Kirsikka

Huuhhhuuuuh, aikamoista touhua tää keskikesän juhla! Juhannusaattoa juhlittiin kotibileissä Kangasalla oikein pitkän kaavan kautta, mahtavaa settiä. Talviturkki lensi lampeen niin että heilahti, hyttyset kiusas ja kotiviini teki tehtävänsä. Aamupäivällä heräsin kärpästen kiusantekoon ja kuumuuteen. Onneks takapihalta löyty asiaan pelastus: RIIPPUMATTO! Ihana ulkoilman viileys ja rauhottava keinuva liike helpotti olotilaa kummasti, siis aivan täydellinen kapistus! Suosittelen kaikille dagen efteristä kärsiville... Mattoon kääriytyneenä oli hyvä hälventää päänsärkyä ja uinua vielä muutama tunti.

Alkuillasta tartuin auton rattiin ja suuntasin seuraavaan juhannuskohteeseen, kesämökille. Sain matkalla huolestuttavaa viestiä uusien perunoiden loppumisesta, mutta onneks Sale Eräjärven aukioloihin voi aina luottaa! :D Sieltä siis säkillinen pottuja matkaan ja eteenpäin.. Täälä mää ny istun terassilla hyttyssavu kainalossa oottelemassa saunaan pääsyä. Sen kummempiin aktiviteetteihin ei oo tänään saumaa. Katotaan sitte taas, kunny saa tän jussin taputeltua pois alta :)

Ekaan kertaan 3 vuoteen pääsen viettää Jussia (on ollu töitä) nii aattelin ottaa ny kaikki kohteet haltuun. Alkuun tarkistettii n noi Himoksen juhannusfestarit. Yheks yöks sinne, auto päiväparkkii ja menoxxx. Esiintyjistä ei ollu etukäteen kauheesti käryä, kuhammentii. Jätkäjätkien tahtiin sai ainaki tanssia iha huolella..! Ny uutta nousua ja ystäväköörin kanssa vähä (PALJON) ruokaa ja juomaa ja yötön yö. Alastikki tulee varmaan pyörittyä ja yrttejä syötyä eiku kerättyä taisiis mitä. Nauttikaa teki, hyvää JUHANNUSTA! <3

Nonii tää on taas tätä Kirsikka testaa ja kuntoilee-osastoo. Ny ommeinaan liikuttu sitte sen edestä että voin hyvillä mielin nauttia Juhannusherkuista! Kävin tossa kahvakuulailemassa, puistossa. Oon jo pitemmän aikaa halunnu kokeilla kahvakuulailua. Puistojumppiin taas oon suhtautunu tosi ristiriitasesti. Takaraivossa on ollu ajatus että se on jotenkin mummojen juttu (?). Kuitenkin ajatus siitä että voi kesällä liikkua ulkona houkuttelee sata kertaa enemmän ku kuntosalin hikinen jumppasali.

Tepastelin puistoon ja huomasin ilokseni ettei ne ollu mikkään eläkeläisten kokoontumisajot, no worries! Taisin olla nuorimmasta päästä kuitenkin, mutta samasevväliä. Lainasin ohjaajalta kuulaa koska ehämmää semmosta omista (vielä!). Painoo mötikällä oli 10kg, kyllä se meni mutta tietty joku 6 tai 8 kilonen ois voinu taata pehmeemmän laskun lajin pariin. Ny huomaa ainakin tehneensä jotaki, terv. nimim. sopivasti kipee keskivartalo ja kädet... :D

Ohjaaja oli kannustava ja positiivinen, olematta tekopirtee (semmoset on raskaita, ja niihin törmää kyllä hämmentävän usein) Ohjaajan olemus kuitenkin yleensä ratkasee sen että jaksaako mennä toista kertaa..Ja lajista taas tykkäsin just niin paljon kun olin kuvitellutkin! Se oli mun mieleen koska se rasitti monipuolisesti eri lihaksia ja siinä keskityttiin enempi voimailuun kun mihinkään koreografisiin asioihin. Eikä oo ees kallista!Jos kiinnostuit niin kantsii kurkata tänne: http://www.tiinanjumpat.com/

Tässä voikin sit seuraavat päivät huoletta keskittyä juhannusrymyilyyn ja grillimättöön ;) Että ei muutaku auto alle ja Himokselle..!!!

Tampereella on sellanen erikoisuus kun Lenin-museo. Tänään kiiruhdin sinne. En suinkaan setä-Leninin takia, enemmän kiinnosti Kuuba-aiheinen valokuvanäyttely (http://www.lenin.fi/uusi/tapahtum/cuba_si.htm). Esillä oli Matti Tohkan kuvia, ja taustalla soi Kuubalainen musa. Valokuvat kiinnostaa valokuvaajaa, ja oon jostain saanu päähäni että haluisin matkustaa Kuubaan. Kuume ei todellakaan yhtään hellittäny kun kuvia katteli..Näyttely on viä huomisen auki, eli viä ehtii!

Sanottakoon siitä Lenin-näyttelystä, että se on melkosen kattava pläjäys. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa vierailla.

Eitäsmuuta, kohti Juhannusta (!!!), moro!

Hehee, olin eilen elämäni ensimmäisellä tankotanssitunnilla. Mulla ei oo juurikaan ollu harrastuksia jossa tarvittais paljoo kehonhallintaa, joten voin kertoo että haastetta oli :D Ja hauskaa kans! Liikkeet näytti niin yksinkertaisilta kun ohjaaja teki ne, mutta eeeei ne niin kovin helppoja ollu...  Opastuskin oli kohdallaan, mutta joidenkin liikkeiden kohdalla ei vaan meinannut ajatus millään lähtee juoksemaan. Lihasten lisäks tuli siis jumpattua vähän aivojakin. Mutta ei se mitään mahdotonta touhua oo! Treeniä vaan, ja kärsivällisyyttä.

Jännää oli myös huomata, miten toispuoleinen sitä onkaan. Osa liikkeistä toimi ihan hyvin toiseen suuntaan, mutta kun piti tehdä sama liike eri suuntaan niin johan oli hankalaa. Joskus tehdastyössä ja ravintolahommissa on joutunu opetteleen tekeen samoja asioita molemmilla käsillä, mutta vois kyllä laajentaa tätä aivojen treenailua ihan arkielämäänkin.

Tanssistudio (http://www.poleacademy.fi/) sijaitsee tossa keskustan kainalossa Pinninkadulla. Ei mikään ihan valtavan suuri (mun silmissä pelkästään hyvä asia), tyylikkään ja asiallisen näkönen paikka! Että jos vaikka lomailee mansessa ja haluaa päiviinsä jotain liikunnallista sisältöö niin tonne vaan. Tunnitkin saa kätevästi varattua netistä :)

Pari päivää sitten Tampereen Ylioppilasteatterissa järjestettiin teatterikirppis. Eli kaikkee teatterissa käytettyä kamaa ihmisille kiertoon. Tykkään teatterikirppiksistä koska niistä voi löytyä kaikkia ihmeellisyyksiä. Tällä kertaa tarjonta oli nopeesti tarkastettu, eipä ollut mitään mulle. Tosin todennäköisesti siinä on käynyt niin, että joku toinen on noukkinut parhaat päältä, ite en päässyt paikalle kovin ajoissa. Oli siä turkkitakkia ja levysoitinta, mutta jätin ne kuitenkin suosiolla jonkun muun löydettäväksi.

Nomutta, ei anneta pettymysten lannistaa. Aattelin että voisin kiertää 2 lempikirppariani läpi, jos löytys vaikka jotaki kesävaatetta. Tai kengät. Ekaks Radiokirppikselle Laukontorin rantaan. Sieltä on usein löytyny vaatteita, kenkiä, sisustusjuttuja, laukkuja yms. Mutta ny ei löytyny kyllä paljoo muutaku miljoona muutakin ihmistä, jonottamassa kassalle tai sovitukseen. Ajotus oli taas huono (klo 15.30), mutta työt sanelee... Jos on vapaapäivä niin kannattaa ehdottomasti suunnata ennen iltapäiväruuhkaa. Arkiaamupäivä on varmaan paras aika. Tarttui sieltä yksi kiva farkkuliivi matkaan kuiteskin!

Sitten, viimeinen etappi, petollisesti kotimatkan varrella oleva Bonus-kirppis. Sinne tulee monesti poikettua vaikkei alunperin aikonutkaan. Ja monesti löytyykin vaiks mitä. Bonuksella ei muuten käy kortti, mutta onneks lähin Ottomaatti on ihan siinä vieressä. Tällä kertaa Bonus oli kyllä tyhjä arpa. Mut siinä se kirppareiden jännitys oikeestaan onkin. Välillä löydät just sen mitä olit lähteny hakemaankin, välillä ihan kaikkea muuta kivaa, välillä et yhtään mitään. Lämmöllä kuitenkin suosittelen näitä. Jos mitään ei löydy, voi suunnata viereiselle torille vaikka lohtujätskille ;D (Radiokirppis&Laukontori, Bonuskirppis&Tammelantori)

Sitten kun mulla on joskus se iiiso koti niin sinne tulee ehdottomasti biljardihuone! Jos sääkin haluat pelaan bilistä eikä sullakaan oo biljardihuonetta, niin oikee osote on ehdottomasti Galaxie Center  Tampereen rautatieaseman vieressä. Siä tuli aikanaan enempikin käytyä, tänään suuntasin sinne ekaa kertaa Joensuulais-vuosieni jälkeen. Ja voi sitä jälleennäkemisen riemua!

Mukaan lähti huikee pelikaveri Noora, jonka kanssa ollaan ekat bilikset pelailtu yhdessä jo ainakin 6 vuotta sitten. Ei otettu peliä turhan vakavasti, päinvastoin. Naurettiin niin paljon että vatsalihakset tuli kipeeks :D Kokonaisvaltasta reenaamista kato! Kyllä me säännöistä tiedetään, mutta kerta kumpikaan ei oo mikään bilismestari niin tehtiin pikku myönnytyksiä välillä.. Saattashan sitä joku aatella että kyä ny on akat lähteny pelaamaan ku nauraa niin pirusti eikä meinaa aina pallokaa mennä sisään, mutta mitäs siitä! :D Ei oo niin ryppyotsasta hommaa kato. Pääteltiin että on ihan turha lähtee tavottelee mitää mestarisuoritusta kun viime kerrasta on niin pitkä. Oli mahtia.

Sali on sen verta iso, että jos ei ihan ruuhkaisimpaan aikaan mee niin vapaa bilispöytä löytyy vaivatta. Galaxie on myös siitä kiva, että siellä voi biliksen lisäks pelata vaikka pöytäkurlinkia tai ilmakiekkoo. Eiköhän noilta yhä löydy jotain seurapelejäkin hyllystä, ja Nintendo Wii siellä on myös. Tai sitten voi vaan istua nahkasohvalle ja ottaa vähän olutta ja naposteltavaa. Ai että, pitääki taas alkaa käymään vähän useemmin.

Kävin Vihreä Polku Oy:n järjestämässä Merun kesätapahtumassa Lempäälässä. Paikka oli Höytämöjärven rannassa, ja puitteet ihanat. Ei nuhjuisuudesta tietoakaan, rakennukset oli siistejä ja ympäristössä oli amfiteatteri, palju, korsu- ja telttasaunat, pari laituria, kanootteja, yläköysirata,laavu (eiku kota, eiku mikä, no kaikkee siä oli kuitenkin!). Paikassa järjestetään tilaisuuksia kokouksista hääjuhliin.

Ja välillä on myös näitä yleisiä tapahtumapäiviä. Tällä kertaa ohjelmassa oli mm. musisointia, vatsatanssishow, toimintarasteja lapsille, improvisaatioteatteria, jousiammuntaa, yläköysirata, pelastuskoiranäytös...

Tapahtumassa oli paljon aikuisia, lapsia, ja meitä lapsenmielisiä aikuisia. Kuuntelin lastenlauluja ihan nauru naamalla, ja kyllä siellä aikuisetkin jammaili mukana. Ihanaa kun ihmiset heittäytyy! Lisää sai nauraa kun katseli improteatteri Iloisen Mursun esitystä. Oon nyt lämmenny näille improjutuille selkeesti :D Nälkä lähti hernerokalla ja pullakahveilla, makkaraakin sai paistella.

Lastenlaulu-jamittelua

Tulevat Robin Hoodit Linda & Kirsikka

Kokeiltiin kaverin kanssa jousiammuntaa. Tauluun osu ja vähän ohitte, koukuttavaa puuhaa. Ja yläköysirata oli jänskä! Sitä oli vetämässä samat tutut naamat jotka veti myös Pyynikin köysilaskeutumisen, joten tiesin että tuskin tässä sen hullummin käy ;) Kiipesin radalle kiipeilyseinää pitkin. Sen voimainponnistuksen jälkeen kädet ja jalat tutisi niin että siitä olikin hyvä lähtee suorittamaan itse rataa.. Ylhäällä tuntu välillä, ettei oma pituus ihan riitä ja mietin, että mitenköhän 140 senttiset mukelot siellä pärjää. Tais olla tää mun oma tekniikka mistä homma kiikasti :D Pääsin kuiteski läpi enkä jääny yläilmoihin killumaan.

Ihanaa seuraa, hyvää ohjelmaa ja hymy naamalla kaikenaikaa. Olipas onnellinen päivä : )

Huomasin että Kaupin urheilupuiston metsissä järjestetään potkulautailua. Mettään potkulaudalla??Enpä ollu moisesta kuullu aiemmin, joten pitihän totakin päästä testaamaan :) Pari kaveria mukaan ja ennakkoluulottomalla asenteella eteenpäin.

Homman järjesti Hiking Travel HIT Ky, ja siinä oppaan kanssa jutellessa kävi ilmi että ne järkkäilee kaikkea muutakin kivaa hullutusta. Välineitä löytyy joka lähtöön: on kelluvia suksia, tandemsuksia (oliko jopa kuuden hengen...?Pientä haastetta!), kiipeilyvarusteita, kanootteja...Aivan mahtihommia esimerkiks polttareiden viettäjille. Tapaamani oppaat oli sosiaalista ja rentoo väkee, joten heidän kanssaan tuskin tulee tylsää.

Tasasemmilla lenkkeilyväylillä sai alamäet laskee aika huoletta ja sillä potkulaudalla pääsi meinaan kovaa!Tai sitten se vaan tuntu vauhdikkaalta.. :D Onneks oli kuitenkin käsijarru. Metässä kun mentiin pikkupolkuja niin jarru oli kovassa käytössä, piti varoo kuoppia ja kiviä. Levähdettiin hetki Niihaman ulkoilumajalla, juotiin mehut ja jatkettiin takaisin. Yllätyin miten kivaa toi oli! En ollut osannut odottaa oikein mitään :D Pientä reisijumppaa siinä sai samalla.

Tässä videonpätkä alamäestä pikkupolulla. Opas menee edeltä ja mää jarruttelen perässä... Ei kyllä näytä niin huisilta kun tuntu :D

http://www.youtube.com/watch?v=28YpeX8IrMg&feature=youtu.be

Lähdettyäni Toivolansaaresta suuntasin Myllyn leipään aamupalalle. Söin ja join kaikessa rauhassa, luin päivän Hesarin ja kattelin isoista ikkunoista Kyrösjärven maisemia. Leipomo toimii samassa rakennuksessa ja tuotteet tulee tiskiin tuoreeltaan. Kahvista virkistyneenä tein vielä pikku kierroksen Ikaalisten keskustassa.

Kyrösjärvi

Hetken mielijohteesta poikkesin Löytöjen Puotiin ja se olikin todellinen aarreaitta!En oo mikään varsinainen vintage-harrastaja, mutta kuitenkin vähän hurahtanu vanhoihin asioihin. Ja sieltähän niitä löyty, ihania valaisimia, huonekaluja, astioita, koruja... Rakennus on vanha ja siinä on käyty kauppaa 1800-luvulta asti. Siellä meni tovi jos toinenkin, juteltiin myyjän kanssa pitkään. Sainpa muuten yhden aika hyvän menovinkin tän bloginikin suhteen. Suosittelen käymään vaikka pidemmänkin matkan päästä, jos vintage vähääkään kiinnostaa. Sata-Häme soi-festivaalien aikaan sinne voi mennä myös kahvittelun merkeissä ;) Vaikken mitään ostanutkaan niin kannatti käydä, on aina antoisaa puhua ihmisten kanssa kenellä on enemmän elämänkokemusta takana kuin itsellä.

Ennen kotiin lähtöä pyörähdin vielä Ikaalisten kylpylän kartanorakennuksessa. Siellä oli vaatesuunnittelija Jukka Rintalan näyttely, ja esillä oli myös Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen 60v-juhlanäyttely. Vautsivau, upeita pukuja ja tauluja! Eikä ne Ikatalaistenkaan työt hullumpia ollu. Näyttelytilasta oli tehty tosi tyylikäs.

Ny lisää juttua keskiviikosta! Kävin siis Jämijärvellä Korsukylässä. Paikka oli aikalailla umpimettässä, mutta siinä piili myös sen viehätys. Oli korsua, saunaa ja kaikemmoista. Tuli heti mieleen, että siinä ympäristössä on varmana talvellakin ihan omanlaisensa tunnelma. Ulkomaalaiset vieraat varmasti kokee tommosen paikan ihanan eksoottisena. Pääsin yhden virkistäytyvän työpoppoon mukana melontaretkelle. Keli oli upee, opastus selkeetä ja henkilökunta välitöntä! Jokee pitkin mentiin, virta oli rauhallinen ja ympäristö niin vihree, että alussa tuntu niinkun ois sademettässä ollu. Ihanaa! Nautin maisemista, kesän tuoksuista, kuuntelin käen kukkumista ja näin kesän ekat sorsanpoikaset. Viiden kilsan melonnan jälkeen saatiin kuljetus takaisin traktorin lavalla (joka ei ollukkaa mikään iha rupunen systeemi).

Keskellä kesämaisemia

Tälläsellä menopelillä huruutettiin takasin Korsukylään

Korsukylältä lähdin Toivolansaari Campingiin. Neljän hengen mökissä oli mukava olla. Jääkaappi, hella ja mikro löyty, kaikki mitä tarvittin ja enemmänkin. Oli niin hieno ilta, etten kuitenkaan malttanu olla paikallani, vaan lähdin iltakävelylle fiilisteleen auringonlaskua. Mikäs oli rannassa istuessa, virvoke kädessä ja elämä hyvin. En kuitenkaan lähteny kreisibailaamaan Ikaalisten menomestoille, ei ollu semmonen boogie. Ja kun keskustan läpi kävelin takaisin, totesin että ei ollu varmaan muillakaan, sen verran rauhalliselta näytti Ikaalisten keskiviikkoilta..:)

Mää ja mökki, moi !

Täyty ajatella päivän kulku uusiks, koska aamulla oli ankee keli. Kun hetken ajattelu ei tuottanu mitään tulosta, niin mää järkeilin että kun lähtee pihalle, voi potentiaalisesti tapahtua jotain. Lähdin siis kameran kanssa lompsiin kaupungille! Sitten matkalla päätin että meen taidehalli TR1:een. Siellä on usein ollu hyviä valokuva/ym. näyttelyitä. Plus että siellä käyminen on lähes ilmaista. Plus että Finlaysonin alue on kiva.

Ja kas, sielläpä olikin harmaaseen päivään sopiva lievästi ahdistava näyttely nimeltä Meri hädässä. Suosittelen kuitenkin kaikille, koska välillä on tarpeellista vähän ajatella. Juttua oli erilaisista muoveista ja siitä, kuinka paljon jätettä päätyy mereen. Keskellä tilaa oli valtava kasa maailman eri meriltä kerättyjä muovijätteitä. Seassa oli ihan kaikkea mahdollista kamaa. Opin mm. että kertakäyttövaipan hajoamiseen menee 450 vuotta. Ja kalastussiiman 600 vuotta.

Sen jälkeen sitten tallustelin rauhaksiin kaupungilla, juttelin pikkupoikaskeittareiden kanssa ja suuntasin spesiaalireittiä himaan. Kiireetön kiva päivä. Kyllähän se arskakin sieltä pilvestä tuli esiin sitten kun pääsin kotiin :D

TR ykkösen sisäänkäynti ja koskenrannan hento väripilkku

Tammerkosken pauhua + random sisäpiha

Piristyksiä harmaudessa: Kukkiva parveke ja keltainen penkki

Joskus suunnittelet pääseväs ysiltä töistä ja meneväs suoraan kotiin,  mutta lopulta ootkin kotona aamuseiskalta. Lauantai oli niitä päiviä.

Ensteks työvuoro venähti 3 tuntia (Uuu salaisuus julki:Teen välillä muitakin hommia kuin reissubloggailua). Sitten sain houkuttelevan kutsun: bisselle olutravintola Konttoriin. Noo mikäs siinä, kotiin ehtii myöhemminkin. Siitä kivasti viereisen hotellin yökerhoon, hehkeällä työ-lookilla. Sieltä kaverin kanssa porukan viimeisinä pois (mites tää ny näin meni??). Melkein lähdin jo kotiin, mutta vastaan pyöräili sopivasti toinen kaveri "eväitä" repussa ja ehdotti, että mennään koskenrantaan istumaan hetkeks. Kolmeks tunniks, kun tarkkoja ollaan. Oli  ihan kivaa istua, höpöttää ja kattoo kun aurinko nousee. Siinä vaiheessa kun kaupungin aamuvirkku työntekijä oli saanu melkein koko rannan siivottua teinien siideritölkeistä, ajateltiin, että ehkä meidänkin on aika pikkuhiljaa mennä kotiin. Eikä menny ees taksihommiksi kun aamubussit kulki jo, jes! Mitäpä niistä turhista suunnitelmista, talvella on sitte taas aikaa nukkua :)

Tommosten päivien jälkeen on hyvä seuraavana päivänä vähän pötköttää vaikka rannalla. Aion tänä kesänä kierrellä vieraita (miksei tutumpiakin?) rantoja Mansessa ja lähipitäjissä. Kesän lopussa selviää sitten se kaikkien aikojen paras piitsi!Tournee alko Peltolammin uimarannalta, mutta vähä reisille meni kun aurinko lähti karkuun ja tuli kylmä. Jäi siis talviturkki heittämättä. Mukana olleelta seuraneidiltä sain kuitenki sisäpiirin tiatoo, että poukamassa on yleensä lämpimämpää vettä kun muualla ja ihana hiekkapohja. Plussaa myös isosta nurtsista, joka sopii vaikka frisbeen heittelyyn, laitureista ja WC:n olemassaolosta. Porukkaa oli kaikensorttista. Ehkä seuraavalla rannalla uskallan jo uida...

Peltolammin uimaranta

Lauantaina Tullikamarin aukiolla oli Talentistakin tutun Danny's Bollywood Dance Crew:n (kavereiden kesken DBDC) järkkäämä flash mob. Kaikki tanssista kiinnostuneet sai osallistua, tapahtumaa oli markkinoitu facebookissa ja viikolla oli järjestetty muutamat treenit joissa ihmiset sai koreografian haltuun.

Musat alko soimaan ja porukkaa ilmesty tanssimaan. Shown jälkeen katsojatkin pääsi kokeileen Bollywood-tanssia, kun Danny piti pienen workshopin. Videoo nähtävillä täällä: http://www.youtube.com/watch?v=J92TdvlSgEg . Iloisen näköstä touhua, se ilo tarttui kyllä muhunkin vaikka olin vaan katsomassa! Kaikille kaamosmasennukseen taipuvaisille sanoisin, että aloittakaa syksyllä Bollywood tanssi. Luulis että sen jos minkä avulla pysyy masikset kaukana :) Taidanpa aloittaa itekkin.

Tanssifiilistä ja Tamperelaista naiskauneutta: Kukkaistyttö 2013 oli myös mukana tanssimassa.

PEEÄS: Jos kiinnostuit Bollywoodista, niin DBDC avaa syksyllä tanssistudion Tullintorille. Infoja löytyy: http://www.dbdcdance.com/

Nälän karkoitusta harjoitin eilen Hiltun pirtissä. Vieraassa paikassa suunnistaminen ei oo mun vahvuusalueita (tai niin ainakin luulin).  Hämeenkyrö on vieras paikka.. ilokseni meillä tuli navigaattorin kanssa pieniä kommunikaatiovaikeuksia.. Olin pikaisesti vilkaissut sijainnin kartasta aiemmin. Mututuntumalla löysin kuitenkin hyvin perille,  opasteet tien laidassa vähän jeesas loppumatkasta ;)

Hiltun Pirtissä (http://www.heiskary.fi/hiltun-pirtti)sain perinteisten kotiruokalounaan: kalaa, omatekoisia sämpylöitä, kotikaljaa...Pitävät pitopalveluakin, ihan vinkkinä niille jotka suunnittelevat omia kemuja. Pääsin myös kierrokselle maatilan vanhaan päärakennukseen, ja sain hyviä vinkkejä tuleville reissuille. Täydellä masulla oli hyvä jatkaa eteenpäin!

                                              Hämeenkyrö                                                                                    Hiltun ihanat siniset ulkopöydät

                        Suvikuppilan pyörittäjä Elina Paukkunen                                                                             Söpöt hintalaput!

 Vohveli oli herkkua

Jälkkäriksi nautin Siikrin Suvikuppilassa mansikkavohvelin suklaakastikkeella, nams!Kuppilan tyyli oli kaffekuppeja myöten nostalgisen mummolamainen,mikä sopi paikkaan kuin nenä päähän. Tunnelma oli kiireetön ja rupattelin yrittäjän kanssa niitä näitä.  "Peräkammarissa" oli kirppis, josta tarttui mukaan kaksi samanlaista snapsilasia mitä olen omalta mummoltani joskus saanut. Omista laseista muutama on mennyt rikki, joten kyseessä oli todellinen löytö! Sieltä lähdin hyvillä mielin ajelemaan kohti kotia :)
 

Hämeenkyrön maisemia. Ihana kesä!

Sitten otin kohteeksi Miinan pirtin ja savusaunan. Perillä savusaunaa lämmitteli paikan pyörittäjä, Tiina Hakala. Kurkkasin pirttiin ja savusaunaan, ihanan tunnelmallisia molemmat. Itse en ollut menossa saunomaan, vaan kupattavaksi! Ikinä ennen en oo moista kokeillut. Kuppaaminen siis vilkastuttaa verenkiertoa, aineenvaihduntaa ja auttaa lihasjumeihin. Mulle tehtiin liukukuppaus, eli viiltoja ei tehty eikä verta tullut. Selkään jäi jälkiä mutta mustelmat häipyy ajallaan ;) Ei ollut mikään ylläri että mun selästä ja niska-hartiaseudulta löyty jos jonkinlaista lukkoa...Ai että miten hyvältä tuntu kun Tiina kävi niskan läpi ja hieroi kallonpohjan lihaksia! Ei voi muuta sanoa kuin että asiantuntevaa Hoidon jälkeen oli ihmeellinen olo, ihan kuin olisi nauttinut jotain tosi rentouttavaa. Kevyt, lämmin ja rentoutunut tunne! Uskallan suositella muillekin :) Lisätietoja löytyy osoitteesta:http://www.miinansavusauna.fi/Etusivu.php. Pihassa on myös kesäkahvila, ja hoidon jälkeen Tiina vielä hemmotteli mua Tampereen jäätelötehtaan minttu-suklaajäätelöllä. Tuli ihan etuoikeutettu olo, kun sai siinä rentoutuneena auringossa nautiskella.

Miinan pirtin pyörittäjällä oli hullun siisti prätkä!Alko melkein kuola valua..

Frantsilan kehäkukan piharakennus, jossa puotihuone sijaitsi!

Pari mehiläistä Frantsilassa... Lasin takana, onneksi !!!

Tän jälkeen lähdin metsästämään huoltoasemaa. Matkalla spottasin Frantsilan kehäkukan (http://www.frantsilankehakukka.fi/matkailusivut/) puotihuoneen, oli niin kivanoloinen paikka että päätin lennosta kääntyä sinne. Siellä oli myös ravintola, kahvila, kirppari ja vaikka mitä. Ostin kirpparilta korvikset ja kävin puodissa juttelemassa ja ihastelemassa. Myynnissä oli paikallisten käsityöläisten tekemiä tuotteita. Ne tekee jotka osaa..!Kävin vielä ravintolan puolella kurkkaamassa. Vastaanotto oli tosi ystävällinen, kahvitkin ois tarjottu mutta jouduin kiirehtimään jo seuraavaan paikkaan... Mutta siitä lisää huomenna, nyt lähden perjantain kunniaksi terassille ;) Hyvää viikonloppua!

Juuuu jos ny vähän näistä torstain iltapuuhista vielä... Irkkubaari O'Connells Tampereen keskustassa on jotenkin jäänyt multa testaamatta, vaikka usein oon miettinyt että tonne pitää mennä. Nyt nappasin kaks kärpästä yhdellä iskulla, sillä O'Connellsissa oli improteatteria tarjolla, vieläpä ihan maksutta. Sinne siis!

Sataa sataa ropisee..Näkymä bussin ikkunasta

Houkuttelin vähän seuraa mukaan, ja ensteks istuttiin iltaa hetken aikaa kotioloissa. Siitä suunnistettiin bussipysäkille ja rankkasade alko siinä samassa kun me käveltiin..Onneks oli sateenvarjo matkassa, pientä lohtua ees. Mutta no worries, kesä kuivaa minkä kasteleekin vai miten se oli..

       Vessan seinä oli vuorattu lehtileikkeillä/mainoksilla. Me likey!                                                         Hymyssä suin :)

Perillä oli runsaat olutvalikoimat ja improteatteri Jada Jada (http://www.jadajadaimprov.com/) takasi suupielien nostatuksen. Etenkin eka "puoliaika" nauratti oikein kunnolla! Hetkellinen suvantovaihe tuli tauon jälkeen, mutta esityksen lopussa sai taas nauraa ääneen. Suomalainen yleisö ei kyllä oo armollisin mahdollinen kun kyseessä on improteatteri, ja sketsiaiheita pitäisi lennellä myös yleisöstä.. Mutta hyvä meininki, esiintyjät seivas homman jos porukka vaikeni kun jotain kysyttiin. Ei tullut mitenkään kiusaantunut ilmapiiri, eikä ollut pakko osallistua mitenkään (siitähän ei kaikki tykkää, itsekin usein jätän esiintymisen mieluummin niille jotka sen oikeasti taitaa...). Esitys oli englanniksi, joten samalla tuli pikkusen reenailtua omaa kielipäätä. Jos aattelee että voit ostaa monenkymmenen euron teatteriliput valtavan teatterisalin puolihuvittavaan komediaan, tai lähteä edullisesti/maksutta nauttimaan pubitunnelmasta ja improvisaatioteatterista, niin  ite kyllä kallistun jälkimmäiseen :) Ainakin jos tavoitteena on rento illanvietto!

Jos improteatteri kiinnostaa niin kannattaa vierailla Impro-festivaaleilla. Tältä kesältä festit on jo ohi, mutta järjestetään vuosittain!

http://finlandimprovfestival.com/

Aamulla heräiltyäni pakkasin viltin ja menin nauttimaan aamukahveet Café Wileniukseen. Nyt on pakko suosia "omia", sillä oon niin onnellisessa asemassa että Wilenius on mun lähikahvila. Vaikka sumpit tulee joskus keitettyä kotonakin, maailman parasta on hakea herkut ja tarjottavat Wileniuksesta. Tai kun aamupalaa ei löydy kaapista, voi mennä kahvion terassille vaikka croissantille. Tai jos ei jaksa kokata, voi mennä lounaalle. Tai jos kaveri tulee kylään, eikä oo siivonnut.... Onhan näitä tilanteita, ja tulee varmaan jatkossakin :D

Ei sillä, suosittelen kyllä lämpimästi porukkaa saapumaan Wileniukseen vähän kauempaakin!Pulju on nykyisellään ollut pystyssä 2,5 vuotta, se on täysin remontoitu ja tilat (+terassi!) ovat viihtyisät. Tämänkaltaisia viihtyisiä kahviloita ei läheskään kaikissa kaupunginosissa Tampereella ole, usein se on niin että aina tarvii lähteä keskustaan jos haluaa kahvitreffit jonkun kanssa.Siksi tykkään! Tunnelma on Wileniuksessa on leppoisa, ja ehta Tampereen murre kuuluu siellä täällä. Olin paikanpäällä aamukahvien ja lounaan välisellä rauhallisella hetkellä, mutta silti ovi kävi aika vilkkaasti. Kahvilanpitäjä Rita Wilenius istahti höpöttelemään kanssani, mutta sai tiuhaan hypätä tiskin takana palvelemassa asiakkaita :) Wileniuksen nettisivuihin voit tutustua täältä: http://www.pullapuotiwilenius.com/sivut/cafe_wilenius1.htm

Kahvilta menin Kalevan kirkon nurmikolle köllötteleen ja nauttiin auringosta. Kirkko on kuuluisa rakennus (Raili ja Reima Pietilän suunnittelema, arkkitehtuurista kiinnostuneet kyllä tietää..) ja olipa siellä nytkin jokunen turisti kuvaamassa. Lupaan, että tästä ei oo tulossa blogia jossa esitellään erilaisia kirkkoja ja kivikautisia monumentteja, mutta pakko on kysyä: Oonko ainut jonka mielestä Kalevan on oikeestaan aika hieno? Suurin osa tuntuu olevan sitä mieltä että se on törkee. Ruma. Hirvee. Mutta mää tykkään siittä. Ehkä mun silmä on vaan tottunut :D

 Semmonen aamupäivä, katellaan mitä ilta tuo tullessaan..

Noniin! Viimein määkin oon ehta Tamperelainen, kerta oon vieraillu Pyynikin näkötornissa (siellä huipulla, munkinsyöntiä alakerrassa ei lasketa..).  Torni on Pyynikinharjun laella ja sinne mennään yleensä nauttiin lähinnä herkkumunkeista ja Tampereen maisemista. Tänään nautittiin kuitenkin astetta jännemmästä jutusta, meinaan köysilaskeutumisesta. Eli hissillä ylös, ja valjailla alas. Oli huisia!

Tornin juurella oli Kelo ja kallio Adventuresin tyypit työn touhussa ja ihmisiä ihmettelemässä. Sekaan vaan! Alkuun saatiin valjaat ja kuivaharjoiteltiin maan tasossa. Opastus oli hirmu selkeetä ja ystävällistä, eli kyllä siinä jänishousukin lämpee ajatukselle kun tietää olevansa ammattilaisten huomassa. Mulla oli lisäksi kaverina (hoviassarini) ihana Aliina, joka hoiti kuvaamisen ja psyykkaamisen. Ylhäällä tornissa ehdittiin hetki kaikessa rauhassa kattella maisemia ja höpöttää, koska en ollut jonon ensimmäinen. Yksin jos olisin ollu niin ois voinu pahemminkin jännittää, nyt olin enempi vaan innoissani...Ainakin siihen asti, kun piti nousta reunalle seisomaan :D Onneksi opas oli olemukseltaan varma ja rauhallinen niin ei tarvinu ite (enempää) alkaa hätäileen.

Aloittaminen ja reunan yli pääseminen oli haastavin vaihe. Sen jälkeen tiesi että pahempaa ei ole luvassa. Homma oli mulle niin uutta että laskeuduin aika hissunkissun, lopussa päästelin vähän lujempaa vauhtia ja "hypin" seinää pitkin. Toisen kerran jos kävis niin uskaltais jo irrotella enemmänkin!Kyllä siinä ehti maisemiakin katella laskeutumisen lomassa. Mutta siis kaikenkaikkiaan aivan huippu juttu, jos yhtään kiinnostaa mennä niin suosittelen! Mulle jäi ainakin tosi hyvä fiilis, ei ollu liian pelottavaa ;) Kelo ja kallio Adventures on järjestänyt laskeutumista viime talvesta lähtien.  Laskeutumista pääsee kokeilemaan keskiviikkoisin klo 16-20, eli paikanpäälle voi pölähtää ilman ajanvarausta. Hyvä idea voi olla myös viedä kaveri yllärinä laskeutumaan, vähän jännitystä arki-iltaan!

Tässä vielä vähän videoo..Kuvaaja rontti hassutteli mun selkäni takana :D

http://www.youtube.com/watch?v=ROrytDcdMpg

Lisätietoja Pyynikin köysilaskeutumisesta saat osoitteesta:http://www.pro-kiipeily.fi/

Ja hei!Jos mieleen tulee paikkoja tai tapahtumia mitä mun pitäis mielestäsi ehdottomasti testata, soita mulle tai laita viestiä numeroon 044 359 9962! Otan ilolla vastaan kaikki vinkit ja ideat! :)