Kirsikka

Se onny sillälailla että kesäseikkailut alkaa oleen paketissa. Mitä ihmettä, näinkö nopeesti tää meni? Viimenen etappi mulla oli prätkäretki. Viime kesä oli ensimmäinen yli kymmeneen vuoteen, etten ollt kyydissä tai ite ajanut minkäämmoista moottoroitua kakspyörästä. Tänäkin kesänä meinas käydä ohrasesti kun omaa pärrää ei oo, eikä ollu oikein muillakaan. Kautta rantain kyllä huutelin, että ajelulle ois kiva lähtee... Lopulta käännyin ihanan isini puoleen, joka auttoi tytärtään tässäkin ahdingossa. Saattoi sieltä vanhempien suunnalta tulla vähän noottia että "Vähän sullon tylsiä kavereita, kun ei kellään oo moottoripyörää" :D

Hyppäsin kyytiläiseksi ja käytiin maaseutukierroksella ajelemassa pitkin mutkasia sorateitä. Ai että! On se vaan niiiin kivaa....Löysin saman riemun mikä oli aina penskana kun pääsi motskarin kyytiin ja isompana kun itte ajoi :D Tuulen, tuoksut, vauhdin ja maisemat aistii ihan eri tavalla kuin auton penkiltä. Kattelin ilta-auringon värittämiä maisemia, nautin olostani ja ajattelin että tää on hyvä päätös blogitouhuille.

Kesän aikana oon saanu nähdä ja kokee kaikenlaista mahtavaa. Lisäks reissun päällä on oppinu mm. sen, että suomalaisethan on älyttömän mukavaa kansaa! Kun vaan rohkenee avata suunsa niin voi päätyä vaikka minne :) Kiitos upeesta kesästä kuuluu Turisti-Infolle, lukijoille ja kaikille ihanille ihmisille, jotka teki reissuista ainutkertasia! Näiden muistojen avulla jaksaa sitten porskuttaa pitkää talvee eteenpäin. Nymmää vetäydyn lataileen akkuja tulevan syksyn opintoja varten. Mutta kuka tietää, ehkäpä me kuullaan vielä... ;)

Sommoro, Kirsikka kiittää ja kuittaa!

Eilisen ajelun ja turistikierroksen jälkeen aattelin, että tänään on hyvä päivä ottaa iisisti omassa kotikaupungissa. Tampereella on meneillään  kukkaisviikot, jotka järjestetään jo kolmattakymmenettä kertaa. Sovin kaverin kanssa treffit keskustorille, tarkoituksena oli vähän ihmetellä tapahtumatunnelmia. Luulis, että tähän aikaan kesästä ihmisiä ei oo enää niin paljon liikkeellä, kun lomat alkaa olla jo ohi, mutta mitä vielä! Tapahtuma vetää väkeä ja tori oli tupaten täynnä porukkaa! Esiintymislavalta kuului Pikku Myyn kantava ääni, ja pari muumiakin oli siellä vetämässä showta :) No ei me kuitenkaan sitte rynnätty eturiviin, eikä jaksettu laiskuuttamme jonottaa edes maailmanpyörään siinä väenpaljoudessa. Molemmat ollaan taidettu  kyllä käydä siinä jo aiempana vuonna... Kukkaisviikolla on valtavasti ilmaista ohjelmaa, kantsii käydä kattomassa täältä: www.kukkaisviikot.fi

Sen sijaan suunnattiin Tampereen ehkä parhaaseen, jäätelöpaikkaan, Gelateria Italianaan Finlaysonille. Siellä on isot valikoimat italialaista jäätelöä ja Tampereen jäätelötehtaan jäätelöitä. Herkullinen vohvelin tuoksu kantautuu sieraimiin aina kun siitä kulkee ohi... En ollut käynyt paikan päällä vuosiin, mutta edelleen se on juuri niin hyvä kuin ennenkin. Söin yhden pallon marjasorbettijäätelöä ja yhden suklaakahvijäätelöä. Tais olla kesän parhaat jätskit. Suosittelen kaikille herkkusuille :)

Tänään tuli nieltyä muutama kilometri. Ensin hurauteltiin kuvataideviikoille Mänttään. Näyttelykeskuksena toimii entinen teollisuusrakennus Pekilo. Ulkoapäin aika tylyn näkönen paikka, ei ensimmäisenä tulisi mieleen että sisällä on mitä värikkäämpiä taidepläjäyksiä. Tykkään kontrasteista, joten uppoaa muhun. Tila on näyttelytarkoitukseen oikein toimiva (tietystihän sitä on varmaan rempattu paljonkin ennen nykyistä muotoaan..).

Mutta asiaan, Mäntän Kuvataideviikot on siis vuosittainen nykytaiteen kesänäyttely,  jossa on esillä ajankohtaisten ammattitaiteilijoiden töitä. Tapahtuman takana on Mäntän kuvataiteen ystävät Ry, ja tänä vuonna näyttelykuraattorina toimii Jyrki Siukonen. Esillä oli nykytaidetta monipuolisissa muodoissaan. Oli joitain teoksia, joita en meinannut ymmärtää, kunnes tajusin ajatuksen niiden takana ja ne olivatkin keskustelua herättäviä. Sitten oli taas näitä, joiden idean älysin, mutta tuotos vaan ei uponnut. Ja sitten oli paljon niitä, mistä pidin. Eli taidetta löytyy kyllä moneen makuun! Laajasta teosmäärästä on vaikea lähteä erittelemään omia suosikkeja tai inhokkeja. Pidän erityisesti siitä, että hyvä näyttely laittaa ajatukset juoksemaan. Näin kävi myös Mäntässä, eli ei siis lainkaan turha reissu.

Myllyrannan miljöötä

Sisustuskaupassa myytiin runollista vessapaperia. Eräänlaista vessalukemista tämäkin.

Iso shakkipeli Cafe Myllyrannan takapihalla

Näyttelystä suuntasimme syömään ja hetken mielijohteesta päädyimme Cafe Myllyrantaan. Mäntän myllyn ja vanhojen veturitallien miljöössä toimii Kahvilan lisäksi myös mm. sisustus-, ja vaateputiikkeja. Cafe Myllyrannan 10 euron hintaiseen lounaaseen kuuluu runsas salaattipöytä, leivät, kahvi ja jälkiruoka. Päivän listalla oli kalaa, perunoita ja possukastiketta. Eli perinteistä ruokaa, oikein hyvin toteutettuna! Pisteitä heruu monipuolisuudesta, salaattienkin suhteen oli hyvin vaihtoehtoja tarjolla. Kiva että vanhoja hienoja rakennuksia herätetään uudelleen eloon tällaiseen käyttöön.

Pieni Kirsikka, iiiiiso onnenkenkä

Täysin vatsoin jatkettiin kohti Tuuria ja kuuluisaa Keskisten kyläkauppaa. En ollu käyny siellä kertaakaan aiemmin. En kyllä välttämättä oo ihan ideaalikohderyhmää. Tai no ensinnäkin, puolirahaton opiskelija ostaa korkeintaan makarooneja (vai miten se oli) ja toisekseen en kovasti arvosta sitä että ostetaan (sekundaa) pelkästään ostamisen takia. En toki halua mustamaalata, kaupassa oli semmosen höpöhöpön lisäksi tarjolla paljon ihan laatua ja merkkituotteitakin, mainittakoon vaikkapa ihanat Vallilan verhot ja urheiluvaatteet ym. Eipä siinä, eteenpäin mentiin ja tavaroiden lisäksi löytyi paljon muutakin, aina tivolista kyläkaupan alueen ilmaseen "elämysajeluun" kesäjunan kyydissä (Seriously, mitä elämyksiä? Hienot maisemat kuten parkkipaikka ja pelto? Ois ehkä pitäny hypätä kyytiin niin oisin voinu oivaltaa paremmin..) Mutta tää oli kuitenkin sukellus yhdenlaiseen kulttuuriin. Onhan se toki ollut aika innovatiivista rakentaa valtava kauppa pikkuruiseen paikkaan, niin että se on lyönyt läpi noin massiivisesti. Jopa niin hyvin, että sinne saavutaan autolla toiselta puolelta Suomea ja jäädään kyläkaupan hotelliin yöksi. Ja ostinhan minäkin, löysin hyvät nahkasläbärit kympillä kyläkaupan pihapiiristä Nahkapaikka Oy:n myymälästä. Ehkä kävisin useammin jos asuisin lähellä, mutta seuraavan kerran tuskin tulee lähdettyä Tuuriin ihan varta vasten ostoksille.

Torisevan rotkojärvi

Kahvimaja

Kotimatkalla vielä ajeltiin Virtain läpi ja poikettiin vilkasemassa itelleni ennestään tuntemattomia Torisevan rotkojärviä. Järvien rannoilla on todella jyrkkiä kallioita, ja maisemat on komeita. Alueella on luontopolku ja Torisevan kahvimaja, joka on avoinna klo 11-17. Ei hullumpi paikka välipysähdykselle :)

Että semmonen touhupäivä tänään, saas nähdä mitä huominen tuo tullessaan... Nyt pää tyynyyn ja unta palloon !

Ettei menis täydeksi löysäilyksi, rentoiluviikonlopun jälkeen tuli tarpeeseen harrastaa vähän liikuntaa.  Sain seinäkiipeilystä hyvän pikku maistiaisen Merun tapahtumapäivässä ja nyt kävin kokeilemassa sitä sitten ihan kunnolla. Mentiin kaverin kanssa Tampereen Kiipeilykeskukseen Nekalaan. Meidät vastaanotettiin ystävällisesti,  ja ensimmäisenä pistettiin kiipeilykengät jalkaan ja valjaat päälle. Sen jälkeen saimme rauhallisen, hyvän opastuksen.  Testattiin ensin köysivarmisteisia seiniä, toinen varmisti aina kun toinen kiipesi. Touhu oli alussa vähän kuumottavaa, en tiedä kumpi oli pahempi rasti, korkealle kiipeäminen vai kaverin varmistaminen. Kuten olettaa saattaa kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, ja parin kerran jälkeen oli jo paljon rennompi olo.

Ensimmäisenä testaamamme "radan" pääsi hyvin kattoon saakka. Velipojat oli käyny aiemmin kiipeilemässä ja kokeilleet yhtä tiettyä rataa, missä seinästä nousee aika voimakas kulma. Pakkohan pikkusiskonkin oli sitä sitten testata :D Kiipesinkin vissiin veikkoja korkeammalle, mutta en kuitenkaan ihan päässyt yli siitä kulmasta. Kaveri oli edellisellä kerralla päässyt sen ylös asti. Oli muuten ihan kiva että matkassa oli mukana kaveri, jonka kanssa ollaan suunnilleen yhtä pitkiä. Oli samanlaiset haasteet kun kokeiltiin samoja reittejä. Köysivarmisteisten seinien jälkeen kokeiltiin boulder-kiipeilyseiniä, joissa kiivetään ilman valjaita, ja alapuolella oli patjat.

Köysivarmisteisia seiniä. Keskellä näkyy "reitti" jota yritin mennä...Eeeehkä ens kerralla ylitän ton kulman ihan loppuun saakka ;)

Siellä mentiin..

Pidin erityisesti siitä, että tässä lajissa saa sykkeen nousuun nopeasti ja tulee tehtyä töitä koko kropalla. Ja touhu oli myös yllättävän koukuttavaa! Jos kosahti aina johonkin tiettyyn kohtaan, sitä vähän sisuuntui ja halusi koittaa vaan uudestaan ja uudestaan :D Kivaa, rankkaa ja haastavaa. Kiipeilykeskukseen voi mennä vaikka ihan vaan testaamaan, tarjolla on myös erilaisia kortteja ja vuosijäsenyys. Keskuksessa järjestetään kiipeilykursseja, ja opastusta voi tilata myös erilaisille ryhmille. Myös saunatilat ja kuntosali löytyy. Jos kiipeily vähääkään kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti kokeilla!

PS. Käytännön kautta opittua: leikkaa kynnet ennenkuin meet, helpottaa hommaa mukavasti :D

Huh, Vaasan keikka tehty ja kotona ollaan taas. Täytyy sanoo että oli aivan huippu viikonloppu! Ohjelmassa ei edes ollu mitään kovin suurta ja ihmeellistä, kunhan nautin kavereiden seurasta, hellekeleistä, Vaasan kaupungista ja grillaamisesta. Kesähommia parhaimmillaan :)

Aurinkoo ei pystyny kunnolla ottamaan pihaolosuhteissa, keli oli niin paahtavan kuuma. Tuskasuutta vähän helpotti se, että mut kasteltiin puutarhaletkulla :D Päätettiin sitten suunnata porukalla rantaan viilentyyn. Mentiin Ahvensaaren uimarannalle, joka oli hiekkaranta meren ääressä. Ajateltiin, että merivesi ei välttämättä ois kovin lämmintä, mutta mitä vielä! Lämpimimmät vedet missä oon tänä kesänä uinu :) Aurinko paahto pilvettömältä taivaalta ja fiilis oli täydellinen kun pääsi mereen, ah. Siellä oli jonkin verran porukkaa, mutta meille löyty kyllä tilaa.

Ahvensaaren ranta

Räjähtäny ja onnellinen blogisti

Santavarpaat

Nyt sitte rannan plussat:

• pitkälle matala, käy hyvin lapsiperheille (niitä siellä olikin paljon)
• Lämmin vesi
• Keinuja lapsille, pukuhuone
• Ihan nätti paikka

Ja miinukset:

• Rannan pohja aluksi kivikkoinen, välissä ok-hiekkapohja, mutta syvemmällä mutaa
• Kersat heitteli hiekkaa järvessä ja meinasin jäädä niiden sotatantereen keskelle :D
• Ei tainnu olla vessaa siellä... Ei myöskään mitään kioskia eikä muuta.
• Ei nurtsialuetta missään, ja hiekkaa taas tietysti tavarat täynnä

Ennen kotiin lähtöö käytiin vielä täyttämässä masut Vaasan Pancho Villassa. Tuttu ja turvallinen ratkasu, oma kotini kun on vajaan kilsan päässä kaikkien aikojen ekasta Panchosta ;) Ja Vaasassakin homma toimi just niinkun pitää. Ruuat tuli nopeesti ja päästiin siitä sitte täysin vatsoin kotimatkalle. Autossa fiilistelin kesäiltaa, usvasia peltoja ja auringonlaskua. Hyvä viikonloppu, ihana Suomen kesä!

Moro! Mää oon taas eksyny tänne meren tuntumaan. Eilen lähettiin kavereiden kanssa tekeen pientä tutkimusmatkaa Vaasaan. Tampereelta ajeltiin reilut kolme tuntia (helteessä, ilmastoimattomassa autossa, mutta eisevväliä.. Ikkunat auki ja baanalle vaan :D) Siinä vaiheessa huomas olevansa Pohjanmaalla kun ympärillä oli vaan aakeeta laakeeta, peltoo toisensa perään.

Matkalla pysähdyttiin kivassa taukopaikassa järven rannalla Saarijärvellä! Rafla, terassi, uimapaikka, kaikki löytyy.

Eilisiltana käytiin vähän tutustumassa paikalliseen yöelämään. Testissä oli yökerho nimeltä Sky. Nimestä voi jo päätellä että korkeella oltiin, Sky sijaitsee Vaasan keskustassa, yhdeksännessä kerroksessa. Sieltä pysty vähän hahmottaan Vaasan keskustaa. Hyvät näkymät, ja punertavat pilvet taivaanrannassa näytti komeilta! Otin kännykällä kuviakin, mutta eihän siellä yön pimeydessä niistä kuvista sitte oikein mitään tullu. Mutta terassi on todennäkösesti varmaan hienoimpia koko Vaasassa. Illan viiletessä viltin alla oli hyvä olla ja siemailla sangriaa (pisteet siitä, oli hyvää) :)

Aakeeta laakeeta

Tänään aamupäivällä alko taas aurinko porottaa, ja suunnattiin keskustan kautta  meren rantaan. Keskustassa poikettiin pienessä liikkeessä nimeltä IN-sisustus. Siellä oli vaikka mitä. Hyviä lahjaideoita ja kaikenlaista kivaa sisustuskamaa. Jos et pääse paikan päälle käymään niin kannattaa vilkaista niiden nettikauppaa, semmonenkin löytyy.

Matkalla jäätelökioskille paikallinen oppaani esitteli mulle parit kivat terassit merenrannalla, Strampenin ja ravintolalaiva Faroksen. ei poikettu tällä kertaa, mutta ne näyttivät kivoilta paikoilta ruokailla tai istua iltaa. Sitten vedettiin jäätelöt nassuun ja tultiin aurinkoon pötköttään. Ei hullumpi päivä ollenkaan!

Ystäväni innostamana lähdin käymään Museokeskus Vapriikin Terrakotta armeija ja Kiinan keisarien aarteet -näyttelyssä. Näyttelyssä on esillä Kiinan ensimmäisen keisarin hautaa vartioineita sotilaspatsaita, ja aarteita ja hautalöytöjä myöhempien keisarien ajoilta. Ajattelin että näyttely on varmasti hieno, mutten tajunnut että olisin ihan näin innoissani..!

8000 terrakottasotilasta ehti vartioida Kiinan ekan keisarin hautaa 2000 vuotta, ennenkuin ne sattumalta löydettiin 70-luvulla. Viljelijät olivat kaivamassa kaivoa, ja hups vaan, löydös alkoi paljastua. Patsaat ovat luonnollisen kokoisia, yksilöllisiä ja otsaryppyjä myöten käsittämättömän yksityiskohtaisia. Sotilaat on taidolla valmistettu, ja ne näyttää inhimillisiltä erilaisine ilmeineen ja asentoineen. Muinaiset kiinalaiset uskoivat elämän jatkuvan kuoleman jälkeen, ja sen takia vainaja tarvitsi hautaan mukaan kaikkea mitä eläessäänkin oli tarvinnut. Jäätävää, että yks jätkä on laittanut yli 700 000 tyyppiä hommiin ihan vaan sen takia, että seuraavassa elämässä menis hyvin. Kaikki elämän osa-alueet oli otettu huomioon, ja armeijan lisäksi on löydetty mm. viiniastioita ja akrobaatteja. Pitäähän haudan takana olla hauskaakin..

Jade, pronssi ja kultaesineitä katsellessa tuntu välillä, että parituhatta vuotta sitten ollaan joissain asioissa oltu paljon kyvykkäämpiä kun nykyään. Esillä oli esimekriksi kromattuja miekkoja, jotka kiilsi edelleen, 2000 vuoden jälkeenkin. Muutenkin näyttivät aika käyttökelposilta. Ite en edes oo kovin suuri historiafriikki, mutta tää oli aivan äimistyttävän hieno näyttely! Kiehtovaa. Emmää osaa enempää sanoo, menkää itte kattoon!

"Kanansiipikulttuuri" taitaa olla Tampereella ihan omaa luokkaansa. En ollu ajatellu asiaa ennenkun muutin muualle ja huomasin, että kunnon siipiä ei tunnu löytyvän oikein mistään. Tai näin oli ainakin Itä-Suomessa.

Entiä mikä meitä Manselaisia vaivaa, kun ne siivet on niin kova juttu täällä. Mutta ohanneny hyviä! Wingsit on tunnettua mättöö etenkin lätkänpelaajien keskuudessa. Ne maistuu poikkeuksellisen hyviltä myös siinä kohtaa, kun edellisyö on venähtäny vähän turhan pitkäksi ja seuraavana iltapäivänä alkaa tehdä mieli ruokaa. Jos jostain syystä ei oo kykenevä kohtaamaan ulkomaailmaa ja lähteen ravintolaan, voi jonkin sortin pelastuksena toimia keittiöstä löytyvä Texas Pete-pullo. Siittä sitte lorautetaan soossia kaupan kanansiipien sekaan ja yritetään hakee lohtua sitä kautta..

Tampereella on Hookkia, Spiikkiä (Speakeasy), Sticky Wingersiä ja vaikka mitä.. Mää halusin kuitenkin mennä sinne mistä kaikki on täällä saanu alkunsa, eli Siipiweikkoihin. Ravintola Siipiweikot  Aleksanterinkadulla on Suomen (ja Euroopan!) ensimmäinen kanansiipiin ja kastikkeisiin erikoistunut ravintola, ja se on ollut pystyssä vuodesta 1993. Ravintolan ulkopuolella ei oo suuria mainoksia, joten sinne ei välttämättä kovin helposti vahingossa eksy. Toisaalta paikalla on Tampereella niin vahva maine, että kaikki kyllä tietää sen muutenkin. Asiakkaita oli arki-iltanakin paikalla ihan kiitettävästi. Ravintolasta oli vain yläkerta auki kun me mentiin sinne, ja siellä tunnelma oli konstailematon ja sopivan hämyisä. Alakerta on ilmeisesti auki vilkkaampina aikoina. Sitä saa muuten myös vuokrattua omiin tilaisuuksiin ja ravintolasta saa tilattua siivet myös muualla järjestettäviin kekkereihin.

Saatiin annokset, joiden mukana tuli perinteisesti Aura-dippi ja kasviksia. Ite vedin medium-kastikkeella 7 siipee ja ranut. Viime kerrasta olikin pitkä aika, ja ei voi sanoo ku namnam... Palvelu pelas hyvin ja siivet oli semmosia ku pitääkin, sopivan rapeita ja  runsaasti kastiketta. Ainiin ja kummää sanoin että siivet on jääkiekkoilijoiden ruokaa, niin pitää mainita että siähän oli Timo Jutilakin syömässä samaan aikaan. Juti on niin tuttu naama Tre:n katukuvassa, että mulle ei tullu miäleenkään että oisko ollu hyvä tän blogin puolesta mennä jutulle tai ottaa kuva tms. Parempi vaan että saivat syödä rauhassa, niillä näytti olevan ihan hauskaa ilman muakin :D Mutta tässä oli jälleen paikka, jota voin ilolla suositella muillekin!

PS. Siivet ei sitte oo mitään ensitreffiruokaa, niitä on turha yrittää syödä sievästi tai sotkematta. Ihan vaan vinkkinä ;)

Tää viikkohan menee ihan rannikkokaupungeissa reissaamiseen! Tällä kertaa pyärähdin Porissa. Tapparan naisia kun ollaan niin kyä toi Ässien SM-kulta edelleen vähä kaihertaa, mutta aattelin, että ehkä se on ny hyvä aika unohtaa noi viime kevään kähinät ja uskaltautua Poriin ihan hyvällä mielellä ;)

Reissu oli pikanen, mutta ehdin kuitenki poikkeen Yyterissä. Aluks oli ihan muut suunnitelmat, mutta kun aurinko paistaa räkittää täydellä voimalla niin eihän sillon voi muuta ku mennä rannalle. Ja tässä on kyllä (vähän tyngäksi jääneen..) rantatourneen aika vahva voittajaehdokas! Tommonen Suomen riviera, suorastaan epäreilun ihana.

Aurinkopäivänä siä on hirveesti ihmisiä, mutta niin on sitten lääniäkin, eli kaikki mahtuu varmasti. Merivesi on tietysti vähän kylmempää kun jossain pienemmässä lammikossa. Palveluista jos lähdetään puhuun niin kaikellaista löytyy: ravintoloita, kioskeja, kylpylä, camping-alue, mökkivuokrausta... Ranta on pitkälle matala, joten pikkumukelotkaan ei mee ihan heti uppeluksiin. Itte en tiedä kuinka monen penskan kanssa tonne uskaltais lähtee. Menis vaan oma mielenterveys kun koko ajan sais huolehtia, että eihän nassikat vaan katoo valtavan alueen ihmispaljouteen :D Merituuli viilensi hellepäivänä sopivasti. Hiekkaa löytyy kyllä tavaroiden seasta varmaan viä viikonki päästä... Mutta ah, ihana paikka! Sinne vaan kaikki rantaihmiset.

Tuolta voi tsekkailla lisää alueen rannoista ja muista jutuista: http://www.yyteri.fi/.

Tein pikapäätöksen ja lähdin maanantaina moikkaan kavereita Turkuun. Tamperelaisena mun pitäs tiätty vihata koko kaupunkia. Yrittää upottaa se mereen ja tehdä U-käännös siinä kohtaa kun Turku-kyltti osuu kohdalle. Ihan vaan periaatteesta, koska Turkulaiset ja Manselaiset aina naljailee keskenään.  Vaan eipä luonnistu multa ollenkaan! Päinvastoin, oon salaisesti aika ihastunut vanhaan pääkaupunkiin, jossa ei oo muuta raivostuttavaa kun sekava murre ;)

Café Art

Enste mentiin jokirantaan Cafe Artiin. Se oli aika viihtysä!Siä voi varmaan viettää aikaa ihan kiireettömästi, ilman että kukaan häätää heti pois tai patistaa täyttämään kahvikuppia.  Seinillä on vaihtuvia näyttelyitä, nyt oli esillä valokuvia ja maalauksia. Myöhemmin päivällä käytiin yliopistolla (MacchiaVellissa) vetämässä edullista lohta. Sen jälkeen tepasteltiin keskustaan. Nautin vanhoista taloista ja tuoreista maisemista. Välillä on kiva käydä kaupungissa, joka on niin vieras että sinne voi vahingossa vaikka eksyä. Poikettiin ruokaostoksille Basaari-kauppaan (okei itte en kyllä ostanu mitään vaan keskityin tollottaan valtavia vesimeloneja ja maustevalikoimaa).

Basaarissa

Uudet upeet pinssit, suoraan Jannen kassista.

Oltiin kävelemässä Martin kaupunginosaan kun joku vähän sekanen jantteri pysäytti meidät. "Stop!Stop right now!" Sen vähän mitä se puhu, se sano englanniks. Tyyppi kaivo laukustaan meille jotkut soakerman-pyssypinssit ja lähti jatkaan matkaa. Ei mitään tiatoo mistä oli kyse, mutta googlasin ja totesin että ehkä ne vois liittyä jotenkin tähän http://seikkailupuisto.turku.fi/vesipyssynayttely.html?? Vähän ajan päästä kulmabaarin kohdalla sen perään juoksi toinen yhtä sekanen kaveri ja huusi kovasti että Janneeeee. Se oli siis Janne The Soakerman, joka halus jakaa pinssejä ja puhua englantia.

Yleisesti ottaen olin paljon ulkona ja nautin Turusta, vailla kunnianhimosta to do-listaa. Semmonen lomailu on mukavampaa. Illalla mentiin vielä Rentoon ja jokilaivoille istuun ja katteleen melko rauhallisia heinäkuisen maanantai-illan meininkejä. Tai ainakin muut oli rauhallisia, meillä oli kyllä ihan bileet pystyssä.. Oli mahti visiitti! TurQ on ihQ. Ei kantsi vihata.

Pispala on ihana ikivanha kaupunginosa Tampereella. Paikan kyllä tunnistaa: korkee harju Näsijärven ja Pyhäjärven välissä, täynnä taloja ja haulitorni kaupunginosan maamerkkinä.  Yks päivä ajeltiin kaverin kanssa autolla siittä ohitte, ja tuli jotenkin puheeks Pispalan uittotunneli. Se on siis semmonen tunneli, mistä on aikanaan uitettu (tai ollu ainakin tarkotus uittaa) tukkeja järveltä toiselle. Se on siä suljettuna ollu melkeen miljoona vuotta, ja nyt se on avattu kevyelle liikenteelle ja veneiden kuljetukseen.

Päätettiin sitte mennä tarkastaan tää paikka. Jotenkin ihmeen kaupalla navigoitiin ittemme heti ykkösellä oikeeseen kohteeseen, Pispalan pikkukadut kun ei oo kummallekaan ihan jokapäivästä liikkumisympäristöö. Perille siis päästiin ja siä se oli. Jotenkin lievästi sellanen spooky Tshernobyl-henkinen tunnelma. Onhan tua varmaan jo moni valokuvaaja pyöriny, mutta niille jokka ei oo käyny niin suosittelen (jos kaipaa tollasta snadisti karumpaa miljöötä). Tunneli on auki muistaakseni klo 8-18, muina aikoina se on suljettu porteilla. Ihan siisti mesta.

No siältä meidän oli tarkotus lähtee kohti Kalevan kotiluolaa, mutta lyötiin jarrut kii kun nähtiin kiinnostava vanha puutalo. Kadulla seisoi mainosständi ja talon kyljessä oli ilmoitustaulu. Ihmeteltiin että mikä tää oikeen on ja mitä täälä tapahtuu. Viätiin auto parkkiin ja uskaltauduttiin pihapiiriin. Sitten kun nähtiin, että ovi on auki, mentiin varovasti sisälle huhuilemaan. Siellä oli kaks miestä jotka tiesi kertoo, että olimme saapuneet Hirvitaloon, Pispalan nykytaiteen keskukseen. Paikka ei siihen kellonaikaan ollut enää auki, mutta meille oltiin superystävällisiä ja päästiin ihasteleen taloo ja siellä olevaa näyttelyä. Esillä oli Katja Luodon ja Anne Savitien ekologisuutta ja sähköttömyyttä painottava Pula-aika -näyttely. Esillä oli mm. valokuvia ja tekstiilejä. Tykkäsin töistä, ja hienoo oli etenkin ajankohtainen ja puhutteleva idea jolle näyttely perustu.

Sisäänkäynti

Hirvitalon pihapiiriä

Mutta siis kylläpä tunnettiin ittemme ihan hölmöiks kun ei oltu tohon Hirvitaloon törmätty aiemmin. Luulisin kuitenkin, että omassa kaveripiirissä on paljon porukkaa, jotka on siä varmaan vieraillu. Siinä kohtaa kun oma äitinikin osas kertoo mulle paikasta, niin tuli tunne että meillä on ollu todellinen aukko paikallistuntemuksessa. Ehkä noi Joensuun vuodet verottaa, tai sitten oon muuten vaan menny laput silmillä..? Rakennus on aikoinaan vallattu kulttuurikäyttöön, ja siellä on kaikenmoista toimintaa ja näyttelyitä. Päällimmäisenä jäi mieleen Hirvitalon happy meals, eli lauantaisin klo 17 järkättävä kansankeittiö, jossa on edulliseen hintaan tarjolla luomu-ja lähiruokaa. Ruuanlaittoon voi osallistua, tai sitten mennä vain syömään. Talo ja sen toiminta on kaikille avointa ja kaikki ovat tervetulleita järkkäämään toimintaa. Jos kiinnostaa niin kantsii tutustua Hirvitalon nettisivuihin.

Mutta jäi ihan mahtifiilis että randomilla tutustuttiin tommoseen, ja että meidät otettiin vastaan vaikka paikka oli jo periaatteessa suljettu. Hyvä meininki, tämmöset on parhautta. Aina kannattaa pitää silmänsä auki, kotikaupungistaankin voi löytää näköjään vaikka mitä!

Reissublogisti kävi vähä risteileen. Hyppäsin Särkänniemen kupeesta, Mustanlahden satamasta juhlavuottaan viettävän höyrylaiva Tarjanteen kyytiin. Kuljin Runoilijan Tie -nimisen reitin, Tampereelta Muroleen kanavan kautta Ruovedelle ja lopulta Virroille. Virrat ja Ruovesi on muutenkin jääny hämärän peittoon, niin nyt oon sitte nähny näitä paikkoja ainaki vesiltä käsin.

 Mustanlahden satamaa laivan kannelta käsin

Oli aika KYLMÄ kuurosateinen päivä, välillä oli ihan sininen taivas ja välillä tosi synkkää. Oikein upeella kelillä ois saanu viä paremmin risteilyn tuntumaa kun ois voinu istua enempi kannella. Mutta ei se mitään, ainaki laivan ravintola palveli meitä hyvin ja paisto se aurinkokin välillä. Matkassa oli mukavasti porukkaa, mm. espanjalaisia, jotka ihmetteli että onko täälä aina näin kylmä :D Suomen kesä on raaka ja ihana.

Pitkän risteilyn aikana alkoi hiukoa, ja lounaaksi saatiin salaattia, lohta ja (uuni?)juureksia. Juureksista on pakko antaa extraplussaa, sopivan pehmeitä ja maukkaita! Jälkkärilätty ja kahvit päälle, niin jaksoi taas. Ihmiset oli hyvällä tuulella ja kaikki osas käyttäytyä. Kaikki mökkiläiset ja ohi kulkevat veneilijät heilutti kun mentiin ohi. Muroleen kanavassa ja Ruovedellä ihmisiä oli paljon porukkaa laiturilla. Ei ne kaikki kyytiin hypänny tai ollu ketään vastassa, oli muutevvaan kattomassa kun vanha höyrylaiva menee ohi. 

Keli synkimmillään

Ja sitten paisto taas aurinko... Ruoveden satamaa

Ja upee botski se oliki! Vanhan laivan tunnelma oli ihana, tässä ei kuljettu ny millään modernilla pelillä ja hyvä niin. Jännittävää ajatella, mitä kaikkee laiva on vuosien varrella nähnyt. Liikennöinti on alkanu yli sata vuotta ennen kun oon itte ees syntyny. Seiniltä pysty lukeen laivayhtiön historiasta, ja aina kun ohitettiin joku mielenkiintoinen kohde, selostus tuli kaiuttimista.

Pikkusen tuulista...

Välillä mentiin  todella kapeista vesistöistä, ja tuntu ihan että mahtuukohan tää tästä :D Myös laivassa yöpyminen ois varmaan ainutkeranen kokemus, siellä oli 4 hyttiä yöpymistä/päiväkäyttöä varten. Mukaansa saa maksusta ottaa polku- tai moottoripyörän. Niillä voi sitten omatoimisesti jatkaa Virtain kaupungista eteenpäin. Me ei moista oltu edes ajateltu, mutta bussiliikenne oli hyvin järjestetty. Meitä oli kuski laiturilla vastassa kun laiva saapu satamaan. Siitä kipitettiin linjurin kyytiin ja kotimatkalle.

Hienoo että tuli lähdettyä. Kiireetöntä tunnelmaa kauniissa maisemissa, ei ollenkaan hassumpi tapa viettää lomapäivää! Loppuun vielä muutama videonpätkä reitin alkupäästä, pääsin katteleen Särkänniemeekin vesiltä käsin.

http://www.youtube.com/watch?v=WbTWALZeV38&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=bhdGQsaRxVY&feature=youtu.be

Ei kesää ilman markkinoita! Kävin juuri pyörähtämässä Oriveden markkinoilla. Ne on pystyssä kolmeen saakka, joten jos nyt innostuu niin sekaan ehtii vielä. Sitä helposti luulis, että markkinat järjestetään torilla, mutta täällä ne pidetään kaupungintalon ympäristössä. Onneks näin pieneen kaupunkiin ei helposti eksy.

Tarjolla on tietenkin kaikemmoista terveysjuomista tammiseen lankkupöytään (oli muuten komee!) . Eikä markkinat oo mitään ilman haitarimusiikkia, joten tokihan paikalla oli myös hanuristi-pappa. Aina mää vähän kadehdin noita markkinakauppiaiden myyntilahjoja. Sitä, miten aikuinen raavas mies voi kehua jenkkikasseja "tosi näteiksi" niin vakuuttavasti, että tekisi melkein mieli uskoa. Ja paloasemallakin on avoimet ovet tänään, siellä oli lapsia ihmettelemässä.

Seuraavana junalla Manseen. Saa nähä millanen Tammerfest-tohina siä on meneillään. Voihan olla, että ittekin viä illalla eksyn katsastaan meininkejä, mene ja tiedä.. Gonna go with the flow ;)

Taas todistettiin puskaradion toimivuus! Kaverini oli jostain kuullut Mielikylpy-nimisestä rentoutussalista, ja puhui siitä mulle (olinkohan alkukesästä sen näkönen, että pieni stressinposto tulis tarpeeseen? :D) Nyt kävin viimein katsastamassa, mistä oikein on kyse.  Mielikylpy sijaitsee Tampereen ydinkeskustassa Näsilinnankadulla, ja se on Suomen ensimmäinen  rentoutussali. Siellä järjestetään monipuolisia rentoutustunteja, joiden pyrkimys on vähentää stressiä ja ylläpitää/parantaa psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Mulla oli takana (pitkästä aikaa) suorastaan veemäinen päivä, joten ajattelin että nyt on todellakin ideaaliolosuhteet testata tuntien toimivuus.

Kävin koittamassa MindPump™  -tuntia. Mut ohjattiin saliin odottamaan tunnin alkua, siellä oli hämärä valaistus ja hiljaista musiikkia. Kun asetuin divaanille makaamaan, laitoin tyynyn mukavasti ja vedin ihanan lämpöisen viltin päälleni, ajattelin että tää on aika taivaallista. Seuraavan tunnin aikana mun ei tarttis tehdä MITÄÄN. Suggestiorentoutuminen oli mulle vierasta, mutta mulla oli kuitenkin jotain mielikuvia rentoutuskaseteista, ja tässä oli kyse aikalailla samasta hommasta. Alkuun tunnistin jälleen itsessäni hitaasti lämpiävän suomalaisen, ja mun oli vaikeaa suhtautua ohjaajan matalaan puhetapaan ja äänenpainoihin. Pian kuitenkin huomasin, että homma toimii. Jossain kohtaa vajosin sellaiseen horrostilaan, unen ja valveen rajamaille. Tunnin jälkeen olo oli rentoutunut mutta virkeä. Olin loppupäivän varmana tehokkaampi ja hyväntuulisempi, kuin mitä olisin ollut, jos olisin jättänyt tämän tauon pitämättä. Tunnilta menin takaisin jatkamaan työasioita, paremmalla fiiliksellä.

Rentoutussali

Rentoutumista voi harjoitella kotioloissakin, jos vain osaa ja muistaa.. Ite teen töitä paljon kotona, joten siinä ympäristössä ne tekemättömät työt (tai tiskaamattomat tiskit) rupee helposti huuteleen nurkista, vaikka yrittäisi keskittyä muuhun ;) Siksi oli mukavaa mennä paikkaan, jossa saa luvan kanssa rentoutua, kun et voi tehdä oikein muutakaan. Mitään ei tarvitse osata, eikä mitään valmistautumista (erityisvaatetusta tms) tarvita. Sinne voi mennä nollaamaan mielensä vaikka suoraan työpäivän jälkeen. Voisin kuvitella, että esimerkiksi kotiäidille/-isälle tollanen tunnin hiljasuus ja toimettomuus vaikkapa kerran viikossa olis ihan luksusta..!

En yhtään ihmettele, että Mielikylvylle on kysyntää. Toisaalta se on ehkä jossain määrin surullista, ja kertoo nykymeiningistä aika paljon. Joka paikka on täynnä ärsykkeitä ja kaikki elämän osa-alueet harrastuksia myöten liittyy suorittamiseen. Jos tulee rauhallinen hetki vaikka bussimatkalla, niin sitte kaivetaan se älypuhelin kassista ja ruvetaan sitä räpläämään. Kun joskus ois hyvä vaan olla. Tietenkin rentoutumista on monenlaista, ja esimerkiksi mökkisauna tai moottoripyöräily voi ajaa saman asian. Tässä on kuitenkin hyvä vaihtoehto niille, joilla ei oikein oo paikkaa missä voisi pieneksi hetkeksi repäistä itsensä irti arjesta. Oli stressiä tai ei niin avoimesti koittaan vaan, tunnitkin voi helposti varata netistä!

Mitä tehdä sadepäivänä? Ulos ei voi mennä mutta kotonakaan ei jaksaisi nököttää. Kuten ootte varmaan jo huomannu, musta on mukava käydä ihastelemassa toisten aikaansaannoksia. Eli ratkaisu sadepäivän toimettomuuteen löytyi tänään taidenäyttelystä!

Äitikulta lähti seurakseni ajelemaan Eräjärvelle, käytiin siellä tutustumassa Pirilän navettaan. Tunnelmallinen rakennus on rempattu näyttelytilaksi ja kurssikäyttöön. Nyt siellä on esillä Katja Rauhamäen lasitöitä ja Kyösti Puttosen veistoksia. Veistokset olivat sekä humoristisia että kauniita. Lasitöissä oli käytetty erilaisia tekniikoita, ja monet niistä olivat luontoaiheisia. Positiivinen ylläri oli että näyttelyyn on vapaa pääsy. Se on avoinna vielä lauantaihin saakka, eli vielä ehtii!

Omistajapariskunta on loihtinut navetan pihapiiristä hurmaavan! Monet tavarat ovat saaneet uuden elämän, kuten vanha puuvene, josta on tehty kukkahylly navetan seinustalle. Kattelin ympärilleni ja koin löytämisen riemua: Pensaan alla oli koristeena sammakko ja puun oksalta kurkisti keraaminen lintu :) Navetta sijaitsee osoitteessa Eräjärventie 1256. Se toimii välillä erilaisten kurssien työtilana, ja sitä voi myös vuokrata näyttelykäyttöön.

Paluumatkalla pysähdyttiin legendaariselle Rönnin tanssilavalle. Paikassa on tullut käytyä monesti, etenkin kun on itse joskus palvellut siellä tiskin takana ;) Rönnillä on kesäteatteri, uimaranta, venelaiturit, tansseja, ruokaa, juomaa ja monenmoista tapahtumaa. Nytkin oli päivätanssit meneillään kun poikettiin. Ei kuitenkaan jääty tanhuille, vaan karkotettiin sadepäivän kolkkoutta höyryävillä pullakahveilla.

Mullahan ei ole paljo minkäämmoista kokemusta hevosurheilusta. Ystäväni Linda on asian suhteen samallainen ummikko kun määkin. Eilen kuitenkin astuttiin lähemmäksi hevostelun syvempää ymmärtämistä, kun mentiin molemmat ekaa kertaa raveihin! Teivon raviradalla järjestetään tiistairaveja, joihin on vapaa sisäänpääsy. Siispä sinne suunnattiin.

No eihämmeistä kumpikaan ollu käyny edes Teivon parkkiksella ikinä. Eli mansepisteitä on jälleen kartutettu, matkalla kohti TosiTamperelaisuutta.. Varattiin niin hyvin matkustamisaikaa, että ehdittiin käydä tankkaamassa (omia vatsojamme) viereisellä liikenneasemalla. Niillä oli myynnissä keppihevosia. Ajateltiin vähän että oisko ostettu ja pidetty kans vähä jotaki omia laukkakisoja siä ravien ohessa.. No mutta, ne jäi kuiteski hyllyyn tällä kertaa. Safkailun ohella mietittiin, että vastaako meidän mielikuvat ravikansan syvistä riveistä lainkaan todellisuutta. Oma ennakkoluulonihan oli, että suurin osa on keski-ikäisiä miehiä, joilla on sopivan tuhti etureppu ja ravilippis syvällä päässä. Kävi kuitenkin ilmi, että näkemykseni oli hieman suppea ;) Oli siä niitä lippahattuhemmoja juu jonkin verran, mutta yllättävässä määrin oli ihan nuortakin porukkaa.Ja naisia suunnilleen samavverran kun miehiäkin. Ja lapsia. Ja koiria, hyvät hyssykät en ollu tajunnu että niitäkin vois olla siä niin paljon!

Ei sitte lähetty laittaan rahojamme likoon ravureiden puolesta. Hyvä niin, koska aina kun me mututuntumalta veikattiin että mikä numero voittaa niin eiköhän juuri se heppa alkanu laukkaamaan tai pääty muuten vaan hännille. Olis tiätty mielenkiintosta ymmärtää vähän enempikin noista pelikuvioista, mutta tällä kertaa meille riitti huviksi ihan vaan katselu. Ja  huvituksesta kävi myös toi hevosten nimiin tutustuminen. Muun muassa MegaHela kohosi suosikkien joukkoon.

Mutta joo, oli kyllä kokemus kerrassaan! Avoimilla miälillä vaan uusiin juttuihin, niin voi tulla positiivisia yllätyksiä. Tiedä sitten että ymmärränkö nyt yhtään syvällisemmin tota hevosurheilua, mutta oli meillä ainakin hauskaa :D

Peeäs: Jos menet raveihin, pukeudu lämpimästi. Alueella tuulee.

Eilen illalla meinattiin, että terassille tekis mieli. Polkastiin keskustaan ja käytiin kokeileen paikallisen rokkibaarin Jack The Roosterin maanantaimeininkejä. Siä viätetään kesäset maanantai-illat teemalla reggaeta ja makkaraa, eli reggae soi, porsas tirisee ja makkaraa saa popsia ilmaseks. Kuudesta eteenpäin on grilli tulilla.

Ja meiningit oli mukavat. Kylmästä kesäilmasta huolimatta (kookas) terassi oli aika hyvin täynnä. Hetki katteltiin koskelle ja paleltiin, kunnes taktikoitiin uudet istumapaikat jotka oli lähempänä lämpölamppuja. Olutta tankkasimme, ja allekirjoittaneelle meni yks savupekonimakkara. Jossain kohtaa suunnattiin sisätiloihin, kun Suomen kesä ei jaksanu enää tarpeeks lämmittää.

Jos ei makkaraa tee mieli niin listalta löytyy burgereita, grillisafkaa ja montaa muutakin sorttia. Ja Death Burger onki ihan oma lukunsa, sen ku käy vetäseen niin sitten on jo kohtuu rautanen tyyppi. Astetta tulisempi hamppari siis, kaikille itsesuojeluvaistottomille chilifriikeille suunnattu. Jos onnistuu syömään annoksen kokonaan niin saa nimensä Death Burger Hall Of Fameen, teepaidan, mainetta ja kunniaa... Ja aika jäätävän olotilan kans. Yks tuttu sai sen syötyä, selvisi peräti Koskipuistoon asti oksentamatta :D

Nojoo, siä me istuttiin, ihmeteltiin ihmisiä ja juteltiin jotain hirveen tärkeitä juttuja tietenkin :) Oli kiva käydä tuulettaan päätä ja nähdä ihmisiä. Ei ihan joka paikassa oo maanantai-iltana noin hyvä meno.

Tänään kävin extempore-kahveilla kaverin kanssa. Olin uteliaisuudella kattellu, että mitä kumman kuppilaa Hämeenkadulle ollaan remppaamassa ja nyt kun paikka oli avattu niin päädyttiin sitte sinne. Kahvila oli Kulma Konditoria, sijaitsee Hämeenkadulla lähellä Koskipuistoo. Kävi ilmi että näitä "samammerkkisiä" kahviloita on muuallakin, mutta mikäpä siinä. Paikasta kun ei kuitenkaan jääny mikään ikävä ketjulafkan maku.  Tyyyli oli siisti ja palvelu pelas (vaikka kassalla palloiltiinkin että kuka maksaa, maksetaanko yhdessä, mitä tapahtuu...). Tiskillä näky olevan ilmotus että yllättävän suuresta suosiosta johtuen tarttisivat vielä lisätyövoimaa. Eli jos joku ravintolaihminen on työpaikkaa vailla niin vinks vinks ;)

Ihan tän tyylistä paikkaa ei mun mielestä Tampereella tällä hetkellä oikeen oo, tai ei ainakaan heti tuu mieleen. Eli ihan tervetullutta meininkiä! Tarjolla on ruokaa, kahvia, makeeta ja alkoholia. Ite voisin helposti kuvitella tapaavani tuolla jonkun kaverin alkuillan drinksuttelujen (harvinaisen typerä sana mutta menköön..) merkeissä. Ruokalistakin vaikutti hyvältä, oli salaatteja, leipiä, quesadilloja, wokkia.... Lopussa täyty  käydä ihan tiskillä kehaseen, että hyvä hyvä ja taidanpa tulla uudestaankin. Aina kantsii kehua kun on syytä!

Tehtiin viä pikku pyörähdys keskustassa. Laikun lavalla oli joku maksuton yhteislaulutapahtuma meneillään. Siä soi joku Aavan meren tuolla puolen tai Satulinna tai vastaava.. Ennymmuista enää että mikä, mutta samaa settiä kuiteski. Ei jääty luritteleen, mutta kiva nähä että tommostakin on tarjolla niille, jotka enempi on kiinnostuneita. Siellä on kaikkee muutaki ilmaisohjelmaa, tanssinopetusta, musiikkia, yms. Googlesta löytynee!

Tänään pyörähdin Längelmäellä Leporannan taidekeskuksessa, keskellä maaseutua. Paikkaan oli mukava mennä, sillä meidät vastaanotettiin kovin ystävällisesti. Saimme esittelyä paikasta, mikä oli hyvä, koska kukaan meistä ei ollut ennen käynyt Leporannassa.

'Esillä oli 250 taidetosta yli viideltäkymmeneltä taiteilijalta. Runsaasti katsottavaa siis! Teokset olivat pääasiassa maalauksia ja grafiikkaa, niiden lisäksi esillä oli mm. koruja ja ulkona oli jonkin verran tilataideteoksia. Ei veistoksissakaan mitään vikaa oo, mutta koska ite oon mieltynyt etenkin maalaustaiteeseen, retkikohde oli mulle mieluisa. Tauluja oli monenlaisia, ja tyylejä yhtä monta kuin taiteilijoitakin. Kiinnostavaa, sieltä löytyi ne omat suosikit ja sitten myöskin ne tyylit, mitkä ei aukene itelle ollenkaan. Kuka mistäkin tykkää, varmasti löytyy jokaiselle jotakin :) Itelle jäi erityisesti mieleen Stig Rosenlundin häkellyttävän upeat maisemamaalaukset ja etenkin se, miten taitavasti niissä oli käytetty valoa. Käsittämättömän hienoja! Inspiraatio iskee, kun katselee muiden töitä. Maalaustarvikkeet löytyy kyllä.. Jospa syksyllä kaivaisin ne pois pölyttymästä ja herättelisin vanhaa harrastusta uudelleen.Teokset olivat sijoiteltu kolmeen eri rakennukseen. Yhdessä niistä oli esillä naivistisia töitä. En oo mikään naivismin varsinainen ystävä, mutta kyllä ne aiheet sai silti hymyn huulille...

Lopuksi nautittiin vielä teetä ja jäätelöä pihapöydässä, minkä jälkeen lähdettiin ajelemaan taas kotioppäin. Jos maalaustaide yhtään kiinnostaa, niin suosittelen pistäytymään! Pääsylippuja varten kannattaa varata käteistä mukaan. Ja jos sitä käteistä on mukana isompikin tukku, ja joku taulu ihastuttaa oikein erityisesti, niin sen voi samalla reissulla ostaa pois ja viedä kotiin ;)

Mitä Tamperelainen tekee kauniina päivänä? Menee tiätysti Hervantaan. Tää Suomen tunnetuimpiin lähiöihin lukeutuva kaupunginosa on täynnä mm. spurguja, aggressiivisia maahanmuuttajia, ryyppääviä opiskelijoita ja muuta aatelia. Raiskauspusikot ja ympäriinsä jätetyt huumeneulat tarjoavat asukkaille mukavaa arkipäivän jännitystä....Ja pah! Hervanta (kavereiden kesken Herwood) on oikeesti aika kesy ja huomattavasti mainettaan parempi paikkka. Mutta ohan se tiätty semmonen oma "pikkukaupunkinsa" Mansen sisällä. Siältä löytyy kelat, kirjastot, kauppakeskukset ja muut. Kaupunginosa nielee ihmisiä, koska sinne kun muuttaa niin ei oikeastaan tarvitse lähteä ikinä käymään kaupungilla tai muuta, koska hervannasta löytyy kaikki. Eli ohan se ny vähänniinku turistilomalle lähtis ku hyppää kakskolmosen kyytiin ja jää vaikka Opiskelijankadulla pois.

Mää menin sinne hyvän ilman ja testaamattomien rantojen perässä. Ensteks mentiin siskon kanssa Hervantajärven rannalle, ja se olikin aika kiva! Oli nurtsi, hiekkaranta, laituri, pukukopit ja wc:t. Vesi oli pitkälle aika matalaa, joten suosittelen lapsiperheillekin. Ja toisekseen, avara nurmi rajoittui molemmin puolin metsikköön, joten penskojen kirmausalue on kuitenkin rajallinen. Eli siellä perheenäiti spottaa oman puuttuvan lampaansa aika helposti :) Miinusta siitä että tää ei oo mitenkään ihan sikalähellä, vaikka pyörällähän tonne polkasee helposti. En tiä meneeksiitä joku bussi näppärästi ohi vai ei..

Hervantajärven uimarannalla...Ei ollu kyllä mun kellukkeet ;)

Hervantajärven uimaranta

Mää tai sisko ei kumpikaan tiedetty tarkalleen että mikä toi Ahvenisjärvi oikeen on. Tiedettiin vaan että se on jossaki Hervannan kirkon takana, ja ajateltiin, että voiskohan siellä uida tai rillata itteensä. Matkalla spotattiin sellanen lasten leikkiväline-keinu-systeemi. Yhteistuumin päätettiin mennä sitä testaileen. Siis eihän sevväliä vaikka molemmat lähestytään kolmeekymppiä... Välillä voi vähän lapsettaa. Mitään painorajaakaan ei näkyny, siispä mentiin ilolla keinumaan :D Ei alkuun ihan osattu, ei meinannu lähteä pyörimään se systeemi. Killuttiin vaan ja naurettiin niinku pikkukakarat! Siis tää oli varmaan hauskempi ku ykskää Särkänniemen laite. Huh, tästä töhöilystä löytyy ihan videookin, täältä: http://www.youtube.com/watch?v=DlKeGHlTzTg&feature=youtu.be

Ja eihän siä Ahvenisjärvellä viittiny jäädä ottaan arskaa, sevverran oli noita vanhan koulukunnan Hervantalaisia laitapuolenkulkijoita saapunu sinne puistonpenkille kokoustamaan. Siinä ku ois ruvennu heittämää vaatetta pois niin tiä sitte mitä ois käyny, kun kommenttia saatiin jo ihan vaan ohikulkiessamme :D Vaikka ois siä ollu semmonen kiva laituri ja kaikkee.

Kaukajärven uimala

Nomutta, me lähdettiin sitte legendaariselle Kaukajärven soutustadionin rannalle. Stadioni ei petä ikinä. Siä on arskalaituri, hyppylaituri, vessat, kioski, nurmikkoo, sauna ja mitänäitänyo. kaikkee löytyy siis! Siä on myös yks jos toinenki viettäny teinivuosiensa kesäiltoja, millon missäkin merkeissä... Mutta aivan mahtis auringonottopaikka! Vaikka nyt ei ollu kyllä mikään hellekeli, mutta ei haitannu. Ruskettaa se aurinko kuitenkin.. Tonne ei kyllä kannata suunnata jos haluaa olla yksin, koska yleensä siä on pari muutaki rillaajaa paikalla. Kaiken ikästä ja näköstä väkee! Ainut miinus on järven pohja. Ei mitään pehmeetä hiekkaa vaan semmosta pientä ei-niin-mukavantuntusta kivee. Tommosia pikkuvikoja.. Vesi oli 21-asteista, tuntu kyllä kylmemmältä.. Mut mukavaa puuhaa tommonen pötköttely!