi on leirintäalue heinäpellolla HK-areenan pihassa, johon joko porottaa aurinko täysillä tai sataa vesi suoraan telttoihin sisään, tehden samalla maasta täyttä liejua. Provinssissa Seinäjoen leirintäalue, on aivan oikea leirintäalue, joka on toiminnassa käsittääkseni ympäri vuoden, ei vain festareiden aikana. Vehreälle, joen varrella sijaitsevalle alueelle pääsee asuntoautolla tai henkilöautolla ja ne saa parkkeerata telttansa viereen.
Alueella on ruokapalveluita, kuten aiemmin mainitsemani kioski, sekä infopiste josta saa ostettua hyödyllisiä tarvikkeita hammasharjoista saippuaan. Festareiden aikaan alueelle on pystytetty myös kojuja joista saa kaikenmaailman krääsää sekä ruokaa. Joen rannalla on myös puinen grillikatos, jossa voi valmistaa omia herkkujaan.
Mikään paikka ei ole viehkeimmillään festareiden aikaan, mutta Seinäjoen leirintäalueen voin kuvitella erittäin viihtyisäksi Provinssiajan ulkopuolella. Alueella on vuokrattavissa niin pieniä kuin isompiakin mökkejä, sekä teltta- että asuntoautopaikkoja. Kohtalaisen suurella alueella on siistit suihkutilat ja WC:t erikseen ja jopa festareiden aikana ne pidettiin käsittämättömän hyvässä kunnossa.
Se miksi kyseinen leirintäalue on festareiden aikaan paras, löytyy varmaan lähinnä siitä, että sinne tosiaan saa ajaa autolla ja käsittämättömien festarihökkeleiden keskellä ei todellakaan käy aika pitkäksi.
Edellisinä vuosina leirintä on ollut aivan täynnä (kuten festaritkin) mutta tänä vuonna saimme viettää Provinssin hieman väljemmin asutetulla leirintäalueella. Koko festarit taisivat vähän flopata tänä vuonna, sillä kaksipäiväisillä juhli ensimmäisenä päivänä vain 10 000 juhlijaa (vrt. Ruisrockissa avauspäivän saldo 35 000 ihmistä). Toivottavasti asia korjaantuu ensivuoteen mennessä, sillä Provinssirock ei saa kuolla!
Seinäjoen Leirintäalue sijaitsee Törnävän alueella, osoitteessa Törnäväntie 29 60200 Seinäjoki.
Leirintäalueeseen voi tutustua paremmin vielä osoitteessa: http://www.tp-seinajoki.fi/leirintaalue.html
- S A R A -
Toinen virallinen festaripäivä, meille jo kolmas valkeni jälleen varsin lämpimänä. Oli vaikeaa uskoa edellisyön nollakelejen jälkeen, että on olemassa asia nimeltä lämmin ja aurinkoinen sää, mutta niin vain oli! Lähdimme aamupäivällä kauppareissulle, jonka jälkeen trangia pääsi taas pussistaan ja valmistin festarioloihin verrattaen kuulemma liian monimutkaista ruokaa, eli italianpataa...
Kun Italianpata oli vedetty naamariin, päätin ottaa pienet nokoset ennen festarialueelle lähtemistä. Ennen kello viittä lähdimme kohti aluetta ja Riston keikkaa. En tällä kertaa juuri heränneenä ollut siinä mielentilassa, että Risto olisi täysin purrut, joten katsoin vain puolet keikasta ja lähdin seikkailemaan toviksi alueelle.
Risto pisteli menemään Rumba-teltassa.
Hienoja koristeita roikkui pitkin Törnävää!
Pian olikin Samuli Putron keikka ja voi että se olikin hyvä! Kaiken huipensi se, että viimeisen ''Mitäpä jos" -kappaleen aikana lavalle kapusi mukaan Seinäjokelainen Jussi -kuoro. Esitys oli niin vaikuttava, ettei kyyneleet olleet kaukana. Kappale on erityisen rakas muutenkin ja harmaahapsinen kuoro perinteisissä pohjanmaalaisissa juhlapuvuissa sai kyllä ihon kananlihalle. Hienoa esityksessä oli myös se, että se oli ensimmäinen kerta kun Jussi -kuoro kapusi Provinsissa lavalle ja vieläpä päälavalle.
Samuli Putron jälkeen lähdimme takaisin leirintään, jossa oli poissaolomme aikana kehkeytynyt varsin riehakas meininki. Aivan mahtavien ihmisten kanssa sai kyllä nauraa itsensä aivan kipeäksi, kunnes jälleen oli aika lähteä takaisin alueelle, tällä kertaa katsomaan legendaarista punk-orkesteria Kakkahätä-77:aa.
Yhtyeen keulahahmo Teemu Bergman on tunnettu aikamoisena rääväsuuna ja Kakkiksen keikalla kohtalaisen räävitöntä huumoria saatiin kyllä kuulla yllin kyllin. Aidolla punkmeiningillä läpi vedetty keikka jäi mieleen kaikista parhaimpana keikkana koko festareiden aikana. Äärimmäisen tiivis tunnelma Sakko -lavalla teki keikasta todella intensiivisen, eikä sen aikana ainakaan tylsistynyt kun katsoi aivan käsittämättömän onnelista festariporukkaa jotka huusivat ja tanssivat orkesterin tahtiin.
Sakkolava ja Kakkahätä-77
Kakkahätä-77 jäi festareiden viimeiseksi kokonaiseksi keikaksi, joten ei käy kieltäminen, etteikö se olisi ollut varsinainen kirsikka kakun päällä. Tämä jälkeen pyörin vielä tovin alueella ja kävin Zanzibar -lavan katsomassa vielä Black Lizardin keikkaa, josta suuntasin viel päälavan suuntaan jossa M.I.A. revitteli. Kyseinen artisti ei kiinnostanut kuin puolikkaan kappaleen verran joten lähdin viettämään iltaa takaisin leirintään.
Leirinnässä oli edelleen kohtalaisen hulvaton meininki ja istuimme tuoleissamme pitkälle yöhön, kunnes kylmyys voitti ja menin nukkumaan. Aamulla meitä odotti enää lähtö pois Seinäjoelta ja kukapas muu kuin minä sai pestin ajaa meidät takaisin Helsinkiin.
M.I.A:n keikan päätteeksi eturivin tyttöjä onnisti, sillä kuulemma osa heistä pääsi lavalle keikkumaan!
Huomenna olisi määrä suunnata Turkuun ja Ruissaloon, sillä Ruisrock 2014 on täällä!
Hyvää perjantaita :-)
- S A R A -
Torstaina lähdimme kohti Seinäjokea hyvissä ajoin. Jo aamupäivällä starttasimme auton ja ensimmäinen etappimme oli Ideapark, jossa jo perinteen vuoksi kävimme ruokaostoksilla Provinssia varten. Kun matka jatkui, kävimme Pirkkalan ABC:lla syömässä ja sen jälkeen jatkoimme matkaa suorinta tietä kohti festareita.
Ideapark on aivan jumalaton sokkelo! Odotan sitä päivää kun ymmärrän kauppakeskuksen logiikan...
Viimeinen ehtoollinen ABC:lla ennen Provinssia...
Olimme siis saapuneet leirintäalueelle jo torstaina, vaikka festarit virallisesti alkoivatkin perjantaina. Ensimmäisen illan aikana kokosimme paviljongin (joka osottautui täysin turhaksi hankinnaksi - ei nimittäin ollut erityisen toimiva/hyödyllinen katos) ja istuimme retkituoleissamme jonkin aikaa, kunnes uupumus sai kaikki vetäytymään yöpuulle. Osalla telttakylämme jäsenistä oli teltta, mutta itse vietin yöni asuntoautossa, joka luojan kiitos hieman varjeli siltä kylmyydeltä joka ulkona öisin oli.
Ensimmäinen festariaamu valkeni erittäin kirkkaana: aurinko porotti täydeltä taivaalta ja vielä lämmittikin Törnävän aivan hellelukemiin. Pitkin päivää nautimme hyvästä säästä ja seurasta, kokkasimme trangialla pussipastaa ja kävimme leirintäalueen suihkutiloissa suihkussa sekä lataamassa puhelimia. Kahvia ja kanamunia, pizzapaloja ym. kulutimme myös rutkasti, sillä niitä sai ostettua leirintäalueen "pizzaslice" -kioskilta.
Kun festarialueelle lähtö oli käsillä, oli kello jo lähemmäs seitsemää. Lähdimme kävelemään leirinnästä alueelle ja vaikka leirintämme oli se "kauimmainen" ei matkassa kestänyt kuin kymmenisen minuuttia.
Kävimme ensimmäisenä katsomassa Cheekin keikkaa. Varsinaisena showmiehenä tunnettu Cheek, ei kyllä varmasti jättänyt ketään kylmäksi sillä jo lavalla mukana ollut orkesteri muistutti lähinnä amerikkalaisen rock-bändin taustayhtyettä kuin lahtelaisen räppärin vastaavaa. Koko päälava oli aivan tupaten täynnä ja aurinko lämmitti hyväntuulista festarikansaa. Vaikka en henkilökohtaisesti lukeudu Cheekin kuuntelijakuntaan, osasin syystä tai toisesta kaikki kappaleet ulkoa...
Cheek!
Cheekin keikan jälkeen meillä oli tunti aikaa ennen kuin Jake Bugg kapuaisi lauteille. Löysimme alueelta kivan "kaljateltan" jonne istuuduimme alas tunniksi rupattelemaan ylikalliiden juomien kanssa. Tässä kyseisessä teltassa ei saanut edes tölkkipanttia (2e) takaisin joten yhden siiderin hinnaksi jäi 6euroa (niissä joissa pantin saa takaisin, joutuu aluksi pulittamaan 8euroa...)
Jake Buggin keikka oli hyvä, mutta sikäli kiusallinen, että päälavalla esiintynyt nuorukainen sai yleisökseen vain neljäsosan siitä minkä esimerkiksi Cheek paikalle houkutteli. Keikka oli onneksi hyvä, vaikka kiusaannuksissani lähdin puolessa välissä hetkeksi tutkimaan aluetta. Olin yllättynyt että perinteisten hampurilaisten ja kebabien lisäksi alueella toimi mm. Ravintola Juurella, joka oli erikoistunut Seinäjokelaiseen lähiruokaan! Menu näytti todella herkulliselle ja jos en olisi juuri käynyt syömässä, olisin ehdottomoasti valinnut paikakseni tämän.
Kun Jake Buggin keikka oli ohi, pyörimme alueella vielä hetken katsellen kojuja, mutta sitten päätimme lähteä takaisin leirintään, jossa jo osa kavereistamme odotteli. Jatkoimme retkituoleissa istuskelua hyvän aikaa ja oli aivan käsittämättömän hauskaa. Yö alkoi jo olla pitkällä, kun päätimme lähteä kylmyyttä pakoon grillikatokseen, jossa grillasimme muutamat makkarat ja sulatimme syväjäätyneet kätemme ja kasvomme. Grillailun jälkeen istuimme vielä tovin ulkona, kunnes väsymys voitti ja viimeisetkin meistä paineli omaan makuupussiinsa nukkumaan.
Festaritonttu Caspar pääsi tälläkin kertaa mukaan!
... Myös ihanan Jake Buggin kanssa!
Ensimmäinen festaripäivä jätti kyllä hyvän mielen! Liki 10 000 ihmistä vietti Ihmisten Juhlaa ihanassa auringonpaisteessa, eikä muuta moitittavaa löydy kuin se, että ihmiset, miksi ette ymmärrä kuinka hieno festivaali Provinssirock on?
- S A R A -
Provinssirock on nyt takana päin ja huh! Oli ihan mahtava reissu. Tapasin paljon ihania ihmisiä ja sain viettää aikaa hyvässä seurassa, näin mahtavia keikkoja ja nautin täydellisestä festaritunnelmasta. Puhelin on tupaten täynnä kuvia ja ideoita erilaisita postauksista, joita alkaa pikkuhiljaa ilmestyä blogiin.
Ennen kuin alan purkaa aurinkoisen Provinssirockin tapahtumia tänne, on aika muistuttaa myös itseään siitä, että perjantaina olisi taas lähtö ja tällä kertaa kohti Turkua ja Ruisrockia... Toivottavasti myös Ruissia saataisiin juhlia yhtä hyvässä säässä kuin Provinssia.
Mutta nyt asiaan:
Jo 45. Ruisrock vietetään Turun Ruissalossa tulevana viikonloppuna 4.-6. heinäkuuta. Festivaalialue lavoineen ja ravintoloineen rakentuu parhaillaan Ruissalossa ja portit aukeavat festarikansalle perjantai-iltapäivänä neljältä.
Viikonlopun aikana Ruisrockin viidellä lavalla esiintyy yhteensä 66 artistia ja festarivieraat saavat nauttia Ruisrockin historian laajimmasta alueohjelmasta. 18 ulkomaisesta artistista lavoille nousevat muun muassa supertähdet David Guetta, Lily Allen ja Wiz Khalifa sekä ensimmäistä kertaa Suomeen saapuvat Future Islands, Tame Impala, The 1975 ja Icona Pop. Ruissalossa tullaan kokemaan myös animaatioyhtye Studio Killersin sekä Pepe & Saimaa -kokoonpanon ensimmäiset keikat. Konkariosastoa edustavat muun muassa ”Smash”-läpimurtoalbuminsa kokonaisuudessaan soittava The Offspring, brittipopin pioneeri Suede ja Ranskan indiepop-suuruus Phoenix.
Tänä vuonna ennakkomyynti on ollut erityisen vilkasta ja 65 000 kävijän yleisötavoitetta povataan täyttyvän kirkkaasti. Festivaaleilla nähdään artistien ja laajan alueohjelman lisäksi myös uudenlaisia makuelämyksiä. Perinteisillä makkaraperunoilla saa varmasti vatsansa täyteen, mutta kyltymättömälle kulinaristille uutta maisteltavaa tarjoaa esimerkiksi Hans Välimäen uusi Rikhards at Ruissalo -ravintola. Kuivin suin ei myöskään tarvitse Ruisrockia viettää, sillä anniskelualueilla on uutuuksina mukana niin erikoisoluita kuin vuosikertasamppanjoita.
Festivaalikävijää auttamaan on jälleen tänä vuonna Ruisrock-mobiilisovellus, joka on nyt ladattavissa ilmaiseksi iPhone-, Android- ja Windows-puhelimiin. Viime vuosina suuren suosion saaneen sovelluksen avulla voi muun muassa luoda oman konserttiaikataulunsa.
Jos lippuja ei vielä taskusta löydy, suosittelen ostamaan ne pikaisesti! Yhden, kahden tai kolmen päivän lippuja on myynnissä Tiketissä ja Lippupisteissä ympäri Suomen!
Ruissalossa tavataan!
Tässä olen lähdössä Provinssiin, katsotaan mikä fiilis Turunjunaan astuessa.
27.-28.6 Törnävä jälleen tömisee, kun Provinssirock järjestetään 36. kerran Seinäjoella. Tällä kertaa kaksipäiväiseksi tiivistetty festari sisältää paljon muutakin kuin pelkkää musiikkia!
Kun festivaali-alue sulkeutuu yöllä, jatkuu meininki Camp Provinssissa, 24H-alueella. Tähän osallistumiseen tarvitset joko erillisen 24H-lipun tai leirintärannekkeen Camp Provinssiin. Festarilippuja on myynnissä niin perjantaille kuin lauantaille, sekä kummallekkin päivälle. Hinnat eivät tänä vuonna päätä huimaa, sillä kahden päivän lippu kustantaa 98€ ja yhden päivän lippu 78€.
Oma kaveriporukkani majoittuuu Seinäjoen leirintäalueella, joka on kiistatta paras leirintäalue, jossa olen yhdenkään festariviikonlopun aikana ollut! Emme ole koskaan edes keskustelleet toiselle leirintäalueelle majoittumisesta, sillä hyväksi todettu leirintä ei ole koskaan jättänyt kylmäksi. Aivan uskomattomien festarimaja -rakennelmien ja asuntoautojen keskellä ei kyllä ainakaan käy aika pitkäksi ja meidän omatkin viritelmämme vain muuttuvat hullumaksi vuosi vuodelta.
Varsinaisella alueella on tarkoitus vierailla kumpanakin päivänä ja erityisesti odotan Samuli Putron ja Riston keikkaa, sekä yleistä tunnelmaa, joka alueella on aina huipussaan. Viikonlopuksi on luvattu kohtalaisen kehnoa säätä, mutta ei se mitään - kumisaappaat jalkaan ja sadetakki niskaan, ei se festaritunnelmaan vaikuta!
En tiedä onko jokseenkin mautonta “mainostaa” festareita blogissaan, mutta voin täysin käsi sydämellä todeta, että Provinssirock on Suomen paras festaritapahtuma. Kaikki on järjestetty kävijälle edullisimmalla tavalla, eikä tapahtumaa turhaan mainosteta nimellä “Ihmisten juhla”.
Provinssirockin artistikattaukseen, majoitusvaihtoehtoihin ja muuhun ohjelmaan voit tutustua festivaalin virallisilla sivuilla, osoitteessa www.provinssirock.fi
Provinssissa tavataan!
- S A R A -
Koko viime viikko on mennyt hyvin pitkälti sairastaessa ja juhannus tuli vietettyä siis rauhallisesti mökillä.
Juhannuksena ei totisesti hyvät säät hellineet, joten henkilökohtaisesti ei haitannut viettää sitä poissa kaupungista. Flunssa vei voimat myös siten, etten olisi jaksanut lähteä tutkimaan Helsingin juhannustapahtumia.
Kesäflunssan kourissa makasin mökillä kolme päivää, enkä oikeastaan tehnyt mitään. Istuin terassilla pehmustetussa tuolissa viltti sylissä ja ihmettelin miten ihmeessä juhannuksena voi olla seitsemän astetta lämmintä. Iltaisin eteeni kannettiin ruokaa ja siitä sitten painelin saunan kautta nukkumaan. Hyvä palvelu siis!
Hauskaa oli toki se, että sai vaihdettua kuulumisia sukulaisten kanssa ja sain kuin sainkin flunssan hoidettua pois! Täydellinen mitääntekemättömyys siis kannatti! Ja koska mitään mainitsemisen arvoista ei tullut nähtyä tai koettua, annetaan kuvien puhua puolestaan:
Mökkiaamu ja "pannullinen" kahvia
Juhannuskoivutkin saatiin teloilleen!
Koiria ei ainakaan kylmä sää ja sade haitannut... Näiden kahden melskausta seurasinkin suurimman osan juhannuksestani :D
Istuttiin siskojen ja serkkujen kanssa terassilla juhannusyönä ja tuli kyllä naurettua niin paljon, ettei se ainakaan auttanut tähän kurkkukipuun...
Elli väsähti. Hassu koira sinänsä, näyttää aina ihan kissalta, kun se nukkuu kerällä.
Takaisin Helsingissä, kahden ystävän kanssa litkittiin teetä myöhään yöhön.
Nyt taas Helsinkiin palattuani olen sitä mieltä, että voisin tehdä mökkeilystä itselleni ammatin. Olen ollut kaksi päivää Helsingissä ja tekisi taas mieleni vaihtaa maisemaa… Eikä tarvitse odottaa kuin torstaihin, jolloin vuorossa Seinäjoki ja Provinssirock! Tätä on odotettu koko pitkä vuosi.
- S A R A -
Viikonloppu oli ja meni ja vieläkin vähän pökerryksissä oleva olo, kun tapahtui niin paljon aikavälillä lauantai-maanantai. Tuli kyllä vietettyä laatuaikaa ihanien ihmisten seurassa ainakin ja vaihdettua aivan extempore maisemaa - sekä sairastuttua kesäflunssaan ja silmätulehdukseen...
Lauantaina tosiaan vietimme hyvän ystäväni synttäreitä pienimuotoisten grillijuhlien muodossa. Olin avustanut juhlavalmisteluissa jo perjantaista asti, joten tuntui vähän kuin omia juhlia olisi järjestänyt (heh heh)! Oli ihan älyttömän hauska päivä ja ilta, eikä tullut kyllä otettua kuin omasta naamasta kuva juuri ennen vieraiden saapumista. Veikkaan, että se oli hyvien juhlien merkki, kun puhelin pysyi poissa kädestä koko illan!
Juuri ennen juhlien alkua ja ensimmäisten vieraiden saapumista :--)
Sunnuntaina kun heräilimme, oli talo edelleen täynnä kavereita ja aurinko paistoi! Istuimme pihalla ja nautimme täydellisestä vapaa-päivästä pizzojen kanssa. Iltapäivä valui iltaan ja lähdimme kaupan kautta Santahaminaan, sillä yksi joukostamme tuli luovuttaa asepalveluksensa pariin.
Matkalla takaisin kotiin päin, saimme autossa loistoidean, lähdetään vielä tänä iltana mökille! Kaasutimme tuhatta ja sataa pakkaamaan makkarat ja ketsupit kylmälaukkuun, otimme pyyhkeet kainaloon ja lähdimme abc:n kautta kohti Porvoota. Siitä reissusta lisää seuraavassa postauksessa :-)
Roadtripit Suomen kesässä on kyllä parasta antia!
Makkaran grillausta mökillä!
Nyt pitäisi tehdä silmässä raivoavalle sidekalvon tulehdukselle jotain ja päättää, että mitä ihmettä teen juhannuksena… Jos tämä kesäflunssa jatkuu samanlaisena kuin nyt, voi olla etten tee kyllä yhtään mitään.
- S A R A -
Mikäli kiinnostaa vierailla niin sanotusti hieman erilaisemmassa yökerhossa, jossa ei soi Pitbullit ja JVG, kannattaa suunnata legendaariselle Tavastialle, joka lauantai järjestettävään Tavastian Lauantaidiskoon!
Tavastialla on iso tanssisali, istuskelutilaa sekä Semifinal -niminen erillinen ravintola, jossa soi eri musiikki kuin yläkerran diskossa. Musiikki "ladissa" on indie-, alternative- pop/rock ja itse olen vakioasiakas juuri musiikin takia. Tavastialla on aina hyvä meininki!
Nyt grillijuhlat tekee tuloaan, joten on riennettävä salaatin tekoon!
Hyvät viikonloput :)
- S A R A -
Tässä olen menossa samaiselle Tavastialle 20-vuotissynttäreinäni!
Helsinki-päivä, jota olin odottanut kohtalaisen paljon, meni aikalailla pieleen. Koko kaupunki olisi ollut täynnä tapahtumia joihin olisin halunnut osallistua, mutta yksinkertaisesti sää oli aivan karmea. Vettä satoi aamusta asti aivan kaatamalla, eikä pahemmin huvittanut lähteä puistojumppaan tai maalaamaan graffiteja... Olisihan sitä voinut mennä vaikka ateneumiin katsomaan Tove Janssonin näyttelyä, mutta sade sai pysyttelemään sisätiloissa melkein koko päivän.
Oli hilpeän näköinen Helsinginkatu.
Illalla päätin rohkaista mieleni, vedin saapikkaat jalkaan ja takin niskaan ja lähdin Kaisaniemeen katsomaan Radio Aallon Helsinki päivän -konsettia. Kun pääsin festareille, siellä oli enää jäljellä Kaija Koon keikka, eikä sekään nyt kauheasti kiinnostanut eli napsin muutaman kuvan ja lähdin alueelta pois.
Kaisaniemessä oli myös iloinen tunnelma :D
Harmittaa ihan älyttömästi, että koko Helsinki-päivä meni aivan pieleen sään takia. Jos olisi ollut aurinkoista (tai ei olisi satanut), olisin varmasti viihtynyt pidempään Radio Aallon konsertissa ja päässyt tutkimaan kaikkia niitä ruokakojuja ja muita telttoja alueella! Tai ylipäätänsä kiertänyt kaupunkia, sillä Helsingin kaupunkitapahtumat ovat aina ihania hyvän mielen -tapahtumia.
Harmittaa muutenkin, että koko alkukesä on ollut todella sateinen ja kylmä. Pohdin eilen ratikassa istuessani, että en muista milloin olisin viimeksi kesäkuun puolessa välissä hytissyt nahkatakki päällä...
Ainoa hyvä sää tälle viikolle sattui (onneksi) keskiviikolle, kun olin isoisäni kanssa Linnanmäellä kävelyllä ja katselemassa laitteita (kokeilimme myös onneamme onnenvedossa, hah!). Koska taivas oli kirkas ja aurinko paistoi, sain muutaman hyvän kuvan Helsingin kattojen yltä, kun kävimme Panorama -laitteessa, joka on ilmainen. (Vinkki: Linnanmäellehän ei tosiaan maksa mitään sisälle, vaan sinne voi mennä myös katselemaan meininkiä, ja ostaa vaikka yhden laitelipun jos haluaa käydä vaikka koeajamassa Lintsin uuden laitteen Kingin!) Käyn itseasiassa keäsisin aika usein Lintsillä kahvilla, koska onhan se nyt hauskaa vaihtelua kaupungin muiden kuppiloiden rinnalla.
Toivottavasti huomenna olisi hieman parempi sää, kun vietämme hyvän ystäväni 20-vuotissynttäreitä ja tarkoitus olis pitää grillijuhlat.
Nyt siis sormet ja varpaat ristiin, että huomenna saisimme nauttia auringosta.
- S A R A -
Maanantai-iltapäivästä kerroin kuinka aion lähteä kahden ystävän kanssa pienelle, yhden illan kestävälle roadtripille. Tilanne äityi siihen, että ajelimme Helsingistä Tuuliruusun Nesteelle kahville ja koitimme keksiä minne menisimme.
Päätimme siinä istuskellessa, että lähdemme katsomaan Lahtea ja Kärkkäisen tavarataloa. Ajoimme Kärkkäisille ja saimme mahtavan idean: Nyt kun on kesä, voimme ajaa jollekkin Camping -alueelle viettämään kesäiltaa. Päätimme kohteen: Mukkula. Samainen paikka, jossa järjestetään Summer Up -festarit kesäisin.
Mukkula Camping oli erityisen viihtyisä leirintäalue. Saavuimme paikalle puoli kymmenen aikaan illalla ja meille löytyi vapaa 16 neliöinen kesämökki. Hyvin ystävällinen henkilökunta huolehti siitä, että meille löytyi puhtaat liinavaatteet sekä pyyhkeet ja pääsimme pian uuteen yöpaikkaamme.
Ulkoapäin mökki näytti äärimmäisen vaatimattomalta, mutta kun avasimme oven ja katsoimme sisään, mikä yllätys siellä odottikaan! Mökki oli siisti, varustettuna televisiolla, ruokapöydällä, pienellä keittiöllä (sis. mikro, hella, jääkaappi, pesuallas) ja parvet oli varustettu mukavilla patjoilla. Mökki siis ei ollut yhtään hassumpi! (Oletin sen olevan kamalampi, kun muistelee joitain leirintäalueita joilla vierailin viime kesänä… Todella positiivinen yllätys siis!)
Mukkulassa oli paljon erilaisia majoitusvaihtoehtoja saunallisista rantamökeistä teltta- ja asuntoautopaikkoihin. Mökkejä löytyi rantahuviloista aina niihin pieniin koppeihin, jollaisessa mekin yövyimme ja se oli ehdottomasti juuri sopiva meidän porukalle!
Kun saimme tavarat mökkiin ja grillattavat jääkaappiin, lähdimme tutustumaan alueeseen. Aivan mökkimme lähistöllä oli kaikki: vessat, suihkut, sauna ja grillikatos. Saunaahan mökistämme ei löytynyt, mutta sellaisen olisi voinut vuokrata käyttöönsä ja se sijaitsi hieman ankeampien suihkutilojen yhteydessä.
Iso ja kaunis uimaranta teki paikasta mielestäni vielä enemmän kesäisen. Alueella oli yllättävän paljon erilaisia aktiviteetteja kuten, surffaus, tennis, soutaminen, polkupyörien vuokraus sekä muita kesäaktiviteetteja kalastuksesta laituritansseihin. Aika Mukkulassa ei siis käy pitkäksi.
Kierroksen jälkeen ryhdyimme grillaamaan. Ainoa miinuspuoli grillikatoksessa oli se, ettei siellä nähnyt oikeastaan mitään enää kello 23 jälkeen. Katoksessa oli nimittäin vain yksi aukinainen seinä ja lamppua emme saaneet toimintaan. Polttopuita leirintäalueella ei ollut vapaasti, vaan niitä sai ostettua hyvän kokoisen kasan muistaakseni viiden euron hintaan.
Kun olimme saaneet grillattua siirryimme hetkeksi lepäämään mökkiimme, jonka jälkeen päätimme lähteä yöuinnille. Suomessa kun on kesäisin yöllä valoisaa, ei tarvinnut uida pimeässä. Pulikoimme vedessä hyvän aikaa ja tulin jotenkin älyttömän onnelliseksi tästä kesäyöstä ihanien ihmisten seurassa. Katselin auringonnousua rannalta ja oli kyllä aivan mahtava irtiotto Helsingistä!
- S A R A -
ps. Muistakaahan huomenna 12.6 Helsinki-päivä! Koko kaupunki täynnä ohjelmaa.
Perjantai-iltana vierailin Helsingin edustalla sijaitsevalla Lonnan saarella Poiju -nimisen ulkoilmaklubin avajaisissa. Pakko myöntää näin alkuun, että en ole aikoihin käynyt yhtä idyllisellä “klubilla” ja saarelle voisi ehdottomasti lähteä toistekkin viettämään kesäperjantaita.
Mikä Lonna?
Lonna - eli nk. Suomenlinnan pikkusisko, entinen sotilassaari avattiin vierailijoille toukokuun lopulla. Saarelle pääsee JT-linen lauttakuljetuksella ja edestakainen matka oli ainakin Poijun avajaisissa seitsemän euron arvoinen, sisältäen pääsyn Poijuun. Pääsimme lauttaan täydelliseen aikaan, sillä auringonlaskussa kylpevä Helsinki oli kyllä veroisensa näky mereltä katseltuna.
Saarella on kesäaikaan viikon jokaisena päivänä toiminnassa kahvila sekä ravintola, jossa voi nauttia vaihtuvasta menusta, sekä merellisestä tunnelmasta niin ravintolan terassilla kuin sisätiloissa.
Poiju on siis ulkoilmaklubi, joka järjestetään ainakin näillä näkymin kesäperjantaisin ja juuri tällä kauniilla Lonnan saarella. Avajaisiin sattui kyllä mieletön sää ja tunnelma saarella oli kohdillaan. Varsinainen juhla-alue oli keskellä saarta, mutta lauttarannan viereisillä kallioilla oli mahdollista ihastella auringonlaskua ja tunnelmoida vaikka kaveriporukassa ennen alueelle menoa. Sisäänpääsy- tai narikkamaksua ei ollut, vaan ainoa maksu Poijuun mennessä oli lauttamatka.
Hauskan ja idyllisen tapahtumapaikan vastapainoksi saarella ja etenkin avajaisissa oli myös huonoja puolia. On ymmärrettävää, että avajaishässäkässä kaikki eivät päässeet edes koko saareen tai joutuivat odottamaan pääsyään saarelle hyvinkin pitkään. Oma seurueemme seisoi lauttajonossa kumpaankin suuntaan noin tunnin, mikä oli henkilökohtaisesti ehkä turhankin pitkä odotusaika, etenkin paluumatkalla.
Lisäksi henkilökohtaisesti raivostuttavin asia avajaisissa oli se, että pienellä saarella pesi lintuja ja suurin osa lintujen pesistä sijaitsi maassa ja voi vain kuvitella, kuinka linnunpesien kävi saarella jossa on arviolta 400 ihmistä juhlimassa aurinkoista kesäiltaa… Voin sanoa, että itseä häiritsi vielä seuraavana päivänä muistikuvat linnunpesistä joissa oli liiskaantuneita munia ja kuolleista linnunpoikasia.
Käsittääkseni järjestäjät ovat tietoisia näistä muutamista avajaisten miinuspuolista ja ovat luvanneet puuttua asioihin. Kuulostaa hyvältä, sillä Poijun kaltaisia paikkoja todella tarvitaan Helsinkiin!
Lauantain vietin pihajuhlissa, sekä jo legendaarisella Tavastialla, mutta tästä hulvattomasta illasta lisää seuraavassa postauksessa.
Nyt olisi tarkoitus lähteä parin kaverin kanssa pienelle roadtripille täksi illaksi, pitäkäähän aurinkoinen kesämaanantai!
- S A R A -
