Suomen paras kesäduuni
Pilepike kävi Kokkolassa Yle Keski-Pohjanmaan lähetyksessä haastateltavana. Juttu tulee ulos 15.30. Laittakaahan taajuus kohilleen. Ja jos ette ole Keski-Pohjanmaan alueella, juttu on kuultavissa myös netin kautta Ylen sivuilla. Toivottavasti osa kuuli tänään myös Yle Oulun haastiksen 7.40.
Nälkä pääsi yllättämään kesken Kokkolan reissun ja Katriina Isotalo vei minut syömään yhteen Kokkolan parhaista ravintoloista, Wanhaan Elbaan Sannanrannassa. Ravintolan omistaja on vaihtunut vastikään, ja nyt sitä pyörittää uusin tuulin Annika Ojatalo. Elba on vain nelisen kilometrin päässä Kokkolan keskustasta. A-oikeuksin varusteltu ravintola sisältää 70 sisätilapaikkaa, 30 katettua terassipaikkaa sekä 50 ulkoterassipaikkaa + 10 hengen kipparikabinetin. Ravintolassa mahtuu siis juhlimaan isommallakin porukalla.
Ravintola on merenrannalla. Voisiko siitä enää sijainti paremmaksi muuttua, tuskinpa. Pöydistä voi ihastella upeaa auringonlaskua ja satamaan lipuvia purjeveneitä. Vierestä löytyy myös uimaranta.
Minä nautin illalliseksi Harbodan Lohta Matruusin tartarkastikkeella uusien perunoiden kera. Mahtava makuelämys. Kaikki oli juuri niin kuin piti ja maut oli 100%:sti kohillaan. Tarjoilija osasi valita ruuan kanssa täydellisen viinin. Jälkiruuaksi tarjoiltu juustokakku oli suussasulavan herkullista. Ravintola valmistaa kaiken itse. Sen eteen nähdään tosissaan vaivaa jotta saadaan taattua asiakkaille parhain mahdollinen makuelämys.
Kiitos Annika Ojatalo makuelämyksestä. Pitää tulla ehdottomasti katsastamaan joskus myös toinen ravintolasi, Wanha Lyhty.
Tulinpas piipahtamaan tulevassa kotikaupungissani Kokkolassa. Pääsin majoittumaan kauniiseen Brinkin Wanhaan Pappilaan. Paikka on ihan uskomaton. Piha on laitettu viimeisen päälle, ja päärakennus on sisustettu vanhaan - mutta arvokkaaseen malliin. Pappilassa ekologinen toiminta on kaiken a ja o: sähköä säästetään kaikin mahdollisin keinoin. Esimerkiksi lakanat kuivatetaan raikkaassa ulkoilmassa.
Talossa kulkiessaan voi tuntea millaista elämää siinä on aikoinaan 1800-luvulla eletty. Pappila on pyritty säilyttämään mahdollisimman alkuperäisenä. Pappilasta löytyy tilat 35 henkilölle + renkituvan avoullakosta 15:lle. Majoitukseen kuuluu aamupala (paitsi renkituvan majoitukseen). Pappilasta voi vuokrata myös polkupyöriä.
Kesäisin pappilassa pyörii erilaisia työleirejä, niin kotimaisia kuin kansainvälisiäkin. Pappila tarjoaa työtä vastaan yösijan ja tietenkin ylläpidon.
Omistaja Katriina Isotalo on asunut Pappilassa 20 vuotta. Majoitustoimintaa on ollut kymmenisen vuoden ajan. Pappilassa on rauhallinen ja kodikas ilmapiiri. Asiakkaat saavat olla kuin kotonaan. Wanhan Pappilan emäntä Katriina Isotalo haluaa tarjota parasta mahdollista palvelua asiakkailleen. Katriina tekee arvokasta työtä ja häntä on helppo lähestyä. Hänen kanssaan rupatellessa vierähtää pidempikin tovi.
Jos haluaa päästä kunnon aurinkoranta -fiilikseen, kannattaa suunnata Kalajoen Hiekkasärkille. Etenkin lapsille se on elämys pitkine hiekkarantoineen. Hietikoilla pääsee nauttimaan auringosta ja raikkaasta meri-ilmasta siistissä ympäristössä. Hiekkasärkillä voi käydä myös kylpylässä, liikkua luonnossa, pelata golfia ja paljon muuta. Kalajoen Hiekkasärkät on koko perheen paratiisi. Rantaa on yhteensä 12 kilometrin verran, eli tilanpuutetta tuskin tulee.
Kalajoen Hiekkasärkiltä pääsee myös risteilemään ja siellä on erilaisia tapahtumia ympäri vuoden, kuten teatteria, musiikkitapahtumia, lastentapahtumia jne. Karavaanareille löytyy neljä mahtavaa aluetta ihan meren vierestä ja telttailijoille useita eri leirintäalueita.
Taikuri Joni Pakanen temppuilee radiossa ja netissä baarijekutusten merkeissä. Leikkimielisillä vedonlyönneillä kuka tahansa voi oppia, kuinka huiputtaa kaverinsa tarjoamaan tuoppi, kahvi tai vaikka naruttaa kiinnostava treffiseuralainen antamaan puhelinnumero. Tuopista vetoa -jallitusten idea lähti yhteistyöstä Radio City Oulun ja Vanhan Paloaseman kanssa. Jonin kehittämä ohjelma on saanut sittemmin valtakunnallista huomiota iltapäivälehdissä sekä Huomenta Suomen aamutelevisiossa MTV3:lla. Tällaista ei ollut aiemmin tehty. Kaikki toistaiseksi julkaistut jaksot ovat nähtävissä osoitteessa www.tuopistavetoa.com.
Pilepirkko pääsi Jonin jallitettavaksi. Hoksasiko Pirkko tempun vai menikö sormi suuhun ja jäikö Pirkko Jonille velkaa viinilasillisen? Alla olevasta videosta se selviää.
ps. Pilepirkon voi kuulla äänessä huomenna Yle Keski-Pohjanmaan lähetyksessä. Tarkempi aika varmistuu myöhemmin.
Pilepirkon oli tarkoitus olla tähän aikaan jo ihan muilla mailla, mutta neitillä tuli ongelmia Almeran kanssa ja tilalle tuli väliaikaisesti nätti Bemari (kiitos Jukka-Pekka Järvi, Hertz). Pilepirkko jäi siis Ouluun ja hänet voi bongata illalla Oulun Vanhalta Paloasemalta taikuri Joni Pakasen ja Radio Cityn Tuopista vetoa -bileistä! Tapahtumasta tulossa kuvia ja juttua illanpäälle. Pirkko jatkaa huomenna matkaansa länsirannikkoa pitkin alaspäin.
Pysähdyin Ivaloon syömään ja tankkaamaan. Olen sanonut jo monen vuoden ajan, että "laitan sitten joskus Ivaloon jonkun perunateatterin". Katselin ympäristöä miettien, missä siellä se pottuteatteri sijaitsisi ja millainen siitä tulisi. Haaveeni toteuttamisessa menee varmasti vielä vuosia. Ehkä parempi että suoritan ensin teatteri-ilmaisun ohjaajan opinnot ennen suurempia suunnitelmia.
Kotimatkani oli taas täynnä jännitystä, hikeä ja jopa melkein verta. Poroja poukkoili tiellä, liikenteessä oli hurjia ohittajia, navigaattorini johdatteli minut taas kinttupolulle ja mikä jännintä, autoni meinasi hyytyä. Toivoin joka sekunnilla ettei minun tarvitsisi pysähtyä liikenneympyrään koska se tietäisi tukosta tielle syystä että autoni ei meinannut pysynyt käynnissä hitaan liikkeen aikana. Niinhän siinä sitten kävi, Almera sammui liikenneympyrään eikä meinannut enää käynnistyä. Takana odotti älytön jono. Jos siis bongaatte jossain hyytyneen Almeran, tulkaa koputtelemaan ikkunaan ja puhumaan lohduttavia. Takaan suorituksesta palkinnon.
Huomenna lähden kiitämään kohti länsirannikkoa.
Matkavinkkejä voi edelleen lähettää pilepirkko@turisti-info.fi / 044 359 9956. Jäljellä on vielä muutama päivä, joten jos reissuvinkki osuu sopivasti kohdalle, otan tarjouksen vastaan.
Olisinpa voinut jäädä Inariin pidemmäksi aikaa. Siellä on niin paljon nähtävää ja tekemistä, että reissuun kannattaisi varata vähintään viikko. Minkäs teet, eteenpäin on mentävä ja moottoritie on kuuma.
Kävin tutustumassa muutamaan mielenkiintoiseen kohteeseen.
Inarissa yksi näkemisen arvoinen paikka on Kaija Palton ateljee taidekäsityöpaja. Seinillä komeili upeita Kaijan tekemiä uniikkituotteita. Niitä ei myydä missään muualla, kuin Lemmenjoen ateljeessa. Tuotteissa käytetään suomalaista hienorakenteista lampaanvillaa. Jos haluaa oppia huovutuksen salat, kannattaa osallistua Kaijan järjestämiin kursseihin. Kaija järjestää miehensä Heikki Palton kanssa myös erilaisia retkiä. Uutuutena on "Historiallinen Lemmenjoki" -retki jossa kulkuvälineenä käytetään 20-paikkaista jokivenettä. Matkan aikana tutustutaan mm. kivikautisiin kohteisiin ja Lemmenjoen kylän vanhimpaan saamelaisen suvun asuinpaikkaan. Lounaaksi on herkullinen porokeitto ja jälkiruuaksi kakkukahvit. Ei voi eväät tuosta paljon parantua. Kaija ja Heikki järjestävät myös monia muita retkiä upeassa Lemmenjokea ympäröivässä erämaassa. Tarjolla on vene- ja kullanhuuhdontaretkiä. Lisätiedot Lemmenjoki.org -nettisivuilta. Liikuntarajoitteisten on myös mahdollisuus osallistua retkille.
Saamelaismuseo & Luontokeskus Siidassa käytyäni tietämykseni lapin luonnosta ja saamelaisista lisääntyi huomattavasti. Siidassa esitellään pohjoisen luonnon kahdeksan eri vuodenaikaa, Lapin luontoa ja saamelaisten kulttuuria ja historiaa. Lisäksi alueella on saamelaisten asumuksista ja pyyntitavoista kertova ulkomuseoalue. Siida saa varmasti perheen pienimmätkin kiinnostumaan kiertelystä eri eläinhahmojensa ansiosta. Siidasta saa myös neuvoa retkistä ja kalapaikoista sekä kaikki tarpeelliset luvat. Siidassa järjestetään aika-ajoin erilaisia tapahtumia ja sieltä on mahdollisuus varata kokoustilat.
Lake & Snow Inari palveluiden kautta pääsee ihastelemaan upeita Inarijärven maisemia sähkömoottoreilla toimivalla katamaraanilla. Risteily Ukonsaarelle toteutetaan kesän jokaisena päivänä. Yrityksen kautta on mahdollista saaada myös tilausristeilyitä omalle porukalle. Katamaraaniin mahtuu 120 henkeä, joten mukaan voi ottaa isommankin poppoon. Erinomaisia risteilyvaihtoehtoja ovat mm. jääluolaristeily, kalansavustusretki ja iltayönristeily. Lake & Snow Inari tarjoaa kesäisin myös kalastusretkiä ja talvisin pilkkiretkiä ja moottorikelkkasafareita.
Inarin Hopea on perustettu vuonna 1982. Matti Qvick valmistaa tuotteet käsin paikallisella pajalla. Korut ovat uniikkeja hopeakoruja ja jokaisella korulla on jokin tarina kerrottavanaan. Materiaalina käytetään sterling-hopeaa sekä kultaa ja lisäkoristeina Lapin korukiviä ja Lemmenjoen kultaa. Inarin Hopean koru on oiva matkamuistovaihtoehto.
Vasta avatussa Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa tapahtuu erilaista ohjelmaa ympäri vuoden. Tilat on mahdollista varata konserttia-, juhlaa- tai vaikka teatteriesitystä varten. Sajoksen 60-paikkainen ravintola Galla hoitaa ruuat tilaisuuteen asiakkaan toiveiden mukaisesti. Lisätilaa on myös saatavilla. Kokouksia varten Sajoksesta löytyy erilaisia kokouspaketteja monella eri salivaihtoehdolla.
Kiitokseni Miika Ikoselle Pohjois-Lapin Matkailu Oy:stä kun kutsuit minut tutustumaan Inari-Saariselän alueeseen. Seuraavalla Inarin reissullani jään pidemmäksi aikaa!
Kuvia Inari-Saariselän reissulta lisää Facebookissa!
Perjantai 13.päivä, eli ei se kaikista onnekkain päivä. Sanonta pätee ainakin minun, autoni ja navigaattorini suhteen. Navigaattori pyrki johdattelemaan minut harhaan. Voitte kuvitella sen tunteen, kun huomaa ajaneensa tovin väärään suuntaan kun olisi muutenkin hieman kiire ja bensamittarikin alkaa laskea kivasti kohti alarajaa. Kaivoin perinteisen paperikartan esiin. Siihen voi luottaa. No, ehkä jouduin soittamaan pari "apua-kääk" -puhelua matkan aikana. Hotelli Korpikartanoa lähestyttyäni kentät katosivat kokonaan. Sitten ei enää soiteltukaan apua-puheluita. Katvealuetta kesti muutamien kymmenien kilometrien ajan. Kaiken lisäksi ajoin reuhkallani jotain kinttupolkua pitkin enkä nähnyt edes eteeni auringonpaisteen- ja tuulilasiin lätsähtäneiden ötököiden takia. Sitten jostain tupsahti eteeni vanhempi herrasmies hitaalla ajoneuvollaan - tai paremminkin sanottuna kevyellä kaasujalallaan. Kun lähdin ohittamaan häntä, eihän minun Almeran lintukkani kiihtynyt mihinkään, ja edessäpäin alkoi jo siintää vastaantulevan auton valot. Seisoin kaasupolkimella koko painoni edestä ja vaistomaisesti tein vielä pientä nytkytysliikettä - niin kuin se nyt jotain olisi auttanut. Ai kerkesinkö, no en, vaan jouduin palaamaan takaisin sinne mistä lähdinkin. Ja mitä voitin? En mitään.
Vastoinkäymisten jälkeen saavuin vihdoin ja viimein Hotelli Korpikartanoon Inarissa. Mikä uskomaton paikka Menesjärvellä! Ensimmäisenä riensin laiturille ottamaan kuvia upeasta auringonlaskusta. Jos näissä maisemissa ei mieli lepää, ei sitten missään. Kuvaamisen jälkeen hotellin omistaja Anne Harju esitteli huoneeni ja kertoi laittaneensa minulle ruokaa jääkaappiin. Sauna oli myös lämmin. Unohdin välittömästi epäonnisen matkani. Korpikartanon sauna oli tilava ja kelopuuta oli käytetty hienosti koristeena. Saunan jälkeen täytin mahani ehkä jopa maailman parhaalla lohikiusauksella.
Hotellin tilalla on ollut ennen saamelaiskoulu ja se on rakennettu vuonna 1954. Itse hotelli on ollut toiminnassa kolme vuotta. Korpikartano on tilaushotelli, eli auki asiakkaan tilauksesta. Tuletpa sitten yksin tai ryhmässä, hotelli avaa ovensa Sinulle. Hotellin periaatteena on joustaa asiakkaan toiveen mukaan. Jos aamupala pitää saada normaalia aikaisemmin tai myöhemmin, se järjestyy. Kaikki on neuvoteltavissa.
Huoneita ja huoneistoja on 28 (suurin 11 hengelle) ja jokaisesta löytyy suihku, wc, radio, televisio ja minikeittiö astioineen. Huoneen hintaan kuuluu aamupala ja iltasauna. Saunoja on yhteensä kolmea eri sorttia. Pihalta löytyy tilaus- ja kotaravintola sekä lasikattoinen Aurora-kota rantasaunalla ja kylpytynnyrillä. Korpikartanon ruuissa käytetään paikallisia herkkuja. Korpikartanon yhteydestä löytyy myös viinikellari ja pieni elintarvikekioski.
Hotelli Korpikartano järjestää asiakkaalle aktiviteetit toiveiden mukaan. Esimerkkejä ovat kalastus, vene- ja kanoottiretket, tunturivaellus, husky-ja porosafarit, hiihtoretket, lumikenkäily, moottorikelkkailu ja avantouinti. Hotellin kautta järjestyy myös pääsy porotilallisen Petri Mattuksen mukaan seuraamaan työpäivää poromiehenä. Voit päästä ruokkimaan porotokkaa tai seurata poronvasotusta.
Pilepirkko pääsi osallistumaan Rovaniemellä Yle Lapin lähetykseen kaverinaan ja "juontoparina" toimittaja Anni Tolppi. Keskustelun aiheena oli Lapin alueen tapahtumat ja matkailu - luonnollisesti.
Seuraavaksi suuntana on Inari-Saariselän alue. Jos näette Pilepirkon ja hurjaakin hurjemman viininpunaisen Nissan Almeran, tulkaa rohkeasti juttelemaan. Pilepirkko ei edelleenkään ole oppinut puremaan!
Jos haluaa majoittua korkeatasoisesti Sallassa, kannattaa tutustua Pan Village -nimiseen yritykseen. Yritys on aloittanut toimintansa pari vuotta sitten. PAN Village lomakylässä on seitsemän kookasta ympärivuoden asuttavaa hirsitaloa, joissa jokaisessa on neljä 6 hengen huoneistoa. Taloista löytyy kaikki mitä tarvitsee, ja jopa vähän enemmänkin. On langaton netti, lämmitetty varasto, sauna, kuivauskaappi jne. Mitäpä ei löytyisi. Sitä paitsi yritys järjestää lähes mitä vain asiakkaan toivomuksesta. Taloilta on lyhyt matka patikoimaan tai kodalle paistamaan makkaraa. Hirsitalojen vieressä on lampi, joka on turvallinen myös lapsille. Lammen edustalta löytyy grillikota. Pan Village on koko perheelle suunnattu lomakylä. Lisätiedot Pan Village kotisivuilta tai Markus Gottwald m.gottwald@panvillage.fi.
Pan Villagen lisäksi pääsin tutustumaan Erittäin Sallainen Oy:n toimintaan. Kävin katsomassa kuinka 39 lammasta temmelsi menemään ihanalla kotieläinpihalla. Pääsin siellä myös ihanaan savusaunaan. Arvatkaa vain, oliko hyvät ja pehmeät löylyt ja siitä kun pulahti vielä uimaan Outalammelle, niin kyllä kelepas. Sauna lämmitetään asiakkaille tarvittaessa. Tilalta löytyi myös kota jossa aikuiset voivat nautiskella nokipannukahvit ja lapset mehua. Pihalla asustelee lampaiden kaverina kissa ja kaksi koiraa. Kotieläinpihalle voi tulla tutustumaan eläimiin, uimaan ja paistelemaan makkaraa kuudella eurolla. Erittäin Sallaiset Oy:n kautta on mahdollista saada siivouspalveluita, majoitus- sekä ohjelmapalveluita. Keselmäjärven rannalla on Erittäin Sallaisen Caravan-alue, joka on SF-Caravan ry:n talvisuositusalue 2012. Lisätiedot Tarja ja Jussi Seppänen sallatunturincaravan@salla.fi.
Salla-kierrokseni päätin illalliseen Heli Karjalaisen kanssa Hotelli Revontulessa. Minulle tarjoiltiin Poromiehen Tasku joka on savuporolla ja aurajuustolla täytettyä härän ulkofileetä kermaisella aurajuustokastikkeella. Annos vei todella kielen mennessään. Jälkiruuaksi nautin leipäjuustoa kinuskikastikkeessa. Holiday Club Sallassa on myös kylpylä ja lähellä liikuntakeskus sekä mökkejä saatavilla jos ei halua hotellihuonemajoitusta. Hotellissa on 26 huonetta. Kaikissa huoneissa on tv, puhelin, suihku, wc, langaton nettiyhteys, suksisäilytys ja kuivauskaappi. Lomahuoneistoista pääsee suoraan rinteeseen. Hotellin yhteydessä on kauppa, josta lomailijat hankkivat helposti tarvittavat pikkuostoksensa.
Sallassa olisi niin paljon nähtävää, mutta harmi kun aika on rajallinen ja täytyy kiiruhtaa uutta kohti. Kiitos kaikille jotka ovat olleet esittelemässä paikkoja (etenkin Heli Karjalainen) ja kutsuneet kylään.
Näistäkin kohteista lisää kuvia Facebookissa Pile Pirkon profiilissa.
Tämän yön vietän Sallatunturin Tuvissa. Vuonna 1982 aloittanut perheyhtiö pyörittää nyt yhteensä 66:ta mökkiä Sallassa. Kaikista mökeistä löytyy monipuolinen perusvarustus. Jos tarvitsee majoituksen isommalle porukalle, sekin onnistuu sillä saatavilla on myös 147 neliön Pomotupa ja 175 neliön Sihteeritupa. Tuvat on varusteltu porealtailla ja kaikilla tarvittavilla hienouksilla. Loppusiivous kuuluu mökkivuokraan.
Kaikilta Sallatunturin Tuvilta pääsee näppärästi vaeltamaan tai muuten vain luonnon läheisyyteen. Lähimmät pitkospuut lähtevät Sallatunturin Tupien ihan läheltä. Talvella hiihtolatuja menee Sallatunturin kupeessa silmin pimein ristiin rastiin 147 kilometrin verran. Hikoiltavaa siis riittää joksikin aikaa.
Majoituspalveluiden lisäksi on mahdollista saada esimerkiksi poro- ja koiravaljakkoajeluita tai järjestettyjä moottorikelkkasafareita jopa Venäjälle asti yhteistyössä Napapiirin Safareiden kanssa. Myös kelkan vuokraus omaan käyttöön onnistuu. Ja sitten moottoriajoneuvoista kaksipyöräisiin. Vuokrattavana on myös maastopyöriä, citypyöriä ja sähköavusteisia pyöriä. Sallassa menee upeita maastopyöräilyreittejä ja maastovaihteluita on takuuvarmasti moneen lähtöön.
Tuvilta pääsee kätevästi laskettelurinteille. Sallasta löytyy 15 eri rinnettä kaikentasoisille laskijoille. Salla on valittu vuonna 2009 vuoden hiihokeskukseksi, enkä ihmettele yhtään kun näkee kuinka hienosta paikasta on kyse.
Nälän yllättäessä kannattaa suunnata Sallatunturin tupien päämajan yhteydessä olevaan Kiela Á la carte -ravintolaan. Iltaa voi mennä istumaan Papana Pupiin. Aamupala järjestyy tilauksesta.
Sallatunturin Tuvat tekevät yhteistyötä myös Sallan poropuiston kanssa. Poropuiston kautta hoituu vaellukset sekä eripituiset safarit poroilla tai huskyilla jne. Asiakkaalta otetaan toiveita vastaan ja sen perusteella paketoidaan mieluinen retki.
Poropuiston tiloissa on käytössä suuri auditorio, joka on varattavissa vaikkapa koulutuksen pitämiseen. Istumissession jälkeen voi suunnata katsomaan poroja ja keittämään nokipannukahvit tähtikodalle.
Sallassa käydessään kannattaa käydä ehdottomasti poropuistossa. Pääsin seuraamaan kuinka Paula Aatsinki kutsui huudollaan noin 40 poroa luokseen. Sen kuuli jo kaukaa, kuinka iso porojoukko alkoi lähestyä meitä. Voisi sanoa, että maa tärisi. Hieno kokemus. Porojen töminästä tuli mieleeni, että poropuisto järjestää myös poronajokilpailuja.
Porojen lisäksi on mahdollista osallistua mm. keskiyön kanootti- ja kirkkoveneretkelle. Lapsille järjestetään hauskoja 1,5 kilometrin ansapolkuja. Reitti on sopivan pituinen pienimmillekin tenaville ja täynnä jännää tekemistä.
Sallassa on kaksi Paliskuntaa, Sallan- ja Pohjois-Sallan paliskunta. Tiettävästi kaikista 52 paliskunnasta ainoastaan Pohjois-Sallan paliskunnassa saavat enää olla porot vapaana ympäri vuoden. Tämän mahdollistaa paliskunnan alueella sijaitseva laaja erämaa-alue.
Sallassa on upea luonto ja palvelu on henkilökohtaisempaa mitä monessa massaturismikohteessa. Sallalaiset tekevät tosissaan töitä sen eteen, että saisivat asiakkaat viihtymään ja Sallasta jäisi ikuinen muisto sydämeen.
Kiitos Heli Karjalainen Matkalle Sallaan ry, kun kutsuit minut "keskelle ei mitään" :).
Lisää kuvia Sallan ihmeellisestä maailmasta Facebookissa Pile Pirkon profiilissa.
Pirkko ajelee parhaillaan Pohjois-Pohjanmaalla. Ilma on niin lämmin, että päätin pysähtyä eräälle montulle uiskentelemaan. Minulla on ollut jo pitkään haaveena käydä pulahtamassa kesken matkanteon, ja tänään sen toteutin. Heti tuli paljon virkeämpi olo, sillä ilmastoimaton auto ei pidä olotilaa aina järin pirteänä. Tänään pitäisi myös huoltaa autoa jossain matkanvarrella. Mittariin on kertynyt kilometrejä reilusti yli 4000, joten en ihmettele yhtään jos Almeraakin alkaa jossain kohti "väsyttää".
Huomenna suuntaan jälleen ylöspäin. Kohteena on Salla ja perjantaina poikkean Rovaniemellä Yle Lapin toimituksessa. Minut voi kuulla suorassa lähetyksessä perjantaina 13.7 klo 16.30 jälkeen. Toivottavasti ei ole huonon onnen perjantai.
Muistakaa laittaa kaverikutsuja Pile Pirkolle. Ja matkavinkkejä otetaan edelleen vastaan pilepirkko@turisti-info.fi tai puhelimitse 044 359 9956.
Olen käynyt ratsastamassa viimeksi noin 15 vuotta sitten ja tänään hyppäsin hevosen selkään pitkän tauon jälkeen. Pääsin koittamaan lännenratsastusta Pihtiputaalla Sanna Onkamon Western Training hevostilalla. Lännenratsastus oli minulle ihan uusi juttu, kuten varmasti monille muillekin. Kyseinen ratsastusmuoto on tullut Suomeen noin 90-luvun alussa.
Lännenratsastuksessa pyritään ratsastamaan löysällä ohjalla ja ne ovat vain yhdessä kädessä. Toinen käsi on täysin vapaa. Koulutetuimmat hevoset voidaan antaa jopa pienimmille lapsille. Lännenratsastuksessa käytetään myös hieman erilaisia ratsastusvarusteita kuin perinteisessä. Esimerkiksi satulat eroavat perinteisistä lännensatuloilla, suitset ovat lännensuitset ja jaloissaan lännenratsastajat pitävät tietenkin cowboysaappaita sekä farkkuja.
Lajin luonteeseen kuuluu ratsun hallitseminen täysin ja ratsastamisesta tehdään mahdollisimman yksinkertaista ja turvallista. Hevosten täytyy olla toimivia. Ratsastaja ja hevonen tekevät saumatonta ja toisiinsa luottavaa yhteistyötä.
Kyseinen ratsastusmuoto sopii kaiken ikäisille. Tällä hetkellä koulutukseen on hyvin tilaa junioripuolella. Sanna rohkaisee kaikkia kokeilemaan lännenratsastusta. Lajiin pääsee nopeasti sisälle ja se on menoa sitten. Lännenratsastajien keskuudessa on perinteiseen ratsastukseen verrattuna prosentuaalisesti enemmän miehiä. Siltikin edelleen kaikissa ratsastuksen lajeissa suurin osa on naisia. Laji kuitenkin soveltuu erittäin hyvin miehille, koska ratsastajan varusteet ovat rennommat ja muutenkin tyyli "miehisempi", joten miehiä tarvittaisiin lajiin enemmän.
Opettaja Sanna Onkamo on työskennellyt hevosten kanssa koko ikänsä. Hän on kiertänyt ulkomailla mm. kisaamassa ja työskentelemässä apulaisvalmentajana. Western Training on pyörinyt vuodesta 2009. Tallilla on noin 20 hevosta, joista neljä Sannan omaa.
Western Trainingin kautta on mahdollista saada kursseja ja valmennuksia ympäri Suomen, maastakäsittelyopetusta ja maastaratsastusta, hevosten koulutusta, lännenratsastusopetusta sekä ratsastustarvikkeiden tilausta. Sanna järjestää myös tarvittaessa ratsastusvaelluksia tai kokoaa asiakkaan haluaman "ratsastuspaketin". Matkailijoille hyvä uutinen on, että tallin läheltä löytyy hyviä mökkejä ja uimaranta.
Minun ratsuni oli yli 20-vuotias Kultu, Appaloosa rodultaan. Kultu oli kilttiluontoinen ja rauhallinen kaveri. Täydellinen valinta ensikertalaiselle. Kävimme hölkyttelemässä ratsastusaitauksen lisäksi upeilla metsäpoluilla ja harjunpäällä.
Alla olevassa videossa filmitähtinä tällä kertaa Kultu ja Sanna ja kameran takana Mika Kuki.
Kesään kuuluu ehdottomasti veneet ja vesistö. Kävin Jyväskylässä pari tuntia kestävällä Päijänneristeilyllä. Risteilyn tarjosi Päijänne Risteilyt Hilden Oy ja se ajettiin 80 paikkaisella Katrilli-laivalla. Matkan aikana kapteeni Ville Mäkinen kertoi merkittävimpiä nähtävyyksiä, samalla kun tarjoilija Nina Jääskeläinen piti huolta asiakkaista. Jos matkailijalla ei ole mahdollisuutta koko päivän kestävälle risteilylle, on tällainen pikapyrähdys hyvä vaihtoehto. Siinä ehtii päästä jo hyvin keskisuomalaisen järvimaiseman makuun. Katrilli liikennöi kesäisin kahdesti päivässä ma-la klo 12.30 ja 15.30.
Laivayhtiö on perustettu 1963 ja sitä pyöritetään jo toisessa polvessa. Hildeniltä löytyy Katrillin lisäksi myös neljä muuta laivaa: Suomen Neito, Suometar, Suomen Suvi ja höyrylaiva Suomi. Jälkimmäisin on Suomen suurin matkustajakäytössä oleva sisävesillä liikkuva höyrylaiva ja se on 106 vuotta vanha.
Päijänne Risteilyt Hilden Oy:n laivat noukkivat tai jättävät tarvittaessa maihin matkanvarrella. Hilden järjestää myös tilausristeilyitä asiakkaan oman tarpeen mukaan. Miten olisi vaikka juhlat vetten päällä hyvän ruuan- ja viininmaistelun merkeissä merkeissä. Myös pelkkä aurinkokannella istuminen tai maiseman valokuvaaminen on sekin varsin varteenotettava vaihtoehto. Kiireetöntä olemista. Myös liikuntarajoitteisille järjestetään pääsy laivaan.
Laivoissa on a-oikeudet ja mahdollisuus ruokailuun, lukuunottamatta Katrillia jossa on ruuan sijaan kahvitarjoilu.
Kiitos tästä rentouttavasta matkasta, Päijänne Risteilyt Hilden Oy toimitusjohtaja Eija Hilden.
Lähden kohtapuolin hipsimään kohti Yle Keski-Suomen toimitusta. Laittakaahan radiot päälle 15.40, niin kuulette Pilepirkon uusimmat tempaukset. Tsau bellas!
Tsekkailkaa myös seuraava juttu http://www.rantapohja.fi/uutiset.php?article=PILEPIRKKO-IISSA.html
Ja muistakaa käydä lisäämässä Pile Pirkko Facebookissa kaveriksi. Lähettäkää matkavinkkejä joko sitä kautta tai puhelimitse 044 359 99 56 tai sähköpostilla pilepirkko@turisti-info.fi.
Suomesta ei näytä loppuvan kauniit maatilamajoitukset sitten millään. Niitä tupsahtelee eteeni koko ajan ja tänään viimeksi.
Saavuin hetki sitten Petäjävedelle Kumpusen Maatilamatkailun tilalle. Näköpiirissäni komeili jälleen toinen toistaan upeampia rakennuksia. Tilan omistavat Hanni ja Juha Kumpunen lapsineen neljännessä polvessa. Maatilaa hoidetaan koko perheen voimin ja välillä auttamassa käyvät Juhan vanhemmat, Jenny ja Kauko Kumpunen. Myös muutamille kesätyöntekijöille annetaan mahdollisuus osallistua tilan hoitoon.
Talon emännällä Hannilla on aina aikaa asiakkaille. Hän rupatteli kanssani pitkät tovit, vaikka kädet on varmasti töitä täynnä.
Matkailupalvelut ovat alkaneet 90-luvulla Juhan vanhempien toimesta, mutta rakennuksien ja tilan historia menee niinkin kauas kuin 1610-luvulle. Paikalla oli tuolloin Kirrin tila. Isäntäväki kertoo mielellään matkalaisille tilan historiasta. Saattaapa joukkoon kätkeytyä pari kummitusjuttuakin.
Kumpuset haluavat vaalia arvokkaita rakennuksia ja niitä on entisöity perinteitä kunnioittaen. Vanhojen rakennuksien lisäksi tilalta löytyy neljä kappaletta ympäri vuoden asuttavia viiden tähden lomamökkejä. Kaikkiin mökkeihin kuuluu soutuvene, pihakeinu, grillipaikka sekä uimaranta ihanalla hiekkarannalla ja toki laituri. Päärakennuksessa on kaikki mahdollinen tarvittava varustus saunasta langattomaan nettiyhteyteen. Lisää majoitustilaa löytyy päärakennuksesta ja tunnelmallisesta luhtiaitasta. Tilalla oleva kivinavetta tarjoaa juhlatilat reilulle 150:lle henkilölle.
Kumpusen tilalla on ihana maalaisaamupala, jossa on tarjolla mm. tuoretta luomuleipää.
Tarvittaessa Kumpuset järjestävät ohjelmaa lähiyritysten kanssa, mutta maatilalle kannattaa tulla ennen kaikkea rauhoittumaan ja rentoutumaan. Majoittujilla on käytössä vene jolla voi lähteä kaikessa rauhassa soutelemaan Kirrinjärvelle. Illan voi päättää rannassa olevalla savusaunalla ja kodalla makkaranpaiston merkeissä.
Kumpusen tila on ollut luomumaatila yli 15 vuotta. Ruuat tehdään käsityönä isoäidin alkuperäisiä reseptejä kunnioittaen. Tilalla viljellään kauraa, vehnää, ruista, ohraa, spelttiä ja härkäpapua. Kumpusen tila loihtii makoisat ruuat juhliin, ja raaka-ainekset ovat peräisin omalta luomumaatilalta.
Kumpusen Maatilamatkailu löytyy myös Booking.com:ista.
Kiitos Hanni ja Juha Kumpunen ihanasta aittamajoituksesta ja upeasta maatilaelämyksestä.
Pilepirkko on hyvin nopea liikkeistään ja hänet voi bongata mistä päin Suomea tahansa. Eilen olin Levillä, ja tänään kävin ilahduttamassa ihmisiä Helsingin Kauppatorilla jakamalla muutamalle ohikulkijalle kesäpäivän kunniaksi Turisti-infon matkailijan käsikirjoja. Ihmset olivat kiitollisia mukavasta yllätyksestä ja pysähtyivät ihmettelemään tempausta.
Tori oli täynnä monenmoista kulkijaa turistista paikalliseen ja ilma mitä kaunein. Kojuja oli moneen lähtöön. Löytyi vaatteita, koruja, ruokaa, leivonnaisia, matkamuistoja jne. Torilla voi pysähtyä istuskelemaan ja katselemaan satamaan saapuvia laivoja ja kesätuulella kirmailevia ihmisiä. Kauppatorilla tulee kiireetön kesäfiilis. Itselleni Kauppatori herättää aina yhtä ihanat muistot, sillä edellinen asuntoni sijaitsi torin vieressä Tähtitorninmäellä. Voi niitä aikoja, mutta muistoista viis. Takaisin uutisiin.
Helsingin kauppatorilta on mahdollisuus hypätä esimerkiksi Suomenlinnan- ja Korkeasaaren lauttoihin. Torin läheisyydestä löytyy myös upeita rakennuksia, mainittakoon esimerkkinä Presidentinlinna. Kauppatorin vieressä olevasta Vanhasta Kauppahallista löytyy pieniä erikoisliikkeitä.
Kauppatorilla käy kesäisin lukuisia turisteja. Bongasin ihmispaljouden keskeltä kaksi iloisen näköistä perhettä, Valkeapään ja Peltolan perheet Jyväskylästä. He ovat tulleet viettämään kesälomaa Helsinkiin muutaman päivän ajaksi. Tarkoituksena on kiertää mm. Korkesaari ja Linnanmäki. Heidän mielestään Helsingissä on kätevää etenkin se, että julkisissa kulkuneuvoissa on inhimilliset hinnat, kulkeminen kätevää ja lapsille ratikallakin ajo on elämys. Jokaiselle löytyy jotakin. Valkeapäät ja Peltolat ovat käyneet aikaisempinakin vuosina Helsingissä, ja niistä kerroista oppineena he viettävät nyt yhden päivän pidempään pääkaupunkiseudulla. Kolmessa päivässä ei vain ehdi nähdä kaikkea, joten tänä vuonna jyväskyläläisten visiitin mitta on neljä päivää. Kysyin perheiltä, mitä kohdetta he suosittelisivat turisteille Helsingissä. Vastaus oli Korkeasaarta ja Suomenlinnaa.
Helsingin kauppatori on avoinna ma-pe 6.30-18 ja la 6.30-16. Yksi näkemisen- tai paremminkin maistamisen arvoinen tapahtuma on Stadin Silakkamarkkinat 7.-13.10.2012. Tarjolla on eläväistä menoa hyvän ruuan ja eri ohjelmanumeroiden kera. Itse kävin viime vuonna katsomassa kun Pekkalan Janne ja Garamin Sami loihtivat maistuvia kalaherkkuja.
Pohjoisesta laskeuduttuani etsin sopivaa pysähdyspaikkaa matkanvarrelta. Törmäsin sattumalta Nelostien varrella olevaan kahvila-ravintola Rieskapaikkaan Koivussa ja päätin käydä kurkistamassa millainen taukopaikka on kyseessä.
Rieskapaikasta saa nimensä mukaisesti vasta leivottua aitoa ja alkuperäistä Räihän rieskaa. Kahvila-ravintola on ollut toiminnassa 10 vuotta, mutta alkuperäisjuuret juontavat jo vuoteen 1963 kun Räihän Leipomo perustettiin. Rieskapaikka on nykyisen omistajan Sauli Räihän isoisän perustama.
Myydyin tuote on toki maankuulu Räihän Ohrarieska. Leipomo toimittaa kyseistä rieskaa myös mm. Rovaniemelle, Tornioon, Kemiin ja Ouluun. Rieskapaikasta saa muitakin leipomotuotteita ja leipää. Tarvittaessa leipomo valmistaa herkut juhliin.
Ja perinteisin sanoin, eikä siinä vielä kaikki. Rieskapaikka tarjoaa myös majoituspalveluita. Mökit ovat kauniilla paikalla Kemijoen vieressä. Paikalle on mahdollista tulla myös asuntovaunulla- tai autolla.
Usein ajatellaan että laskettelukeskukset ovat toiminnassa vain talvisin, ja kesällä ainut aktiviteetti on vaellus ja mökkeily.
Levin kesä on täynnä eri tapahtumia ja harrastusmahdollisuuksia laidasta laitaan. Voit pyöräillä upeassa maastossa, pelata tennistä uusilla kentillä, mennä gondolihissillä ihastelemaan kauniita maisemia tunturinhuipulta, laskea kesäkelkkarataa, pelata golffia tai frisbeegolffia, skeittailla ja paljon muuta. Yksi ehdottomasti testaamisen arvoinen on Levin Seikkailupuisto. Kävin suorittamassa tänään kaikki Seikkailupuiston radat viimeiseen- eli mustaan tasoon asti.
Ratoja löytyy kaikentasoisia, ja Seikkailupuistoon voi mennä koko perheen voimin. Laji on turvallinen ja haavereita ei ole juurikaan sattunut. Jokaiselle tasolle on vaatimuksena tietty minimipituus ja vaativuustaso kasvaakin mitä pidemmälle radalla edetään. Täytyy myöntää, että viimeisellä radalla sai todella keskittyä ja kyllä siinä muutama hikipisarakin pääsi valumaan. Tapanani oli hieman lätistä samalla kun etenin radoilla, mutta viimeinen, eli musta rata sai minut kovin hiljaiseksi. Ohjaaja Jari Kiiskinen huusikin minulle: "No, miten se Henna on niin hiljainen?". Miksiköhän..
Seikkailuradan jälkeen on hieno fiilis kun on voittanut itsensä. Jälkeenpäin palaa mieleen niitä epätoivon hetkiä, kun roikkui yläilmassa ja tuntui ettei millään pääse etenemään ja tasapaino meinasi pettää juuri väärään aikaan. Silti niistä selvittiin. Ne hetket kuuluvat lajiin ja samalla kasvattavat luonnetta. Ohjaaja on alhaalla koko ajan läsnä ja antaa tarvittaessa vinkkejä sekä tietenkin kannustaa.
Lajissa tärkeää on yhteishenki. Edellä menevää tulee tsempata ja jos joku sattuu putoamaan vaijerin varaan, kaverit auttavat siinä tapauksessa ylös. Seikkailupuisto on erinomainen tapa ryhmäyttää ja tuoda vaikka työporukka viettämään hieman erilaista virkistysiltaa.
Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Levin Seikkailurataa. Jos rata alkaa tuntua liian jännittävältä, sen voi keskeyttää minä hetkenä hyvänsä. Jos kuitenkin onnistuu ruoskimaan itsensä jatkamaan seuraavalle tasolle, voi kokea juuri sen mielettömän hienon itsensä voittamisen tunteen.
Suurkiitokset super sympaattiselle ohjaajalle Jari Kiiskiselle ja toki kaimalleni Henna Kriikku-Laineelle, Levin Matkailu Oy:stä. Lisätiedot Levin Seikkailupuistosta seikkailupuisto@levi.fi.
Lisää kuvia Seikkailupuistosta Facebookissa!
Alla video Pilepirkon suorituksista Levin Seikkailupuistossa. Kiitos ja kumarrus näppärälle kameramiehelle, Mika Kukille.
