Katri

Itselläni oli ainoastaan yksi toive koskien meidän taannoista Turun reissua, halusin nimittäin käydä varmastikin yhdessä Suomen suosituimmassa sisustuskaupassa, Sisustuksen Koodissa.

Sisustuksen Koodi on varmasti jokaisen sisustajan toiveiden täyttymys, sillä saman katon alta löytyy kaikki sisustuksen klassikot, Haysta Artekiin ja Kartellista Missoniin. „Sisustuksen Koodi perustettiin Turkuun keväällä 1999 ja se sijaitsi alunperin torin laidalla, Kauppiaskadulla. Joulukuussa 2007 Koodi muutti uusiin, isompiin tiloihin Linnankadulle, kirjaston viereen. Liiketilaa on yhteensä 700m2 kolmessa kerroksessa. „ Katutasosta löytyy piensisustustavaraa aina tekstiileistä, kynttilöihin ja vaatehenkareihin (myös Karhun tuotteita), kun taas yläkerta on omistettu designhuonekaluille.

Designkauppa toimittaa tuotteita minne tahansa Suomessa ja tilauksen voi tehdä sähköpostilla tai puhelimitse. Sisustuksen Koodi tarjoaa myös sisustuskonsultaatioita. „Sisustuskonsultaatiot ovat nykyään suosittuja ja niiden kautta asiakas saa nopeasti apua pulmatilanteisiin. Usein esim. uutta kotia rakentava perhe pyytää apua pohjaratkaisun toimivuuteen ja pintamateriaalivalintoihin. Toinen yleinen pulma on jo olemassa olevan kodin huonekalujen järjestys, johon nopea apu löytyy Koodin ammattilaisilta. Tavoitteena on tarjota aikaa kestäviä ja laadukkaita kalusteita, joita voi maustaa liikkeestä löytyvin pienin sisustustavaroin vallitsevien trendien mukaan.„

Jos et lähiaikoina pääse käymään liikkeessä, niin kannattaa kurkata Koodin blogi, sieltä saa vähän helpotusta sisustushaaveiluun...

Meidän viikonloppuinen Turun reissu meni aikamoiseksi herkutteluksi, mutta niin se pitääkin ja eihän siinä mitään väärää ole, päinvastoin –elämästä pitää nauttia kaikilla aisteilla! Oltiin aamusta liikenteestä ja molempien kahvihammasta kolotti sen verran, että ennen kuin suuntasimme mihinkään muualle, päätimme käydä aamukahvilla viehättävässä Kauppahallissa. Onneksi tajuttiin kävellä ihan hallin perälle asti, sillä sieltä löytyi sellainen helmi, että olisi kyllä harmittanut, jos oltaisiin se missattu! Piece of Cake -niminen kahvila on siis kyseessä ja heidän kakku- ja leivostarjontansa oli sen verran upea, että kyllä siinä iski kuulkaas tytöille varsinainen valinnanvaikeus. Lopulta päädyttiin jouluisen fiiliksen takia kuvassa näkyvään luumuleivokseen, joka oli todella herkullinen!

Siitä sitten mahat täynnä Sisustuksen Koodiin ja Turun Joulumarkkinoille (molemmista tulossa lisää juttua loppuviikosta). Aikamme pyörittyä todettiin, että nyt voisi taas syödä ja suunnattiin jo klassikoksi muodostuneeseen Ravintola Tintån. Näin ensimmäisenä virallisena pikkujouluviikonloppuna ravintola oli jo lounasaikana täyteen varattu, joten jatkoimme matkaa vähän matkan päässä sijaitsevaan Ravintola Tårgetiin. Valtavan kokoisessa paikassa oli aivan ihana sisustus ja muutenkin puitteet kohdallaan, mutta liekö sitten juuri tuon kokonsa takia, se kuuluisa tunnelma jäi tästä paikasta mielestäni puuttumaan. Syötiin kaverin kanssa Tårget-burgerit (briochea, grillattua marmorifileetä, kantarellia, rakuunakreemiä, talon ranskalaisia ja tryffeliaiolia), jotka olivat herkulliset, mutta tryffelikreemikantarelli-lisäke, oli ehkä omaan makuuni vähän liian raskas. Yleisarvosana kuitenkin kiitettävä ja menisin paikkaan varmasti toistekin!

Viimeiseksi herkuttelijan kohteeksi valikoitu Eerikikadulla sijaitseva Pure Foodin kahvila ja smoothiebar. Jo sisään tultaessa ei jää epäselväksi, että nyt ollaan terveellisten herkkujen äärellä. Aivan ihana paikka! Sisustus on luonnonläheinen ja todella sympaattinen puisine jakkaroineen. Tiskillä odottavat värikkäät raakakakut ja raakasuklaakonvehdit. Paikan ystävällinen omistaja suositteli pakuriteetä vaniljalla ja sehän osu ja uppos! En yleensä ole teenjuoja, mutta tämä oli muuten todella hyvä combo! Omistaja kertoi, että tarkoitus on lanseerata Pure Foodin myös Helsinkiin, joten pitäkäähän silmät ja korvat auki...

Piece of Cake, Turun Kauppahalli, Eerikinkatu 16

Ravintola Tårget, Linnankatu 3

Pure Foodin, Eerikinkatu 37

Ulkomailla asuessa tuli usein mietittyä, että miten paljon sitä näkeekin erilaisia kyliä ja kaupunkeja reissatessa, mutta miten vähän sitä loppujen lopuksi tulee nähtyä omaa kotimaataan. Kotikaupungissa tulee kuljettua samoja reittejä kotiin, töihin ja harrastuksiin, harvoin tulee poikettua sivukaduille tai kuljettua vaihtoehtoreittiä. Suomessa on niin paljon lääniä ja nähtävää, että on sääli miten vähän siitä tulee loppujenlopuksi nähtyä.

Päätin korjata tilanteen ja aloittaa pienimuotoisen kotiseutumatkailun. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Turku, jossa toki olen aiemminkin käynyt, mutta loppujen lopuksi tiedän kaupungista kuitenkin tosi vähän. Helsingistä pääsee Turkuun vajaassa parissa tunnissa ja se jos mikä tekeekin kaupungista täydellisen päiväkohteen.

Me kierreltiin ystävän kanssa kaupoilla ja joulumarkkinoilla, kahviteltiin ja herkuteltiin marmorifilee hamppareilla ja ihanilla leivoksilla ja ihasteltiin suu auki Turun kaunista arkkitehtuuria. Eksyttiin myös nuorten muotoilijalupausten myyntitapahtumaan, josta kotiutettiin toivottavasti tulevia designklassikoita.

Kirjoittelen viikon mittaan lisää  Turusta, alla kuitenkin muutamia kuvia Suomen vanhimmasta kaupungista.

Ensimmäinen aurinkoinen päivä pitkään aikaan ja katsokaa kuinka kauniilta Tuomiokirkko näyttää auringonvalon osuessa siihen! Tuomiokirkon kauneudesta innostuneena päätimme käydä päiväkahvilla kirkkoa vastapäätä sijaitsevassa Cafe Engelissä.

Olen viimeksi käynyt Engelissä vuosia sitten, mutta paikka ei ole yhtään menettänyt viehätystään vuosien saatossa, päinvastoin. Kahvilan sisustus ja tumma värimaailma (ja ehkäpä myös se tiskillä oleva herkullisen näköinen Sacherkakku) muistutti mua Wienistä, jossa tuli vietettyä päivä jos toinenkin opiskeluaikoina. Cafe Engel on yksi harvoista paikoista Helsingissä, jossa saa pöytiintarjoilua eikä laskun kanssa tarvitse hätiköidä vaan sen voi Keski-Eurooppalaiseen tapaan maksaa vasta sitten kun kahvi on nautittu.

Itse emmin pitkään herkullisen kakkuvalikoiman parissa – olisin valehtelematta voinut maistaa niistä kaikkia! Oli porkkanakakkua, limemarenkipiirakkaa, macaronseja, juustokakkua, nougatmoussekakkua ja ties mitä... Pitkän harkinnan jälkeen päädyin kirsikkasuklaamousse kakkuun, joka kirjaimellisesti suli suussa! Cafe Engelin tunnelma on kiiretön ja siellä voisi istua vaikka tunteja, juttelemassa ystävän kanssa, lukemassa lehteä tai vaan ihastelemassa upeaa Tuomiokirkkoa. 

Viikonloppuna vein ystäväni syömään Tomi Björckin ja Matti Wikbergin, Pohjois-Aasialaiseen ravintolaan, Gaijiniin. Olen totaalisen rakastunut Björckin ja Wikbergin ravintolatarjontaan ja tiesin, ettei illallinen tulisi pettämään tälläkään kertaa.

Ystäväni on kasvissyöjä, mutta se ei onneksi haitannut menoa (tai menua) vaan hän sai samanlaisen ravintolaelämyksen, kuin minäkin. Innostuimme niin paljon alkuruuista, hän kurpitsa dimsumista ja sieni leipäsistä, minä taas häränliha dumplingeista, että tilasimme niitä illan mittaan muutaman lisää. Pääruuaksi ystäväni söi misolla maustettua munakoisoa sekä tofu-tomaatti salaattia. Itse emmin pitkään possu ribsien ja drunken chickenin välillä, mutta tarjoilijan suosituksesta päädyin kuitenkin ottamaan Kimchi Cheek Hot Potin, jossa oli haudutettua possun poskea sekä Chicken Tonkatsu Partyn, eli rapeaksi paistettua kanaa kimchillä ja seesamikastikkeella.

Ruokajuomana toimi Itävaltalainen Steininger viinitilan Riesling. Tämä viini oli meille aika selvä valinta, sillä olemme ystäväni kanssa asuneet opiskeluaikoina aivan tämän viinitilan naapurissa. Iltamme oli kaiken kaikkiaan täydellinen, Pohjois-Aasialainen ruoka taivaallista ja palvelu todella ammattitaitoista ja ystävällistä.

Ravintola Gaijin, Bulevardi 6

Viikonloppu meni hujauksessa, kun esittelin Helsinkiä Saksasta käymään tulleelle ystävälleni. Tämä oli ystäväni ensimmäinen kerta Helsingissä (ja ylipäätänsä Suomessa) mutta toivottavasti tulen näkemään hänet uudestaan kesällä.

Marraskuinen sää antoi vähän haastetta sightseeingille, mutta onneksi olin varoittanut ystävääni kylmästä ja sateisesta ilmasta, joten hän oli osannut varustautua tilanteeseen sopivalla vaatetuksella. Myönnettäköön toki, että kaupunki olisi näyttänyt kymmenen kertaa kauniimmalta kesäisessä auringonpaisteessa, mutta toisaalta missä muualla on tähän aikaan aurinkoista ja lämmintä paitsi Ausseissa.

Sateisesta säästä meidän viikonloppumme oli täynnä toimintaa! Kiertelimme Krunan pikkukatuja ja otimme kuvia Tuomiokirkosta, kävimme maistelemassa paikallisia herkkuja kauppahallissa ja iltapäiväkahvilla Kanavarannassa. Kiertelimme vähän kaupoilla Stockalla ja illalla päädyimme syömään, aina yhtä nautinnolliseen Gaijiniin. Helsingin etuja on ehdottomasti se, että kaikki on täällä niin lähellä ja nähtävyydet kävelyetäisyydellä toisistaan, jolloin aikaa ei kulu metrossa tai bussissa istumiseen. Erityisen innoissaan kaverini oli merestä ja ylipäätänsä veden läheisyydestä ja olisittepa nähneet hänen ilmeensä, kun kerroin asuvani saaressa! Saksalaiselle tämä meidän veden äärellä asuminen näytti olevan hyvinkin eksoottista. 

xx

Muistatteko vielä tarinan mun syksyisestä puolimaratonista ja siitä, kuinka se päättyi murtuneeseen pohjeluuhun? Noh, tällaiset murtumat vievätkin näköjään yllättävän kauan aikaa parantua ja en ole käytännössä päässyt tekemään minkäänlaista ”hikiliikuntaa” pariin kuukauteen.  Viime viikolla sain sitten viimein vahvistuksen ortopedilta, että jalalle voi vihdoinkin varata painoa ja minä tietysti painelin saman tien lenkille. En toki juoksulenkille, mutta kävelylenkille. Soitto kaverille ja sitten treffit Töölönlahdella.

Kaveri otti koiransa mukaan ja siinä sitten kierrettiin Töölönlahtea iltapäiväauringon painuessa mailleen. Töölönlahti on yksi suosituimmista lenkkipaikoista stadissa, eikä ihme, sillä sitä kiertäessä näkeekin samalla monta kaupungin nähtävyyttä. Matkalle jäävät niin Finlandia talo kuin myös Ooppera ja Talvipuutarha. Kauempaa näkyvät myös Lintsi ja Kallion kirkko. Parin kilsan kävelylenkillä ehtii kivasti vaihtaa kuulumiset ja ihastella kaunista pääkaupunkiamme.

Töölönlahdella sijaitsee myös Ravintola Töölönranta, joka tarjoilee myös suosittua sunnuntaibrunssia! Töölönlahden rannalla on kesäisin viihtyisiä kahviloita, kuten Sinisen huvilan kahvila ja Kahvila Tyyni.

Jos tämän päivän brunssipaikka on vielä hakusessa, kannattaa suunnata Kallioon, ihastuttavaan Cafe Cardemummaan. Kävin siellä yhtenä päivänä iltapäiväkahvilla kaverini kanssa ja tämä kotoisa pikku kahvila pääsi heittämällä TOP5 Kahvilat listalleni.

Kun kahvilaan astuu sisälle, tulee vähän sellainen fiilis, kuin astuisi jonkun kotikeittiöön, jossa tuoksuu tuore pulla ja pöytään on katettu jos jonkinmoista herkkua. Ekaksi katse kiinnittyy herkulliseen salaattibuffaan, josta voi valita (runsaan kokoisen) lounassalaatin kahdella täytteellä 8,50e tai kolmella täytteellä 10e.  Itse valitsin salaattiini kylmäsavulohta & fetaa ja salaatti upposikin ennätysvauhtia parempiin suihin! Eikä ihme, sillä Cardemumman lounassalaatit onkin valittu Stadin parhaiksi City-lehden äänestyksessä!

Tiskillä ei voi myöskään välttyä taivaallisen näköisiltä kakuilta, jotka suorastaan huutavat herkuttelemaan! Suurin osa tarjolla olevista tuotteista  on itse leivottuja. Me maistoimme suussa sulavaa porkkanakakkua, jota todellakin voi lämmöllä suositella! Seuraavalla kerralla on pakko maistaa tuota kuvassa näkyvää suklaakakkua...

Cafe Cardemumma sijaitsee Hesarin ja Kaarlenkadun kulmassa Kalliossa, Kaarlenkatu 15.

Menneellä viikolla kävin kaverin kanssa Kanavarannassa sijaitsevassa Kahvila Johan & Nyströmillä. En tiedä miksi täällä tulee käytyä niin harvoin, sillä paikka on aivan ihana – tunnelmallinen, kotoisa ja palvelukin on ystävällistä! Kun käveltiin Krunan pikkukatuja pitkin kahville, kaverikin totesi että tulee niin harvoin käveltyä täälläpäin Helsinkiä.

Kun Johan & Nyströmille saapuu ei voi olla tajuamatta sitä, että nyt on todellakin Kahvila (isolla koolla) kyseessä. Paikka on täynnä erilaisia kahvilaatuja, kahviastiastoa ja kahvintekovälineitä – oikea kahvinjuojan unelma! Täältä saa myös suolaista syötävää, crosuja ja voileipiä sekä myös raakakakkuja. Itse maistoin Panama Esmeralda Geisha nimistä kahvia, joka on kahvilan baristan mukaan yksi maailman parhaista kahvilaaduista. Ja ei käy kieltäminen, kahvi oli todella hyvää! Kahvi tuoksui hedelmiltä ja maku oli pehmeä. Ja niin, hyvä kahvihan todellakin juodaan ilman maitoa!

Johan & Nyström on täydellinen paikka, jos haluaa nauttia hyvästä kahvista, ihailla ikkunoista näkyvää merta ja samalla saada vähän omaa rauhaa! Täydellinen sadepäivän pakopaikka!

Johan & Nyström, Kanavaranta 7

Salmisaaren liikuntakeskus on paikka, jossa ei tekeminen ihan heti lopu kesken! Valtavan kokoisesta kompleksista löytyy muun muassa kaksi jääkiekkokaukaloa, kolme täysimittaista sisähiekkakenttää beachvolleyn harrastajille, kuntokeskus, tanssistudioita sekä keilailuhalli. Sokerina pohjalla keskuksessa on 31-metrinen kiipeilyseinä, joka on yksi Euroopan korkeimmista.

Itse kävin aikaisemmin hyvinkin ahkerasti kiipeilemässä Salmisaaressa, olosuhteet siellä ovat vaan niin huippuluokkaa! Toyota kiipeilyareena on Pohjoismaiden suurin ja korkein sisäkiipeilykeskus. Paikan päältä löytyy monia eritasoisia seiniä, jossa riittää haastetta niin aloittelijoille, kuin myös ammattilaisille.

Kiipeilykeskus järjestää vähän väliä kursseja , jossa voi oppia varmistamaan kaveria, jolloin kiipeilystä tulee astetta ammattimaisempaa. Jos varmistamisen oppiminen ei kiinnosta, löytyy paikalta myös seiniä, jossa voi kiipeillä automaattivarmistuksen avulla. Tässä tosin ongelmana se, että haasteita etsiville nämä seinät eivät kauhean kauan jaksa pitää mielenkiintoa yllä.  Varusteita, voi vuokrata paikan päältä, mutta suositeltavaa olisi hankkia vähintäänkin omat kengät, jos kiipeily harrastuksena kiinnostaa.

Salmisaaren liikuntakeskus, Energiakatu 3, 00180 Helsinki

Viime sunnuntaina järjestettiin Korjaamolla Desigmarkkinat. Muoti ja muotoilu oli hyvin edustettuna ja designherkkuja löytyikin kymmeniltä näytteilleasettajilta. Tavaraa oli koruista keramiikkaan ja pipoista leluihin. Paikkana Korjaamo sopi tällaiselle designtapahtumalle mainiosti, löytyyhän paikan päältä myös taidenäytteilyitä, wine & sushibar, raitiovaunumuseo sekä minikirjasto.

Itse ihastuin erityisesti Mailandia-merkin tuotteisiin. Tuotteiden takana on tekstiilimuotoilija Maija Yönen, jonka värikkäät tuotteet eivät varmasti jätä ketään kylmäksi. Maija suunnittelee ja ompelee itse leluja, pyyhkeitä, pussukoita jne. tekstiilituotannon ylijäämätuotteista. Tuotteiden painatuksen taas tekee ystäväpariskunta.

"Lapsenmielisyys, värit ja positiivinen asenne ovat tärkeimmät työkaluni edelleen. Kun kaikkea ei ota aina niin vakavasti, on helpompi hymyillä ja ottaa vastaan uusia asioita. Toivon, että Mailandia tuo iloa ja väriä myös muiden arkeen – ja tekee siitä hieman makeampaa."

Designmarkkinoiden kanssa samaan aikaan Korjaamon galleriassa oli esillä myös Hanna Kannon “Unknown land”-näyttely. Torniosta kotoisin oleva taiteilija inspiroituu kotiseutunsa karuista maisemista ja perinteikkäästä kulttuurista. Hänelle pohjoinen on sydämen asia. Taitavan, usein kolmiulotteisen sommittelun sekä mestarillisen siveltimenkäytön ansiosta Kanto johdattelee katsojankin syvälle Lapin maagiseen tunnelmaan.

Kulttuuritehdas Korjaamo, Töölönkatu 51 a–b, 00250 Helsinki

Mannerheimintietä kulkevat raitiovaunut ja bussit ovat helpoin tapa saapua Korjaamolle. Raitiovaunulinjojen 3T, 4, 7 ja 10 lähin pysäkki on Töölön halli.

Hoku on muutaman vuoden vanha, pieni mutta sympaattinen ravintola Punavuoressa. Sen on perustanut Havajilla kasvanut Ryan Shibuya, joka tarjoilee aasialaisia makuja havaijilaisella twistillä.

Ruokalista Hokussa on aika suppea, mikä on mielestäni aina parempi, kuin liian laaja ja rönsyilevä lista. Listalta löytyy niin laadukasta nautaa, kuin härkääkin sekä erilaisia mereneläviä. Olisin voinut syödä listalta oikeastaan ihan mitä vaan, mutta päädyin kuitenkin ottamaan alkupalaksi lumitaskuperunamuusipyöryköitä sekä salmon tatakin ja pääruoaksi pitkään haudutettua porsaankylkeä – kaikki nappivalintoja!

Hinta-laatusuhde on Hokussa kohtuullinen, neljälläkympillä syö helposti alku-ja pääruoan viineineen. Paikan tunnelma on ehkä vähän lounaspaikkamainen, joka ehkä vähän pilaa fiilistä illallispaikkana. Onneksi kuitenkin ruoan maku ja esillepano korvaavat tunnelman puuttumisen.

Hoku on selkeästi lunastanut paikkansa helsinkiläisten sydämissä ja pääkaupungin kovassa ravintolakilpailussa. Sympaattinen paikka, jossa ei tarvitse pingottaa ja voi vaan keskittyä olennaiseen, eli makuhermoja ja silmiä hivelevään ruokaan.

Ravintola Hoku, Merimiehenkatu 18

x

Cafe Esplanad on yksi suosikki kahviloitani Helsingissä! Se sijaitsee nimensä mukaan pohjois-espalla ja on tarjontansa ja tunnelmansa puolesta todella varteenotettava vaihtoehto joko Fazerille tai Strindbergille.

En tiedä, kuinka pitkälle kahvilan juuret ulottuvat, mutta sen tiedän, että kauan se on tuossa ollut! Olen nimittäin jo teininä käynyt hakemassa korvapuusteja tuosta kyseisestä paikasta. Kahvilan valtavat (ja kuuluisat!) korvapuustit ovatkin vertaansa vailla ja aivan ihania ovat myös muut leivonnaiset. Tarjonnasta löytyy niin juustokakkua, muffinseja, piirakoita, kuin marenkejakin. Suurin ongelma kyseisessä paikassa on valinnanvaikeuden iskeminen juuri sillä hetkellä, kun tarjoilija kysyy mitä laitetaan.

Tarjolla on myös salaattia, johon voi valita kaksi täytettä kymmenen euron hintaan. Myös paikan patongit ja sämpylät näyttävät herkullisilta - niin, ja valtavilta! Paikka on yleensä aina täysi, koska se on niin paikallisten, kuin turistienkin suosiossa. Lounasaikaan meno yltyy vielä entisestää, mutta koskaan ei ole ainakaan minulle myyty “ei oota”. Fiilis Espiksessä on kivan kansainvälinen, niin sisustuksen, kuin myös iloisen puheensorinan takia. Kieliä kuulee englannista espanjaan, ja saksasta ruotsiin. Kesällä ulkoa löytyy myös terassi, joka on todella suosittu ja siellä saakin olla kärppänä, jos meinaa pöydän itselleen saada! Espis on nimittäin paikka, johon todellakin tullaan istumaan tunneiksi ja vaihtamaan kuulumiset parhaan ystävän kanssa, lukemaan päivän lehdet tai sitten vaan katselemaan ihmisten menoa.

Viime perjantai oli aikas spesiaali päivä! Nimittäin rapin Suomenmestari, Ruudolf heitti keikan Tavastialla, eikä kuulkaas ihan mitä tahansa keikkaa vaan mielestäni tuotantonsa parhaan albumin; “Doupeimmat Jumala Seivaa” setin. Loppuunmyydyllä Tavastialla oli kaksi keikkaa, ensin ikärajaton ja sitten myöhemmin illalla itse “pääkeikka”.

Kuten arvata saattaa, jengiä oli kuin pipoa ja jono Tavastialle oli muutaman kymmenen metriä, kun meidän seurue saapui paikan päälle. Noh, ei siinä kauan ehditty palella ja katsella huonoja videoita Youtubesta, vaan onneksi päästiin aika nopsaan sisälle. Tiskin kautta ensin yläkertaan fiilistelemään ja sieltä sitten muutaman biisin jälkeen alakertaan, jossa oli yläkertaan verrattuna astetta kovemmat bileet menossa! Ruudolf saapuikin lavalle raikuvien aplodien saattelemana ja jengi lauloi vähintäänkin jokaisen biisin kertosäkeistön herran messissä. Tunnelma oli kirjaimellisesti katossa jo alusta alkaen, mutta potti räjähti viimeistään siinä kohdassa, kun Karri Koira pamahti lavalle. Pojat oli tehny pienen källin yleisölle, nimittäin screeniltä näytettiin videopätkä, jossa Karri Koira kertoo pahoittelevansa, ettei päässyt paikan päälle feattaamaan Ruudolfia, koska oli Nakkilassa keikalla. Jengi buuas videolle ja syystäkin, onhan Karri Koira ja Ruudolf kaksikko, joka on totuttu näkemään lavalla yhdessä. Mutta eipä mennyt kauaakaan, kun Karri paukkas lavalle ja korjasi jengin raikuvat aplodit! Ruudolfin kanssa lavalla nähtiin myös Aksim, joka yleisön pyynnöstä veti “Doupeimmat Juamala Seivaa” biisin peräti kolme kertaa!

Fiilis oli ihan huikee loppuun asti ja Ruudolf todellakin tietää miten pitää meininki yllä loppuun asti. Kaikin puolin mahtava keikka, joka päättyi yleisön, Karrin, Aksimin ja tietysti Ruudolfin yhteislauluun “ Leijonakuningas”.

Eilen oli tarkoitus mennä kaverin kanssa blogikirpparista ja Safkaa-kirjastakin tuttuun Maxilliin syömään, mutta kuinkas kävikään, paikkahan oli ääriään myöten täynnä! Onneksi lähialueella ja jopa saman kadun varressa on muutama ihan varteenotettava vaihtoehto ja me päädyttiinkin vähän matkan päässä sijaitsevaan, Kortteliravintola Lungiin.

Olen joskus aikaisemminkin käynyt Lungissa syömässä ja silloinen ruokailukokemus jätti vähän toivomisen varaan, joten astuin vähän skeptisenä ravintolan ovesta sisään. Saatiin kaverin kanssa kiva nurkkapöytä, joka oli täydellinen ottaen huomioon, että tällaista kanakälätystä ei välttämättä kaikki kanssaruokailijat jaksaisi kuunnella.

Kaveri otti sesamlohisalaatin ja itse punnitsin burgerin ja toastin välillä ja päädyin pulled pork toastiin, joka oli kuorrutettu bernaisekastikkeella ja uppomunalla. En tiedä johtuiko kauheasta nälästäni vai mistä, mutta herkullinen toast osu ja uppos ennätysvauhtia! Jälkkäriksi vielä mudcakea vaniljajäätelöllä ja mansikkakastikkeella ja ravintolasta poistuikin hyvin tyytyväinen ruokailija.

Kortteliravintola Lungista tuli mieleen Keski-Eurooppa ja sen tunnelmalliset pikku ravintolat ja bistrot, joissa meininki on rentoa ja ruoka mutkatonta. Lungi onkin täydellinen vaihtoehto keskustan ja Punavuoren ravintolatarjonnalle!

Korkeavuorenkatu 2, 00140 Helsinki

Expot tuli ja meni! Koko expo-viikonloppu oli niin tapahtumarikasta, että nyt vasta ehdin koneelle päivittelemään kuulumisia!

Viikonloppu alkoi perjantai-iltana Teatteri Forumissa, jossa järjestettiin suomalaisen laskujengin KBR Productionsin 10-vuotis synttärit. Paikalla oli aikamoinen määrä Suomen laskujengiä ja fiilis oli sen mukainen! Kiva huomata miten expot kerää kasaan laskijoita ympäri Suomea, tämän tyylisiä tapahtumia kun valitettavan harvoin Suomessa järjestetään.

Lauantai-iltapäivä meni sitten expoilla pyöriessä. Lapin hiihtokeskukset olivat isosti esillä Ski-expojen puolella, kun taas Boardexpo keskittyi enemmän merchandise-meininkiin. Boardexpon puolelta löytyi niin Villawoolin, Asenne Surfin, Blackeye Lensin ja Spine Magazinen standit. Perinteinen skeitti streetti oli myös laitettu pystyyn ja Tazza Rail jamit viihdyttivät messuyleisöä. Valkokankaalla pyöri laskuleffoja ja osa Suomen kovimmista laskijoista oli jakamassa nimmareita ja kertomassa kuulumisiaan junnuille. Itselleni messuista jäi parhaiten mieleen Asenne Surfin standi,  joka paitsi oli visuaalisesti onnistunut surffilautoineen ja koivunhalkoineen, mutta jossa oli myös erittäin letkee meininki DJ:n soittaessa levyjä taustalla.

Ski ja Boardexpojen ohella Messukeskukseen oli pystytetty myös Hifi-ja Digiexpot. Täytyy myöntää, että sen verran oli pää pyörryksissä siinä vaiheessa, kun tälle puolelle päästiin, että kauheasti ei enää jaksanut keskittyä Hifi- ja Digiexpojen tarjontaan.  Expoilta jatkettiin sitten taas Teatteri Forumiin, jossa tarjolla oli Spine Awards ja ”palkintogaala”, jossa palkittiin vuoden lumilautailija, vuoden Suomi-pro jne.  Vuoden lumilautailija tittelin vei ansaitusti Enni Rukajärvi. Ennihän nappasi Sothista mitalin, mutta kaikki varmasti tietävät Ennin olevan todella kova laskija, oli sitten olympiamitalia tai ei. Palkintojen jaon jälkeen bileet lähtivätkin sitten kunnolla käyntiin, kun freestyle-kaksikko Solonen ja Kosola heittivät mielettömän fiilistelykeikan ja tanssilattia täyttyi pipopäisestä laskukansasta.

Lisää kuvia ja fiiliksiä voi käydä katsomassa expojen kotisivuilta; Boardexpo ja Skiexpo

Tänään starttaava Ski & BoardExpo kerää laskukansan kasaan ja korkkaa laskukauden niin suksijoille, kuin myös lautailijoille! Jokavuotiset expot on hyvä paikka päivitellä kuulumisia tuttujen kanssa, tsekata talven laskutrendit (ja leffat) sekä suunnitella talven laskureissuja, joko sitten kotosuomessa tai ulkomaille. Samalla lipulla pääsee Messukeskuksessa katsastamaan myös DigiExpot, Lätkä ja Säbä Expot ja HifiExpot.

Expo päivän jälkeen juhlitaan Teatteri Forumissa, Veikkauksen ja Spine Magazinen järjestämissä Spine Awardseissa  (1.11 klo. 21-04). Juhlassa palkitaan vuoden lumilautavaikuttajat ja jengiä viihdyttämässä mm. Solonen & Kosola.

Suksijoille on myös luvassa herkkua jo perjantaina, kun Relaa.com järjestää after ski -tapahtuman Vanhalla ylioppilastalolla alkaen klo.16. Suksi- ja Välinesalit ovat avoinna kaikelle yleisölle, joten perheelliset ja nuoret ovat tervetulleita tutustumaan perinteisesti Vapaalaskuiltamien tarjoamaan kattaukseen. Lisäksi kaksi suomalaista vapaalaskukonkaria, vapaalaskupioneeri Arto Majava ja Hiutale-laskuohjelmasta kansainvälisen menestyksen luonut Jan-Erik "Blumi" Blomberg  pitävät asiantuntijaluennot klo. 16.45 ja 17.30. Luentojen jälkeen klo.19 alkaa “Vapaalaskuiltamat”, joka on Pohjois-Euroopan suurin vapaalaskijoiden tapahtumakokonaisuus, jossa mm. laskuleffauutuudet.

Alla muutama kuva viime vuoden Expoilta. Lisää juttua ja kuvia luvassa, kun pääsen itse paikan päälle!

Kesä 2014 oli mun eka ”kunnon” kesä Suomessa pitkään aikaan. Koska oon viettänyt niin monta kesää ulkomailla, oli suunnitelmissa pysytellä tämä kesä kokonaan koto-Suomessa ( ja vieläpä kokonaan ilman lomia!). Kesäkuussa tosin näytti jo hetken siltä, että pitää alkaa varaamaan lentolippuja lämpöön, kun oma lämpömittari näytti 15 astetta. Huonosta säästä huolimatta, pidin itseni kiireisenä mm. tutustumalla paikkoihin, joissa ei aikaisemmin ole tullut käytyä.  Hyvä ystäväni oli luonani käymässä reilun pari viikkoa, jolloin käytiin mm. rauhoittumassa Viikin Gardeniassa ja ihastelemassa alppiruusuja Alppiruusupuistossa, shoppailemassa kesäkirppiksillä, hengailemassa Lintsillä ja herkuttelemassa Skifferin pizzoilla. Kesäkuussa tuli myös ajeltua viikonloppureissulle Keski-Suomeen,  Jyväskylän lähellä olevaan Riihivuoren hiihtokeskukseen.

Heinäkuussa alkavat helteet palkitsivat pitkän odotuksen ja onneksi saatiin vihdoin nauttia auringosta ja lämmöstä. Paljon tuli hengailtua ulkona; auringonottoa Larun rannoilla ja Pihliksessä, piknikiä puistoissa ja herkullisia brunssihetkiä aurinkoisilla terasseilla. Kävin myös Lahdessa Summer Upissa, Suomen suurimmalla urbaanin musiikin festarilla sekä mökkeilemässä kauniissa Mäntyharjun järvimaisemissa.

Elokuussa juhlittiin taiteiden yössä, torikortteleiden katujuhlassa ja erilaisissa afterwork bileissä. Elokuun juhlinta huipentui Cheekin historialliseen stadion konserttiin. Käytiin myös herkuttelemassa Farangin katuruokafestareilla,  Street Food Carnevalissa sekä Ravintolapäivän lukuisissa uniikeissa rafloissa. Juhlimisen ja mässäilyn jälkeen piti vähän hiljentää tahtia ja keskittyä syyskuun Tallinnan maratoniin. Illat kuluivat treenatessa ja juostessa Larun sekä Kulosaaren lenkkipolkuja. Juoksuhan ei sitten mennyt ihan niin kuin suunniteltiin ja nyt onkin vähän pidempi hetki aikaa rauhoittua ja ladata akkuja, kun parantelen tätä murtunutta jalkaani näin syyskuun pimeinä iltoina.

Kiitos kesä 2014, olit ihana! 

Syksy on kaikin tavoin mielenkiintoista aikaa. Ensin tulee kesän jälkeinen shokki, kun huomaa että lämpötila laskee yht’äkkiä 20 astetta ja täytyy kaivaa kaulaliinat ja villapaidat esiin. Kun shokista on selvitty, tulee hirveä hinku tehdä jotain uutta monellakin eri elämän osa-alueilla. Syksyä ei suotta kutsuta uudistumisen ajaksi, sillä sitä se nimenomaan on monellekin meistä. Ei sinänsä, etteikö näitä uudistuksia voisi ja pitäisikin tehdä läpi vuoden, mutta jotenkin se on vain helpompaa syksyllä. Kun illat pimenee ja kesän tapahtumatarjonta hiljenee, voi joko aloittaa uuden harrastuksen, käydä uudenlaisissa tapahtumissa, joissa ei aikaisemmin ole käynyt tai vastaavasti matkustaa paikkoihin, jotka aikaisemmin ovat jääneet muiden matkasuunnitelmien varjoon.

Tässä muutamia ideoita, jos tuntuu, että aika käy pitkäksi ja syksyn pimeys alkaa masentaa:

Ihana ja rentouttava spa hetki. Kesällä harvemmin tulee käytyä kylpylöissä, kun oma mökki tai merenranta tuntuvat paremmilta vaihtoehdoilta. Kannatta katsastaa vaikka Helsinki Day Spa tai Långvik Kylpylähotelli Kirkkonummella.

Ei Finnkinon leffoissakaan mitään vikaan ole, mutta oletko koskaan käynyt vaikka Senaatintorin laidassa olevassa Kino Engelissä? Rakkautta ja Anarkiaa –festivaali Kino Engelissä vielä 28.9 asti.

Kesällä ei myöskään tule käytyä teatterissa. Tilanteen pystyy onneksi helposti korjaamaan syksyllä, kun teatteritarjontaa on vaikka millä mitalla. Perinteisen Helsingin Kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin tarjonnan lisäksi kannattaa tsekata esim. Kapteeninkadun KOM-teatterin, Kaartinkaupungin Savoy-teatterin tai Bulevardilla sijaitsevan Aleksanterin teatterin näytökset.

Heurekassa käytiin aina lapsena, mutta miksei sinne voisi mennä myös aikuisiällä viettämään kivaa päivää? Lapsi on terve, kun se leikkii, vai miten se nyt menikään...

Lintsillä sijaitseva Sealife on avoinna vuoden jokaisena päivänä ja siellä riittää taatusti ihmeteltävää niin pienille, kuin suurillekin merimaailman ystäville

Jos taas kaipaat uutta harrastusta syksylle, kannattaa tsekata harrastushaku.fi

Jos taas kaipaa luonnonrauhaan ja ihastelemaan vaikka ruskan värejä käy vaikka Nuuksion tai Oittaan ulkoilualueilla (Oittaalta löytyy myös lapsille tarkoitettu Angry Birds puisto)

Olen aina harrastanut juoksua, mutta tämän kesän aikana treenannut vähän tavallista enemmän, tavoitteena juosta puolikas Tallinnassa ja ehkäpä pari muuta kisaa sen jälkeen. Lähdettiin siis kaverin kanssa viikonlopuksi Tallinnaan, kaverin piti juosta maraton ja mun tavoite oli puolimaraton. Treenaminen on mennyt ihan ok ja muutaman lenkin jälkeen on ollut jopa sellainen fiilis, että voi maaliin pääsemisen sijaan alkaa asettamaan aikatavoitetta. Hyvillä fiiliksillä siis Tallinnaan ja juoksemaan.

No, kaverin juoksut päättyi jo ennen kuin ne pääsi edes alkamaan. Hän tunsi olonsa puolikuntoiseksi ja päätti jättää maratonin juoksematta, tietäen edelliskerrasta miten kova fyysinen suoritus maraton on keholle. Itselläni oli taas oikein hyvä fiilis lähteä juoksemaan puolikasta ja kaveri jäikin kannustamaan mua lähtöviivalle.

Ilma oli mitä mainioin ja fiilis katossa kun paukkasin lentoon tuhansien muiden juoksijoiden matkassa. Reitti kulki merenrantaa pitkin ja ehdin siinä jopa ihailla maisemia ja fiilistellä Tallinnaa. Juoksu kulki tosi hyvin ja kelasin, että nyt tulee hyvä aika! Oh well... 14-15km kohalla tuli jäätävä kipu oikeeseen nilkkaan, mut mietin, että se on vaan akillesjänne minkä oon luullu vaivaavan viimeisen kuukauden ajan. Ehdin siinä sitten nanosekunnin ajan miettiä, että jätänkö kilpailun kesken vai jatkanko maaliin asti kivusta huolimatta. No tietty jatkoin! 16-17km kohalla kipu alkoi olla aika sietämätöntä vaikka jalkaa oli suihkutettu icepoweria pariinkin otteeseen matkan varrella. Mun juoksutyyli oli varmasti varsin mielenkiintoinen, sillä käytännössä linkutin ja raahasin oikeeta jalkaa perässäni. Mutta päätin silti, että piru vieköön periksi en anna! 18km kohalla oli jo pakko vähän kävellä, mutta vikan kilsan vedin sisulla juosten maaliin! Itkuhan siinä sitten maalissa pääs, kun harmitti niin paljon, että meni aikatavoite reisille kivun takia. Onneks kaveri oli lohduttamassa.

Siitä sitten linkutin ensiaputelttaan vetämään ensin lisää icepoweria jalkaan ja sitten särkylääkettä naamaan. Taksi alle ja satamaan, ja mitali kaulassa takaisin himaan stadiin. Seuraavana aamuna visiitti Marian sairaalaan ja tuliaisina kaksi murtumaa pohjeluussa, kepit ja kipsi seuraavaksi kuudeksi viikoksi. Jes – welcome to the good life! Hah! Taisin treenata vähän liian kovalla sykkeellä kesän aikana, jonka takia jalka sitten murtui ilmeisesti ylirasituksen takia.

Eli ei ihan mennyt meidän juoksut suunnitelmien mukaan, mutta tulipahan koettua ja opittua! Ja sisulla selviää näköjään ihan mistä vaan, jopa puolimaratonista! Juoksemisethan ei lopu tähän vaan jatkuu... tosin ensi alkuun vissiin vaan vesijuoksua hah!