Suomen paras kesäduuni
Tunturin kuppeessa sijaitsevasta Kyplylähotelli Levitunturista on mahdollista saada koko skaala mökkimäisemmästä majoituksesta luksussviittiin. Kylpylän ja hotellin mittava laajennus valmistui pari vuotta sitten. Majoituin uudessa Ounas-rakennuksen juniorsviitissä. 44 neliön tilaan oli mahdutettu olohuoneen ja erillisen makuuhuoneen ohella oma sauna sekä tilava parveke. Kovinkin tapavalittaja ja majoituksesta purnaaja joutuisi toden teolla miettimään valittamisen aiheita. Niitä ei visiitin aikana yksinkertaisesti ilmennyt. Itsensä ja seuralaisen hellimiseen tämä luksusmajoitus antaa hienon mahdollisuuden.
Ainakin omasta majoituksestani oli suora kulkuyhteys sisäkautta myös Span tiloihin. Kylpytakissa käyskentely kohti leppeää poreammeessa istuskelua saa viimeistään aikaan tunteen, nyt ollaan lomalla (vaikka töissä olenkin)! Yleisilme kylpylässä on hyvin selkeä ja vesiliukumäen vaatiman korkeuden takia myös hengittävä ja valoisa. Ulkoaltaan poreineen houkuttavat kauniina päivänä, mutta sisälläkin riittää paljon koettavaa.
Kylpylässä vesiputousten ja myös lapset huomioivien erisyvyisten altaiden ohella pääaltaiden vierestä löytyy vesijuoksijoille oma tilaratkaisultaan järkevä pieni kierros, jonka keskellä voi pysähtyä hetkeksi hieroviin suihkuihin. Saunojille on tarjolla perinteisemmän saunan ohella kelohirsin koristeltu sauna sekä turkkilainen höyrysauna. Osalle saattaa olla ihan mukavakin uutinen, että höyrysaunat ovat miehille ja naisille erilliset eikä monien kylpylöiden tapaan sekasaunat. Sesonkiaikaan hotelliasukkaiden käytössä on omat sauna- ja suihkutilat jossa on myös yksi turkkilainen höyrysauna. Se on yhteinen naisille ja miehille.
Aktiivisemmalle lomalaiselle tarjolla on myös kattavat liikunta- ja kuntosalipalvelut. Spa fitnessin tarjontaan lukeutuu Davidin kuntokeskus. Perinteisen salitreenin sijasta voi päivän käyttää vaikka salibandyn, sulkapallon, tenniksen tai ryhmäliikunnan merkeissä. Hotellilta löytyy myös Spa Bowling .
Spa wellnessin uusissa tiloissa on tarjolla kylpylähoitoja kuten hierontaa, vyöhyketerapiaa ja fysikaalisia hoitoja. Day Spa:n asiakkaat voivat hemmotella itseään nimenmukaisesti hemmotteluhoidoin sekä monin eri kosmetologi- ja parturipalveluin. Ja jos mammalla on kivaa, luulisi ajan kuluvan myös tenavilla sillä välin. Kylpylän alakerrassa on uusi lastenmaailma 4-10 -vuotiaille lapsille.
Hotellin vieressä on ravintolakatu. Kävelylenkki ulkona kylää ihastellen ja liikkeissä pyörien on varmasti kivaa, mutta kesällä kylä on etenkin ilta-aikaan kovin hiljainen. Ruokailumahdollisuuksia etsivän ei onneksi silloinkaan tarvitse poistua kylpylähotellista. Saman katon alta löytyy niin pikaruokaa kuin buffetia tai a'la carte. Ruokaa saa ravintolasta aina puoleenyöhön saakka. Kylpylähotelli mainostaa heillä olevan tarjolla elävää musiikkia joka ilta. Lauantai-illan orkesterina ollut Q-raketti -yhtye upposi yleisöön kuin häkä ja tutut tanssittavat klassikot saivat tanssilavan täyttymään. Viereisessä ravintolasalissa laulu raikasi karaoken merkeissä ja laulajia riitti. Suosiosta kertonee se, että Pilepirkon liittyessä jonoon, sillä oli mittaa jo 40 minuuttia.
Levillä on mahdollista tehdä kaikenlaista huimapäisistä elämyksistä seesteisemäpään oleiluun. Sunnuntaina selviää, millaiseen seikkailuun Pilepirkko Levillä levollisen yön jälkeen päätyikään. Pysykää kuulolla!
Miekojärven vetouistelukilpailut ovat 7.7 klo 14-21 ja kalamarkkinat 7.-8.7 klo 13-18. Tapahtuma on toteutettu ammatti- ja urheilukalastajien kesken. Kilpailun tuotto menee järven taimenenistutusprojektiin. Uistelukilpailuja on järjestetty jo 27 vuoden ajan ja kalamarkkinoita viitisen vuotta.
Miekojärvi on hurjat 24 kilometriä pitkä ja Suomen 79:ksi suurin järvi. Ympärillä on kaunista erämaata. Miekojärven alueella on kaksi kalasatamaa ja yksi venesatama. Miekojärvi on Euroopan pohjoisin kuhavesistö.
Tapahtumaa tulee seuraamaan ihmisiä monelta eri paikkakunnalta. Myös Yrjö Paaso Boråsista ja Henrik Holmberg Vantaalta olivat tulleet seuraamaan kilpailuja. Tapahtuma on muodostunut miehille jo perinteeksi. Ovathan miehet sentään itsekin kalamiehiä, ja heillä on mökit lähellä tapahtumapaikkaa.
Lisätietoja Kuhakunkku -kilpailusta http://www.miekojarvi.fi/
Vihreän Pysäkin rakennuksessa on sijainnut aikoinaan vanhainkoti. Vanhuksia tuli pitkin jokivartta ympäryskunnista. Sittemmin tila remontoitiin pieneksi kauppakeskukseksi.Vihreältä Pysäkiltä löytyvät nyt turisti-info, Ravintola Granni sekä myymälöitä mm. matkamuistotarkoitukseen: Seita-shop, Marimekko, Pentik ja Runebergin-makeistukku. Ravintolasta on saatavilla hyvää kotiruokaa seisovasta pöydästä, pizzaa ja muita herkkuja a'la carte listalta ja kahvin kylkeen leivonnaisia.
Itse nautiskelin noutopöydästä alkuun kermaista lohikeittoa ja pääruuaksi poronkäristystä.
Ravintolasta avautuu kaunis jokilaaksomaisema Ruotsin puolelle. Pienimmillä vierailla onkin usein hankala ymmärtää Ruotsin olevan niin lähellä: "Eikö sinne mennäkään isolla laivalla?".
Grannissa on ison ruokasalin lisäksi terassi, kokoustila ja Maupertius-kabinetti. Ravintolasta löytyy tilat yhteensä noin 400 henkilölle, joten juhlien ja yksityistilaisuuksien pitäminen isommankin porukan kesken onnistuu. Grannista saa myös pitopalvelut. Lapsille on oma leikkihuone Minttula.
Kävijöitä pysähtyy nautiskelemaan ravintolan antimista vuosittain noin 140 000 asiakasta ja kävijäkuntaa tulee joka puolelta maailmaa. Kesä on ravintolalle vilkkainta aikaa ja etenkin jokamiesluokan autokilpailut vetävät Pellon täyteen jokkisporukkaa. Pellosta sanotaankin, että se on jokkishullujen kylä.
Lisätiedot ravintola Grannista Asta Keräseltä info@granni.fi
Pellosta terveisiä. Tämä yö menee Länsi-Lapissa, Puolukkamaan Pirteillä Puolamajärven rannalla.
Anne-Mari Kovalainen ja Jari Mänty olivat valmistaneet nälkäiselle reissulaiselle lohkoperunoita, poron ulkofileetä ja salaattia kylällä leivotun rieskan kera. Jälkiruuaksi oli kermassa haudutettua leipäjuustoa lakkahillolla. Illallisen jälkeen pääsin testaamaan rantasaunan, jonka totesinkin oikein toimivaksi.
Tilaan kuuluu navettalan-sviitti kokoustiloineen, vanha- mutta täysin remontoitu pirtti, pikkumökki, mummon mökki (löytyy myös Booking.com:ista) ja rantamökki kesäkeittiöllä josta avautuu upea näkymä Puolamajärvelle sekä Villa Kuusijärvi Lankojärvenkylällä. Ympärivuotiset majoitustilat löytyvät noin 23 henkilölle. Yritys on tarjonnut majoitusta kahden vuoden ajan. Tosin Villa Kuusijärvi on ollut vuokrattavana jo kuusi vuotta.
Puolamajärven rannalla voi törmätä pihalla juoksenteleviin porokoiriin ja aamulla herätyksen hoitaa puolestasi kukko kanat kaverinaan. Talvella tilalla on poroja ja syksyllä pääsee halutessaan seuraamaan poroerotuksia ja kesän tienoilla vasan merkintää. Puolukkamaan Pirttien kautta on mahdollista saada porokyyditystä sekä järjestettyjä vaelluksia ja retkiä. Puolamajärven ranta suo erinomaiset mahdollisuudet kalastukseen ja veneilyyn. Tila soveltuu koko perheelle, ja aktiviteettia löytyy varmasti perheen pienimmillekin.
Pihapiirin rakennukset on tehty upeasti vanhaa kunnioittaen. Osa hirsikehikoista on tuotu pitkienkin matkojen takaa. Ne on kunnostettu hyvällä maulla ja näyttävät kuin olisivat seisseet tontilla aina. Osana kuvankaunista maisemaa.
Kiitos Toni Kraatari Tornionlaakso Yrityspalvelu Oy:stä kun autoit löytämään näin hienon majoituksen.
Lisää kuvia nähtävissä Facebookissa Pile Pirkon profiilissa.
Tänään kävin koittamassa puomillajuoksua Iin Tukkilaiskisoissa Raasakkakoskella. Melkoisen haastavaa touhua. Puomillajuoksu on kuin pyörälläajo. Kun sen kerran oppii, sen taitaa koska vain. Oli mielenkiintoista seurata kuinka konkarit juoksivat näppärästi tukkien päästä päähän ja itse pääsin hädintuskin kuutta askelta pidemmälle. Onneksi sää suosi kaikkia osallistujia ja veteen pulahtaminen oli varsin virkistävää helteen keskellä.
Olen minä kuitenkin niin sinnikäs emäntä, että päätin vielä joku kaunis päivä opetella puomillajuoksun kunnolla. Takaan, että joskus minäkin juoksen tukkien läpi tuosta noin vain (tulikohan luvattua liikaa).
Varsinaiset Tukkilaiskisat ovat lauantaina 7.7. Ohjelmaan kuuluu mm. kirkkovenesoutu-kilpailu, Iin Laulupelimannien esiintyminen, sauvonnan kilpailu, halonhakkuu- ja parkkuukisa, koskenlaskun kilpailu sekä rullaus ja joukkuesoutu. Iin torilta on kuljetus kisapaikalle.
Harmi etten pääse huomenna seuraamaan kuinka kovat tyypit kisaavat keskenään - kuten Nymanin Pekka. Kiitos kuitenkin tästä päivästä järjestelytoimikunnan sihteeri Riitta Räinälle ja Rantapohjan toimittaja Leena Takaluomalle, ja toki "kameramies" Mika Kukille.
Ohessa video elämäni ensimmäisestä puomillajuoksusta.
Kävin pyörähtämässä Nivalassa, missä minulla on tapana silloin tällöin käydä rauhoittumassa. Maalaismaisemassa mieli lepää peltojen keskellä. Vanhojen latojen meri yltää paikoin silmänkantamattomiin peltoaukeilla. Ihanaa maalaisidylliä. Ihania ihmisiä. Viime viikkoina Pilepirkolla onkin ollut elämä melkoista matalalentoa, kiitos rallikyydin jopa kirjaimellisesti. :) Hetken hengähtäminen tuli tarpeeseen.
Tässä muutamia kuvia kauniista nivalalaisesta maalaismaisemasta. Kuten useissa pitäjissä heinäkuun alussa on tapana, täälläkin on alkanut oma teemoitettu viikkonsa. Kapinaviikkojen ohjelmaan pääset tutustumaan tästä.
Reissusta rauhoittuminen hetkeksi tuttuun maalaismaisemaan antoi taas paljon uusia ideoita jatkaa matkaa. Olen saanut runsaasti uusia ehdotuksia reissukohteiksi ja niistä olen koostanut nyt lähipäivien ohjelmaa. Perjantaiaamuna auton keula suuntaa Iihin Tukkilaiskisoihin ja siitä edelleen samaksi illaksi Pelloon. Upeita hetkiä jälleen luvassa ja lisään kuvia niistä mahdollisimman pian tänne blogiin.
Pilepirkon pitkäaikainen haave toteutui, ja tyttö pääsi Risto Pelkosen ralliauton kyytiin. Tuliko jännäkakka housuun vai nauttiko tyttö täysin rinnoin. Katso video, sieltä se selviää.
ps. Pilepirkko lähtee käymään nyt Nivalan suunnalla tutustumassa maalaiselämään. Huomenna Pirkon tavoittaa Iistä Kuningasjätkä Tukkilaiskisoista klo 12. Pirkko koittaa taitojaan puomillajuoksussa. Pysyyköhän kamppeet kuivina, vai tuleeko Pirkosta kuin uitettu koira.
Tutut ja tuntemattomat, tulkaahan kannustamaan!
Tänään ilmestyneessä Oulu-lehdessä on juttua Pilepirkosta. Tosin silloin kun haastattelu tehtiin, ei ollut vielä tiedossa että Pilepirkko jatkaa matkaansa parin ensimmäisen viikon jälkeen. Maininta parin viikon reissusta ei siis pidä enää paikkaansa, vaan matkahan jatkuu edelleen.
Tätä klikkaamalla pääsee katsomaan verkkolehteä.
Muistakaa käydä lisäämässä Pilepirkko kaveriksi Facebookissa. Profiiliin pääsee suoraan TÄTÄ klikkaamalla.
Ja edelleen saa lähettää matkavinkkiä sähköpostitse ja puhelimitse pilepirkko@turisti-info.fi / 044 359 9956.
Pilepirkko on tällä hetkellä käymäsä Oulusa kotikonnuillaan, joten jos keksitte aktiviteettia Pohjois-Suomen alueella, ottakaan yhteyttä!
Pilepirkon reissailun piti päättyä tänään, mutta siinäpä kävikin niin, että "yleisön pyynnöstä" rundi jatkuu edelleen.
Pike saa lähipäivinä uuden auton alleen (räyh) ja jatkaa sitten kierrosta. Reissun pituus ja kohteet ovat arvoituksia, ja juuri sinä voit vaikuttaa siihen.
Lähettäkää siis vinkkejä matkakohteista pilepirkko@turisti-info.fi / 044 359 99 56.
Olen tällä hetkellä Oulussa. Ennen tien päälle lähtöä sain matkaevääksi Ristolta ihan aitoa tuoretta tinkimaitoa. Sitä minä sitten kotimatkalla join. Niin ja kävin myös Kuopiossa Valittaja.fi -toimistolla hakemassa mukamas vähän karkkirahhaa ja meinasin joutua samalla hirviön syötäväksi (kuten kuvasta näkyy). Kävin myös kurkkaamassa mitä 50-vuotiaalle Soisalo Seudun toimituksen poppoolle kuuluu. Hyväähän heille. Mutta mitä minulle? Sen voit lukea Soisalon Seutu -lehdestä torstaina!
Lisää tarinoita myöhemmin. Pysykää linjoilla!
Tänään haaveeni vihdoin toteutui - Pilepirkko pääsi ralliauton kyytiin. Taisin jossain vaiheessa mainita, että tavalla tai toisella hankkiudun ajatettavaksi, ja kuinkas kävikään. Risto Pelkonen Leppävirran Racing Teamista ajatti minua moneen kertaan Riihirannan "kulumilla".
Rallista on tulossa myös videonpätkää myöhemmin.
Risto on ajanut rallia parin vuoden ajan harrastuspohjalta. Muutama kesä- ja talvikisa on tullut heitettyä. Se on Ristolle enemmänkin harrastus kuin vakavasti otettava laji. Risto värkkäilee autoaan veljensä kanssa minkä nyt maanviljelytöiltään ehtii. Menopelinä on BMW 325 F-ryhmän auto. Risto ajattaa tarvittaessa tilanteen mukaan esimerkiksi polttariporukkaa korvausta vastaan.
Kiitos Hannu Lapille kun asiat järkkääntyivät kauttasi, ja saimme Ristolta kyytiä (kuulostaapas hurjalta).
Poikkesin Konnuslahdella Pentti Kaulamon K-Extra kyläkaupassa. Kyseessä ei ole ihan mikä tahansa kauppa.
K-Extra P.Kaulamosta on saatavilla lähes kaikki palvelut mitä ihminen vain elääkseen tarvii. Löytyy hyvin hoidettu ruokakauppa, Veikkaus, RAY:n piste, asiamiesposti, apteekin palvelupiste, ekopiste, pienkoneet ja niiden huollot varaosineen sekä palveluhuone jossa on tiettyinä päivinä mm. fysioterapian ja kosmetologin palvelut ja monta muuta.
Pentti Kaulamon tavoitteena on tarjota kaikki palvelut haja-asutusalueen asukkaille ja hän haluaa pitää palvelut saatavilla, vaikka tulisi kuntaliitoksia. K-Extra P.Kaulamo tekee yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa.
Olen samaa mieltä Pentin kanssa, että joka puolelle Suomea tulisi saada monipalvelupisteitä haja-asutusalueille. Toinen juttu on toimiva nettiyhteys. Olen saanut tapella niin monesti nettiyhteyksien kanssa reissuni aikana, että toivon sydämestäni että syrjäseudulla asuvat saisivat toimivan netin. Ei ole kovin mieltä ylentävää, kun yhden nettisivun avautumisessa menee tunti.
Pentti Kaulamon K-Extraan kannattaa piipahtaa vaikka vähän kauempaakin.
Haluan jakaa ihanan tunteen kanssanne. Kirjoittelen täältä Purorannan maalaistalosta. Olen kovin onnellinen hyvin monestakin asiasta. Ensinnä tietenkin siitä, että sain hetki sitten tiedon siitä että minut on valittu Kokkolan ammattikorkeakouluun opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Se on erittäin pitkäaikainen haaveeni. Jos minulle olisi onnellisuusmittari, se menisi rikki.
Reissun alussa toivoin pääseväni ralliauton kyytiin, ja kappas vain, haaveeni toteutuu tänään. Maajussille morsian -televisiosarjasta tuttu Risto Pelkonen ajattaa minua illalla.
Ja sitten vielä tästä Purorannan tilasta. Kun tulin tänne eilen, minut otettiin erittäin lämpimästi vastaan. Rauha Vuorinen ja Jouko Puroranta esittelivät jokaisen rakennuksen huolella ja kertoivat paikan historiasta. Tila rakennuksineen on niin kaunis, ettei sitä voi sanoin selittää, vaan se pitää itse kokea.
Kierroksen jälkeen menimme istumaan keittöön, jossa vanha kaappikello tikitti rauhoittavasti. Tuli niin kotoisa tunne. Rauha antoi minulle mäskileipää, pakurikääpää sekä itsekasvatettua lipstikkaa ja omatekoista mehua. Kuinka huomaavaista. Tapasin myös Rauhan ja Joukon tuttavapariskunnan, ja sain heistä ihania uusia ystäviä.
Illan päätteeksi kävin savusaunassa. Se oli elämäni ensimmäisen kerta. Löylyjen välissä pulahdin Koirusselässä, ja ihan ilikosillaan. Ei ketään lähimaillakaan. Hiljaisuus vallitsi, taivaalla loisti kuu. Jossain kaukana kuului hentoa linnunlaulua. Rauha sanoi minulle ennen saunaa: "Henna, muista sitten ettei ole mihinkään kiire. Saunot kaikessa rauhassa ja olet niin kauan aikaa kuin haluat".
Saunalta minut kutsuttiin kotaan nuotion ääreen. Siellä odotti vinopino lättyjä itsetehdyn mansikkahillon kera. Jälleen vallitsi rauhallinen tunnelma ilman minkäänlaista kiirettä. Ehkäpä tämän reissun tarkoitus oli herättää minut kiireen keskeltä. Minä se olen, joka kiireeni aiheutan.
Kävin vielä kävelemässä yötunneilla ja otin muutamia valokuvia.
Nämä ovat niitä elämän parhaita hetkiä. Hetkiä, joina tajuaa kuinka asiat ovat hyvin. Unohdetaan kiire, nautitaan elämästä ja ollaan läsnä tässä ja nyt. Ja kun oikein toivoo, saa kaiken haluamansa. Jos toiveet eivät toteudu heti, ne tulevat sitten kun on niiden aika.
Sen lisäksi, että toivoin pääseväni opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajaksi ja pääseväni ralliauton kyytiin, toivoin tapaavani reissun aikana ihania ihmisiä. Se oli oikeastaan tärkein toiveeni, ja se on toteutunut täysin. Viimeksi tänään liikutuin ja puhkesin kyyneliin halatessani Rauhaa ja Joukoa. Kaikki reissun aikana tapaamani ihmiset ovat olleet ihania, ja voin vilpittömästi sanoa ikävöiväni jokaista heistä.
Laittakaahan Yle Pohjois-Karjala päälle klo 15.15. Siellä kuulette lisää ihanista hetkistä.
Jos haluaa kokea maalaiskylän rauhaa, auton keula kannattaa suunnata Pohjois-Savoon Leppävirran suunnalle Konnuslahteen.
Rauha Vuorinen ja Jouko Puroranta pitävät uskomattoman kaunista maatilamajoitusta Koirusselän rannalla. Nostan hattua Rauhalle ja Joukolle siitä, kuinka paljon he ovat nähneet vaivaa tilan kunnossapitämiseen. Rakennuksia on remontoitu ja kaikki on laitettu viimeisen päälle. Pihapiiri on täynnä toinen toistaan kauniimpia rakennuksia, kuten 1904 vuonna rakennettu navetta, 1800- ja 1950 luvulla rakennetut aitat, savusauna + rantasauna, rantakeittiö, 130 neliön päärakennus sekä monta muuta.
Majoitustilaa löytyy kesällä noin kahdelletoista- ja talvisin kuudelle henkilölle. Purorannan maalaistalon kautta on mahdollista vuokrata myös yhden- tai kahden hengen kanootit.
Purorannan Maalaistalossa voi pitää isot tai pienet juhlat, ja tila sopii erinomaisesti myös lapsiperheille.
Lisätiedot Purorannan Maalaistalosta Rauha Vuoriselta ja Jouko Purorannalta 040 740 24 94 / 0400 255 601/ jouko.puroranta@
Nyt lähden nauttimaan elämäni ensimmäisen kerran savusaunasta. Saunan jälkeen täytän mahan Rauhan tekemällä pakurikääpäteellä ja mäskileivällä. Tämä on sitä elämää!
Hyvä että Ulla-Riitta Moilanen, Outokummun matkailun kehittämispäällikkö, kutsui minut tutustumaan vanhaan kaivokseen. Paikka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Outokummun Vanhan kaivoksen alue oli täynnä mahtavia suuria kivirakennuksia ja museotunneli vanhoja kaivostyökaluja- ja koneita. Tunnelissa näkee selkeästi kaivostyön kehittymisen eri vuosien aikana.
Vanhalla Kaivoksella voi hypätä kaivosjunan kyytiin tai käydä kurkkimassa näköaloja korkeasta kaivostornista. Torni tulee kummun päälle, joten korkeutta tulee kaikkiaan noin 100 metriä.Vanhan Kaivoksen alueelta löytyy myös ravintoloita, jotka sijoittuvat kuinkas ollakaan kaivosmiljööseen.
1910 oli Outokummun kaivokselle mullistava vuosi kuparimalmin löytymisen ansiosta. Kaivostoiminta työllisti ihmisiä ja kehitti paikkakuntaa. Ympärille syntyi kaivosyhteiskunta. Kuuntelin mielenkiinnolla kun opas selitti millaista elämää kaivoksessa on menneinä vuosina eletty. Soppamummo oli ainut naispuolinen henkilö 90-luvulle asti, joka sai tulla kaivokseen maan alle. Mummo tarjoili kaivosmiehille hernekeittoa, lihakeittoa ja riisivelliä. Ennen soppamummoa kaivosmiehet paiskivat pitkiä päiviä pelkän voileivän ja pullomaidon voimin.
Palkka oli kehno ja se määräytyi määräytyi monesti työn siisteyden mukaan. Mitä siistimpi sisätyö, sitä parempi palkka.
Kaivoksessa käytyään saa tuntumaa siitä, kuinka älyttömön raskasta työtä ensimmäiset kaivosmiehet ovat tehneet. Poraaminen tapahtui käsin kahden miehen voimin. Toinen piti poraa, ja toinen hakkasi lekalla. 12 tunnissa työ eteni "huimat" 10 cm.
Monet kaivosmiehet sairastuivat pölykeuhkoon. Lääkärin neuvo oli kasvattaa viikset ja parta pölykeuhkon ehkäisemiseksi. Ne suodattaisivat kuulemma pölyä. Toinen neuvo oli polttaa niin paljon tupakkaa, että pöly tupsahtelisi tupakkayskän mukana pois. Viimeisenä muttei vähäisimpänä vinkkinä oli juoda niin paljon viinaa että seuraavana päivänä tulee kaikki ulos, pöly mukaan lukien. Jo on neuvot..
Tunneliin mentyäni minun piti laittaa kaivoskypärä päähän. Kypäriä oli eri värisiä, kuten valkoinen, keltainen, vihreä ja punainen. Kysyin kypärien värien merkityksen ja ne menevät kuulemma "arvon" tai "tittelin" mukaan. Minä valitsin valkoisen kypärän syystä että se on johtajan väri! AVOT! Lisätietoa kaivoksesta myös osoitteesta www.aarrekaupunki.fi.
Outokummusta lähdin kohti Konnuslahtea. Pysähdyin Tuusniemen huoltsikalle kirjoittamaan juttua, ja minua tuli jututtamaan ihanat uudet tuttavuudet Ismo Taskinen ja Urho Turunen. Lupasin laittaa blogin kautta heille terveisiä, joten tässä tulleepi! Terveisiä Ismo ja Urho!
Joensuun Laulurinteellä pyörii parhaillaan kaikkien aikojen suosituin maalaiskomedia, Mooseksen perintö. Näytöksiä on vielä 1.7 klo 14 ja 7.-8.7 klo 14 ja 19. Kannattaa käydä lunastamassa oma lippunsa ennen kuin ne viedään käsistä.
Mooseksen perintö kertoo huoltamoyrittäjä P.A. Turpeisesta joka löytää sattumalta isänsä vanhan kassakaapin. Yllätyksenä kassakaapista löytyy testamentti. Turpeisesta tulee kertaheitolla rikas, joka tietenkin herättää huomiota koko kylän keskuudessa. Sitten alkaakin oikea tapahtumien ketju, kun kuvioihin tulee vankilasta vapautunut Hakkarainen ja Turpeinen ei aina täysin tajua mitä on tekemässä. Turpeiselta koitetaan ostaa Urmaankalliota, mutta Tuulia ei siihen suostu ja siitäkös se sota vasta alkaakin.
Mooseksen perinnön nähtyään ymmärtää miksi kyseinen maalaiskomedia toimii vuosi vuodelta. Suomi kaipaa enemmän hersyvää huumoria ja mieltä piristäviä asioita. Teatteri ja kulttuuri ovat yksi niistä asioista, jotka saavat ihmisen voimaan hyvin ja antavat voimia välillä niin pimeisiinkin päiviin.
Nyt tämä hieman pimeä tyyppi lähtee kohti pilleitä Joensuussa, koska sai Kanttori Ilmari Piipariselta kyydin kylille. Ihanaa iltaa kaikille! Nyt on pakko mennä, Piiparinen odottaa (mutta saa minulle silti soitella 044 359 9956)!
Saavuin hetki sitten Joensuuhun ja yöpaikkana on tällä kertaa aurinkoinen Kesähotelli Elli. Hotelli löytyy ihan Joensuun keskustan tuntumasta, Länsikatu 18. Huoneita on 80 kpl. Huoneet ovat todella siistit, ja niistä löytyy suihku, wc ja keittiö jääkaapilla sekä liedellä. Osassa on televisio.
Kesähotelli Ellissä on samat puitteet kuin isommissakin hotelleissa - sanoisin että jopa asteen paremmat mitä monissa.
Varaukseen sisältyy aamupala, maksuton pyykkitupa ja sauna. Ellissä asiakkaiden tarpeita kuunnellaan. Jos aamupala pitää järjestää normaalia aikaisemmin, se hoituu. Asiakaspalvelu on siis huomattavasti henkilökohtaisempaa kuin isommissa hotelleissa.
Kesähotellin yhteydessä on myös ravintola Gaude, ja sieltä saa Joensuun parhaat pannupizzat. Toinen Gaude löytyy Karsikosta, Kettuvaarantie 25.
Miettikää nyt miltä minusta tuntuu, kun kirjoitan täällä hotellilla juttua ja nenääni tuoksahtaa aika-ajoin Joensuun parhaan pannupizzan tuoksu. Voisinpa harkita siis palasta pizzaa ennen klo 18:40, kun Radio Nova ottaa minut lähetykseensä.
Matkalla Joensuuhun poikkesin Liperissä varsin mielenkiintoisessa paikassa. Pariskunta Satu Malinen ja Janne Vehviläinen ovat ostaneet vuonna 1957 rakennetun koulun. He ovat remontoineet paikkaa keväästä lähtien. Koulu on saanut nimekseen Sun Ahonlaita, ja tarkoituksena on kehittää yhteisöasumista eli kommuunia.
Koululla asuu jo nyt muutamia eri ihmisiä, tosin he kaikki ovat toisilleen tuttuja. Sun Ahonlaitaan on mahdollisesti tulossa kokeilumielessä eri kursseja, kuten joogaa, tulikävelyä ja luontaishoitoja.
Mahtavaa, että Suomessa on olemassa tällaisiakin paikkoja. Tutut asuvat keskenään, ja voivat järjestää halutessaan erilaisia kursseja.
Koululla oli todella upeat tilat erilaisten tempauksien järjestämiseen. Piha oli älyttömän laaja, eli siellä mahtuu pitämään yhtä jos toista "häppeninkiä". Jos minä muuttaisin Sun Ahonlaitaan, laittaisin aika varmasti jonkin Pirkon-perunateatterin pystyyn.
Sun Ahonlaita on myös Facebookissa.
Mika Okkonen Koli Activ Oy:stä ajatti minua mönkkärillä ympäri Kolin kauniita maisemia. Kävimme ihailemassa Räsävaaraan näkötornin kautta avautuvaa Kansallispuiston maisemaa. Näköalatornille päästäkseen ei tarvitse kävellä pitkästi, sillä pysäköintialueelta tornin juurelle on vain noin 200 metriä. Voin kuitenkin suositella jalkojen sijasta hieman menevämpää peliä, nimittäin mönkijää. Siinä pääsee näkemään lyhyessä ajassa paljon kauniita metsäreittejä sekä kokemaan korkeusvaihteluita, ja hyvällä tuurilla metsäneläimet tulevat tervehtimään. Meidän tiellemme sattui pienen pieni jäniksenpoikanen.
Koli Activ Oy järjestää monenlaista aktiviteettia niin kesällä, kuin talvellakin. Kesällä voi hypätä mönkijän päälle ja talvella moottorikelkan päälle. Yritys toteuttaa valmiin paketin asiakkaan toiveiden mukaan. Heiltä järjestyy vaikka maastoruokailu Kolin upeissa maisemissa. Harvassa paikassa on mahdollisuus päästä kokeilemaan Zorb-palloa, mutta Koli Actin Oy kautta sekin järjestyy. Kyse on siis pallosta, jonka sisälle mennään, ja se laitetaan vierimään rinnettä alas. Pallolla voi pyöriskellä myös veden päällä.
Reissun päätteeksi menimme Mikan kanssa Kolin Alamajalle sataman kuppeeseen nauttimaan herkullisen muikkuaterian. Kolin Alamaja on ihanalla paikalla ja sinne päästyä kiire hellittää välittömästi rauhoittavan ympäristön ansiosta.
Alamajan vieressä olevan sataman kautta pääsee autolautalla Pielisen toiselle puolelle ja matka kestää vajaat pari tuntia.
Koli Activ Oy on myös Facebookissa. Ja Pilepirkon profiilista löytyy myös lisää kuvia Koli-reissusta.
PS.Laittakaahan Radio Nova tänään päälle klo 18:40. Pilepirkko tuolloin suorassa lähetyksessä!
Tänä iltana saan leikkiä Jean Sibeliusta ja kirjoittaa juttuja punamultaisessa "Jean"- hirsiaitassa Kolin Ryynäsen pihapiirissä. Tosin, Sibelius taisi käyttää kirjoittamiseen vallan muita vempeleitä. Minun on nyt tyydyttävä tietokoneeseen kun mustetäytekynää ei ole saatavilla..
Sibelius on luonut uraansa Kolin polkuja tallaten 1900-luvun alkupuolella. En yhtään ihmettele miksi Sibelius tuli juuri Kolille ihastelemaan kansallismaisemaa. Näköalat ovat sanoinkuvaamattoman hulppeat.
Taide- ja Kulttuurikeskus Kolin Ryynänen sijaitsee ihan Kolin kylän keskustassa. Ryynäsessä on mahdollisuus majoittua aitoissa (kuten minä nyt), käydä nauttimassa itsetehtyjä herkkuja kulttuurikahvilan puolella (kuten minä tullessani) katsoen samalla vaihtuvia taidenäyttelyitä tai tutustua Kolin Kotiseutumuseoon.
Kaiken edellämainitun takana on Saga Spirit Oy. Yritykseen kuuluu Karelia Shop, kahvila Kolin Ryynänen, TorniGalleria, vuokramajoitusvälitystä ja tarvittaessa saa tarinankerrontaa sekä opastusta. Lisätietoja Minna Saarelaiselta, Saga Spirit Oy.
Kolilla suuren suosion saavuttanut tapahtuma, Kolin retkiviikot, on 30.6.-8.7.2012. Tapahtuma on laajentunut vuosi vuodelta ja tarjolla on aktiviteettia laidasta laitaan ihan jokaiselle ratsastuksesta kalastukseen. Retkiviikoilla pääsee tutustumaan luonnon lisäksi myös esim. kulttuurihistoriaan, teatterin tekemiseen, taidenäyttelyihin, musiikkiesityksiin ja päivän voi päättää kylätansseilla. Koli tunnetaan etenkin perheiden suosimana paikkana ja täten lapsille suunnattua ohjelmaa on runsaasti.Tapahtuma järjestetään jo viidettä kertaa.
Kolin matkailu on alkanut 1800-luvun lopulla. Monipuolinen Koli on avoinna ympäri vuoden ja aktiviteettiä löytyy niin kesällä kuin talvellakin. Retkeilyreittejä on yli 200 kilometriä ja laskettelurinteitä löytyy kuusi. Kolille pääsee kesäisin Liekasan suunnalta autolautalla ja talvisin jäätietä pitkin. Luontomatkailukeskuksessa yksi suosituimmista aktiviteeteista on maastoratsastus. Majoitus hoituu joko hotellissa, maatilamajoituksessa tai mökissä. Vuodepaikkoja on kaikkiaan noin 2000, joten valittavaa varmasti riittää. Kolin kansallispuisossa voi myös käydä tervehtimässä kesyjä lampaita.
Lisätietoja Kolista ja retkeilyviikoista antaa Veli Lyytikäinen, Kolin Matkailuyhdistys ry.
Kiitokseni Veli ja Minna lämpimästä vastaanotosta Kolilla.
Nyt laitan Sibeliuksen pauhaamaan "taiteilijakolossani" ja alan valmistautua unten maille sekä kohti uusia seikkailuja.
Olen aina halunnut laskea koskea, ja tänään pääsin toteuttamaan unelmani! Rauni Hietanen Lieksan Matkakavereista vei minut Ruunaalle laskemaan kumilautalla Neitikoskea. En muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon kuin Raunin seurassa. Siinä on ihminen, joka saa varmasti jokaisen iloiselle tuulelle jutuillaan. Rauni huokuu positiivista energiaa ja on juuri oikeassa työssä.
Lieksan Matkakavereiden kautta on mahdollista saada järjestettyä mm. kumilautta- ja puuvenekoskenlaskuretkiä, koskiuintia, koskikalastus-, patikka- ja melontaretkiä ja tavella esim. talvivaellusta. Päivän voi päättää paljussa rentoutuen ja savusaunasta nauttien. Majoitus hoituu myös heidän kauttaan. Lieksan Matkakavereiden kautta on saatavilla monenlaista mökkiä.
Jos haluaa hieman hillitympää menoa, eikä vesileikit kiinnosta, silloin kannattaa käydä tutustumassa Ruunaan luontotaloon Naarajoella.
Yritys tarjoaa erilaisia aktiviteetteja kaikenikäisille, vauvaikäisistä vanhuksiin. Kosken voi lähteä laskemaan koko perheen voimin. Alaikäraja kumilautalla ja koskenlaskussa on viisi vuotta.
Ilma ei ollut kovin lämmin koskenlaskuun (+15), mutta päätin silti pulahtaa veteen Kattilakoskella ja antaa virran viedä mukanaan. Varsin virkistävä kokemus. Reissun jälkeen pöytä oli katettu niin hyvillä herkuilla Raunin Majalla lanttu-lihakukosta loimuloheen, että pieni vilu unohtui välittömästi.
Suosittelen ehdottomasti Lieksan Matkakavereita Ruunaalla ja itse rouva Rauni Hietasen tapaamista. Voin taata hyvät naurut ja iloisen mielen.
Rauni, jos luet tätä, muista se meidän sketsihahmo.. vielä me se toteutetaan!
